Juoruilu on piiloaggressiivista

[Illusia]

http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/ark ... 1103_c.htm

Tuolla Akuutin sivulla on mielenkiintoista asiaa juoruilusta. Minussa on vähän juoruakan vikaa. Minusta se on sosiaalista toimintaa ja piristää päivää.

[Mirri]

Minusta juoruilu on konstikas käsite, koska eihän läheskään kaikki toisista ihmisistä puhuminen ole pahansuopaa eikä aggressiivista. Valitettavasti ei ole hyvää sanaa sille, että esim. työyhteisössä voidaan puhua poissa olevasta henkilöstä ihan hyvässä mielessä ja asiallisesti. Puhutaan, koska häntä ajatellaan, hänestä välitetään ja ollaan kiinnostuneita; tahdotaan tietää mitä hänelle kuuluu, tai hänestä halutaan antaa palautetta hänen läsnäolostaan riippumatta.

On hankalaa, että kaikkea 'selän takana puhumista' sanotaan juoruiluksi, ja sitten kerrotaan juoruilun olevan aggressiivista. Mitäs se sitten on, että henkilöstä puhutaan hyvää, ja hänestä ollaan vilpittömästi kiinnostuneita hänen 'selkänsä takana'? Sille varmaan pitäisi keksiä jokin vähemmän negatiivinen ja syyllistävä sana, jotta voitaisiin esim. kysellä työkavereiden kuulumisia ja muutenkin sanoa heistä jotakin, vaikkeivät olisikaan kuulemassa.

Muistan jonkun viisaan joskus sanoneen, että 'juoruilu' kuuluu sosiaaliseen kanssakäymiseen, eikä kaikki 'juoruilu' ole pahansuopaa, vaan kertoo ihmisten kiinnostuksesta toisiaan kohtaan. Ei vain ole hyvää sanaa kuvaamaan sitä, että ihmisistä voidaan puhua 'selän takana' myös hyvää, ja heistä voidaan puhua kiinnostuksen ja välittämisen vuoksi.

Mutta siihenkin kyllä uskon, että kielteinen ja pahansuopa juoruilu on piiloaggressiivista, vaikka juoruilija itse miten puolustaisi puheitaan 'totuuden' kertomisella.

[Kahvi]

Paljon varmaan ratkaisee se, että puhtaanko jostakusta bona fide vai mala fide. Siis hyvässä vai huonossa hengessä. Yleensä juoruamiseen liitetään tuo mala fide, eli se perinteinen juorurinki haukkuu poissaolijaa.

Voidaan myös olla jostakusta aidosti huolissaan. Ihmetellään porukassa bona fide hänen käytöstään, mutta ei oikein kehdata kysyä suoraankaan esim jonkun puolison sairaudesta, josta on asianomaiselta itseltään kuultu joskus.

Joku voi taas mainita jonkun nimeltä mutta kertoakseen itsestään. Tyyliin "Kahvin kommentti palstalla sai minut raivoihini, minun tulisi kait välttää Kahvin kommenttien lukemista. Mikähän minussa saa moisen raivon nousemaan?" Tuossa ei itseasiassa puhuta Kahvista, vaan omista reaktioista ja niiden ihmettelystä.

Yleensä kyllä juoruremmit ovat enemmän tai vähemmän mala fide liikenteessä. Ja tarinat muuttuvat sitä mukaa kun juoru liikkuu kylillä... Olette varmaan kuulleet leikistä nimeltä "apinapuhelin" jossa osallistujat kuiskaavat aloittajan lauseen toistensa korvaan, yksi kerrallaan aina seuraavan korvaan jne. Lause yleensä on muuttanut muotoaan ja sisältöään radikaalisti leikin viimeisen julistaessa ääneen mitä hänelle kuiskattiin.

Niin se juorukin elää ja voi hyvin matkallaan suusta suuhun. Ja kun juorun kohde viimein itse kuule sen, niin hän ei tunnista ollenkaan itseään siitä

[Hilppa]

Kiitos Illusia linkistä! Olisin halunnut kuunnella alkuperäisen ohjelma, mutta en osannut avata sitä tai en löytänyt avauslinkkiä siihen vaan ainoastaan tuohon ohjelmaselosteeseen.

Jos haluaa sanoa jostakin ihmisestä hyvää, miksi kertoa se muille ikään kuin ulkopuolisille eikä ihmiselle itselleen? Ihmisten pitäisi puhua hyvää toisistaan ja sanoa se kohteelle itselleen "Olet hyvä ihminen ja auttavainen, kiitos sinulle siitä!". Minä ainakin haluaisin kuulla hyvät asiat ihan suoraan sanojalta enkä monen mutkan kautta. Varsinkin, jos on ollut aihetta odottaa sanojalta jotakin muuta kuin hyvää vaikkapa hänen muun käytöksensä vuoksi.

[Mirri]

Jos haluaa sanoa jostakin ihmisestä hyvää, miksi kertoa se muille ikään kuin ulkopuolisille eikä ihmiselle itselleen?

Miksi hyvän asian kertominen muille estäisi kertomasta samaa myös henkilölle itselleen?

Eivät ne kaksi asiaa sulje toisiaan pois, eivätkä ole toistensa vastakohtia. Ainakin työelämässä tämä asia on tuttu; myönteistä palautetta henkilöstä ilman muuta voidaan ja saadaan antaa toisillekin ihmisille, eikä se ollenkaan tarkoita, etteikö sitä annettaisi myös hänelle itselleen.

[Hilppa]

Valitettavasti olen joutunut näkemään tuollaista(kin) lähes kiusaamiseksi nimitettävää toimintaa, jossa asianomaisen itsensä nähden on jotain muuta kuin toisaalla. Siitähän juoruamisessa on kyse. Jonkinasteisesta salailusta yleisemminkin. Mikäli työyhteisössä ollaan avoimia ja rehellisiä toisilleen, mitään juoruamista tuskin esiintyy ainakaan systemaattisesti.

[Illusia]

Minä haluan kuulla kaukaisimpienkin sukulaisten ja tuttujen kuulumisia. Mehevimpien juorujen kohdalla yritän yleensä ymmärtää ja selitellä asioita parhain päin. Ehkä se on väärin. Jos joku on toiminut tuomittavasti, niin pitäisi mieluumminkin todeta, että "törkeä temppu" ja "hirveä vääryys". Ihminen kai kuitenkin haluaa muuttaa asiat mielessään mieleisikseen, vähän mukavammiksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat, oman mielenrauhansa takia.

[Kahvi]

Se legendaarinen "se-ja-se teki niin-ja-noin, eikö muuten ollutkin törkeä temppu" juoruilu on joskus kieltämättä aika outoa. Vastaukseksi ei toisaan tunnu kelpaavan vähänkään syvällisempi pohdinta, vaan myöntävä vastaus "joo niin olikin tosi törkeä temppu, miten se kehtasi"

Pitäsi kuitenkin muistaa (vastasi mitä vastasi), että se on vain yhden näkemys tapahtuneesta ja mahdollisesti "apinapuhelimen" vääristämäkin. Kliseinen esimerkki lienee se, että nainen valittaa kun miehensä suuttui ja huusi hänelle törkeästi. Asiaa kun vähän paremmin selvittää, niin todellisuudessa nainen on natkuttanut kolmatta tuntia ja tuli sitäpaitsi edellisenä iltana tyttöjen illanvietosta sen näköisenä kuin kissa juotuaan vadillisen kermaa.

Tiedä näistä juorupuheita sitten, että kuinka paljon niistä on kiistämätöntä faktaa. Usein jopa nimeksi.