Kirjoittaja ritalin » 24.06.2012 20:00
Hehe, vieläkin hauskempaa on kun potilaalle lyödään käteen lappu, jossa kourallinen masennusoireita täyttyy ja, kun testi on tehty, tohtori kertoo, että kysymykset olivat kahden viikon ajan tilaa koskevia. Potilas on kuvannut, että hänellä oli 15-vuotiaana ollut masennusoireita pari kuukautta ja saa masennuslääkkeet ja mielialalääkkeet vaivoihinsa.
Tohtorin mielestä sillä ei ole mitään merkitystä, onko oireet olleet 15-vuotiaana, vai viimeisen kahden viikon aikana ja myöhemmin tietenkin asian ilmi tullessa väittää potilaan valehtelevan.
Tilastojen mukaan jopa 12-13% suomalaisista lukioikäisistä on vakavasti masentuneita. Jokainen tajuaa normaalijärjellä, ettei sellainen ole mahdollista, vai tajuaako? Suuret massat eivät tajua. Sitten lehtien otsikoissa ja kahvipöydissä puhutaan nuorten kasvavista mielenterveysongelmista ja siihen liittyvistä joukkomurhista, sekä tästä uudesta brändituotteesta, "jatkuvasti kasvavasta pahasta olosta", käsittämättä sitä, että sivutuotteena muodostuu joukkomurhaan taipuvaisille sellainen käsitys, että "nykyäänhän kaikki tekevät näin" ja kynnys tekoon ei ole pelkästään madaltunut, vaan siitä on tullut muotia.
Seurauksena ihan tavallinen suomalainen nuori voidaan käytännössä pakottaa mielenterveyshoidon piiriin, sillä perusteella, että tämä on tuleva kouluampuja. Riittää, jos henkilö sairastuu vaikkapa influenssaan. Ja, kun todellisuudessa alle 25-vuotias ihminen ei vielä monesti tunne itseään kovin hyvin ja luottaa ulkopuoliseen arvioon, todellinen rahasampo on syntynyt.
Lääkemarkkinoinnin sivutuotoksena on Suomeen saatu markkinoitua vähän 1800-luvun onanointipelkoa muistuttava kulttuuri, eikä sillä ole enää mitään tekemistä mielenterveyden hoitamisen kanssa, vaan päin vastoin. Siinä, kun 1800-luvulla pojilla roikkui kilikilikello pippelistä yöllä, niin nykypäivänä lyödään masennuslääkkeet kouraan, ettet tee joukkomurhaa... sentään onanoinnin pelossa oli todellinen pohja toisin, kuin nykyaikaisessa nuorten tunteiden pelossa, mutta kuten todettua, niin kaikessa tuntuu kulttuuri muuttuneen neuroottisesta rajatilaiseen, myös yhteiskunnallisissa peloissa.
Suurin ongelma on kuitenkin veritekoihin potentiaalisesti taipuvaisten toimintaan herättäminen tämän kohderyhmämarkkinoinnin kautta. Hesarin vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen puhuu sen puolesta, että olisi vapaus uutisoida "jatkuvasti kasvavasta pahasta olosta", samalla jopa ehkäpä täysin tietoisesti pyrkien lisäämään joukkomurhia tällä brändinimikkeellä, joka tekee joukkomurhista ainoan todellisen kuvan Suomen kansasta, joka luo standartin keskivertosuomalaisen olotilasta, ja Timo Soini kuuluttaa kovaan ääneen, kuinka armeijan keskeyttäneet eivät kestä yhteiskunnassa ja tekevät joukkomurhan.
Jos käytännön esimerkkejä kohderyhmämarkkinoinnista etsitään, niin paras esimerkki lienee se, että ensin lehdet huusivat, kuinka mielenterveysongelmaiset tappavat, päästäkseen hoitoon ja ihmiset puhuivat kahvipöydissä, kuinka kokoomus on ajanut mielenterveyspalvelut niin retuperälle, että muitakaan vaihtoehtoja ei ole hoitoon pääsemiseen, kuin tappaminen ja sitten todella aivan oikeasti näitä tappoja alkoi tulla.
Pentikäinen ja Soini ovat moderneja sarjamurhaajia, jotka tappavat omnipotentin kontrollin jatkeena toimivalla kohderyhmämarkkinoinnilla, mutta kukapa tajuaisi näitä pistää vastuuseen teoistaan. Käytännön syyllisiä ovat kuitenkin murhaajat itse. Yhdysvalloissa tunnetaan kuitenkin "toisen asteen murha", jonka perusteella voidaan tuomita murhasta sillä perusteella, että on edesauttanut murhan syntymistä.
Pentikäisen ja suomalaisten psykiatrien, tutkijoiden ja lääkkeiden maahantuojien suurin onnenpotku on perhesurmien ja joukkomurhien määrän kasvu ja Timo Soinin paras kaveri on armeijan keskeyttänyt joukkomurhaaja.
Viimeksi muokannut ritalin päivämäärä 24.06.2012 20:06, muokattu yhteensä 2 kertaa
