Talvitie (2012) käsittelee mereologista harhaa psykoanalyysissa ja neurotieteissä (pp. 16 - 30).
Mereologiseen harhaan kuuluu mm. se, että kolmannen sukupolven neurotieteilijät ovat esittäneet
huonoa ajattelua, kun he ovat liittäneet aivoihin tai sen osiin käsitteitä, jotka viittaavat vapaaseen
tahtoon tai intentioihin yms. Täten, vaikka "aivoni ajattelevi" - mikä on ainakin kuvaannollisesti
korrektia - aivot myös - kuten on tosissaan esitetty - myös valitsevat, pyrkivät, tahtovat, määräävät,
tajuavat kauneutta yms. - kaikki sellaisia ominaisuuksia, joiden on perinteisesti ajateltu kuuluvan
vain koko(naiselle) ihmiselle, sikäli kun mentalistisessa ("eli" kansanpsykologiassa eli keittiöpsykologiassa
pysytään).
Elottomien esineiden ja alimpien olioiden käyttäytymistä on totuttu pitämään täysin mekanistisena eli
että niiden toiminta käy (fysikaalisten) luonnonlakien mukaan tai että ne ovat (fysiologisesti ja/tai
psykologisesti) stimulus - responssi (S - R) -orjuudessa. Täten emme sanoo (aristoteelisesti), että
kivi haluaa pudota tai että kasvi haluaa kääntyä aurinkoon päin.
Samalla tavalla hermosolut ja hermoston osat - vaikkakin ne voivat "oppia" - toimivat täysin
mekanistisesti, vailla tietoisuutta, haluja tai pyrkimyksiä, joiden ajatellaan liittyvän vain
korkeampiin olioihin, etenkin ihmisiin.