"Natsijohtaja Adolf Hitler tahtoi salata lapsuutensa tapahtumat – isä-Hitlerin yllättäen löytyneet kirjeet paljastavat tiukan perhekurin
tävaltalainen eläkeläinen Anneliese Smigielski löysi muutama vuosi sitten talonsa ullakolta nipun kellastuneita kirjeitä ja kuvia. Ne oli osoitettu tiemestari Josef Radleggerille, hänen isoisoisoisälleen.
Kirjeet tuskin kiinnostaisivat ketään, ellei niiden kirjoittaja olisi natsijohtaja Adolf Hitlerin isä.
Tullimies Alois Hitlerin lähettämät kirjeet päätyivät talous- ja sosiaalihistorian tutkijalle Roman Sandgruberille. Kirjeiden ja muiden uusien lähteiden, kuten lehtien digiaineistojen, avulla Sandgruber pääsi tutkimaan Hitlerin lapsuusaikaa perheen näkökulmasta.
Teos Diktaattorin isä (Minerva Kustannus 2022) on ensimmäinen Alois Hitleristä kirjoitettu kirja.
Adolf Hitler oli vaitonainen lapsuus- ja nuoruusajoistaan. Vähätkin dokumentit hän määräsi tuhottavaksi.
Hän vietti parikymmentä enimmäistä ikävuottaan maaseudulla Ylä-Itävallassa.
Roman Sandgruberin mukaan mistään yksittäisestä tapahtumasta ei voi päätellä, että Hitlerin myöhempi murhanhimoisuus johtuisi hänen kotioloistaan. Yhdessä asiat kuitenkin muodostavat loogisen jatkumon.
Natsijohtaja Hitler vaati kaikilta saksalaisilta kuudentoista esi-isän sukupuuta. Arjalaisuuden todistavaa sukuselvitystä kutsuttiin nimellä Ahnenpass.
Oli kiusallista, että hänellä itsellään oli sukupuussa aukko. Hitlerin Alois-isän isyys oli jäänyt epäselväksi, ja poika oli saanut äitinsä Maria Annan sukunimen Schicklgruber.
Todennäköisimpänä isänä pidettiin mylläri Johan Georg Hiedleriä. Hänen veljensä Johan Nepomuk Hüttler huolehti Alois-pojasta vanhempien kuoltua. Huhuttiin, että toinen veljeksistä oli pojan biologinen isä.
Mylläriveli merkittiin kirkonkirjoihin Aloisin isäksi 19 vuotta kuolemansa jälkeen.
Isän virallistaminen tapahtui nelikymppisen Aloisin aloitteesta, ja kirjauksen jälkeen Alois muutti sukunimensä Hitleriksi.
Tässä hän teki palveluksen tulevalle pojalleen. Heil Schicklgruber! tuskin olisi vedonnut yleisöön samalla tapaa.
Tosielämän saippuasarja sai jatkoa, kun viisikymppinen Alois Hitler meni naimisiin kolmatta kertaa.
Vaimo oli 23 vuotta miestään nuorempi Klara Pölzl, Aloisin isäksi merkityn miehen tyttärentytär. Erityislupaa piti anoa piispalta, joka lähetti paperin edelleen paaville Roomaan.
Voi pohtia, mitä olisi tapahtunut, jos paavi olisi sanonut ei? Mutta paavi sanoi kyllä.
Parin kaksi ensimmäistä lasta, Gustav ja Ida, kuolivat kurkkumätään. Kolmas lapsi Adolf syntyi vuonna 1889.
Kolme vuotta myöhemmin syntynyt Otto kuoli. ”Otto Hitler, virkamiehen poika, 7 päivän ikäinen, vesipää", kertoi ilmoitus sanomalehdessä.
Myöhemmin syntyivät vielä Edmund ja Paula. Edmund kuoli pienenä tuhkarokon jälkitautiin. Kuudesta lapsesta jäi henkiin kaksi.
Aikalaisten mukaan isä-Hitler poltteli piippua, istui majatalon kapakassa, hoiti mehiläisiä, koulutti koiria ja hakkasi lapsiaan.
Adolf-poika sai selkäänsä joka päivä, useammin kuin ajan tapa oli. Aikalainen muistelee: ”Vanha Alois-herra vaati ehdotonta tottelevaisuutta. Usein hän pisti kaksi sormea suuhunsa ja vislasi kimakasti, jolloin Adolf juoksi heti isänsä luo, missä sitten olikaan.”
Tullimiehenä Alois Hitler jahtasi salakuljettajia ja oli valmis ampumaan. Hänen tuli estää myös irtolaisten ja rikollisten liikkuminen.
Eräässä kirjeessään hän määritteli tehtävänsä vaatimukset ehdottomaksi kuuliaisuudeksi.
Myöhemmin Adolf Hitler vaati natsisotilaiden koulutukseen ruumiillista kuritusta. "Heikkous on hakattava pois ihmisestä!”
Sekä isä että poika ylenkatsoivat muodollista koulutusta. Molemmat pitivät itseään muita parempina ja nerokkaampina ihmisinä.
Kun Alois Hitler 56-vuotiaana jäi eläkkeelle, hänen palkkansa oli eniten ansaitsevan kymmenyksen joukossa. Hän toteutti haaveensa maalaiselämästä ostamalla maatalon.
Adolf oli hyvin kiinnostunut isänsä mehiläisharrastuksesta. Aikuisena hän filosofoi mehiläisten työetiikasta ja ahkeruudesta. Sairas mehiläisyhteiskunta tuhottiin savustamalla.
Kyläkoulussa virkailijan poika Hitler sai pelkkiä kymppejä, koska hänen opettajansa Karl Mittelmaier piti häntä ”vähän muita parempana”.
Adolf Hitler oli aina poikajoukon johdossa. Erityisesti hän piti rosvo ja poliisi -leikeistä. Joskus pojat tekivät ilkivaltaa, esimerkiksi heittivät junaa kivillä.
Hitlerin koulutoverin ja myöhemmin Wilheringin luostarin apottina toiminut isä Balduin muistaa: ”Leikittiin sotaa, aina leikittiin sotaa. Meitä poikia se alkoi jo kyllästyttää, mutta aina hän [Hitler] löysi uusia, etenkin nuorempia poikia, jotka suostuivat mukaan."
Hitlerin kansakoulunopettajan Josef Sixtlin poika Max Sixtl muistelee samaa: ”Adolf johti meitä. Hän oli kalpea ja heikkorakenteinen poika, me olimme kaikki häntä vahvempia. Silti hän oli meidän henkinen johtajamme. Hän puhui tuon tuostakin sodasta ja taisteluista. Meidän kaikkien mielestä hän oli vähän pöljä, mutta sotaleikit olivat hauskoja ja seurasimme häntä mielellämme.”
Adolf haaveili papin urasta. Kotona hän levitti harteilleen esiliinan, kiipesi nojatuoliin ja piti sieltä kiihkeitä saarnoja.
Adolf Hitler kävi luostarikoulua ja toimi kuoropoikana. Hän näki kirkon monet rituaalit ja seremoniat. Pitkäperjantain liturgiaan kuului juutalaisvastaisia lauseita, kuten ”Rukoilkaamme myös uskottomien juutalaisten puolesta!”
Lambachin kaupungin luostarin symboli oli hakaristi, joka oli luostarin apotti Theodorich Georg Hagnin valitsema vaakunamerkki.
Hakaristejä oli kaikkialla: luostarin portaikossa, pihalla, kaivolla, sakastin kaapeissa, käytävillä.
Innostuiko tuleva valtakunnankansleri hakaristin käytöstä jo lapsena? Hän kiisti tämän ja vaati saada kunnian poliittisen tunnuksen keksimisestä.
Natsipuolueen paikalliset jäsenet tosin vakuuttivat, että hakaristin malli oli Lambachista saatu.
Isä-Hitler kiinnostui politiikasta, mikä oli aiemmin virkamiehenä ollut häneltä kiellettyä. Hän alkoi kirjoittaa saksalaismieliseen paikallislehteen mielipidekirjoituksia.
Hän kirjoitti esimerkiksi, että saksan ja tšekin kielen tasa-arvoista käyttöä hallinnossa edellyttävät kielimääräykset olivat suuri virhe, ”jonka pitäisi vihdoin herättää saksalainen jokamies päivätorkuiltaan”.
Pian Alois Hitler aloitti kunnallispolitiikassa. Hän toimi vapaamielisten ja saksalaismielisten paikallisena puoluesihteerinä.
Alois Hitler tahtoi pojastaan virkamiehen, mutta Adolf tahtoi taiteilijaksi. Poika uhmasi toivetta ja jätti koulun kesken.
Linzin reaalikoulusta tarttui kuitenkin muuta oppia. Siellä harrastettiin innokkaasti politiikkaa.
Oppilaat tervehtivät toisiaan Heil-huudoin, ja ltävallan keisarinhymnin sijaan laulettiin Saksan kansallislaulua Deutschland über alles.
On hätkähdyttävää, että Linzin reaalikoulussa ja -lukiossa sai oppia kolme tulevaa arvovaltaisinta natsia: Hitler, Ernst Kaltenbrunner ja Adolf Eichmann.
Teini-ikäisen Adolfin 65-vuotias isä menehtyi veriyskään tammikuisena aamuna vuonna 1903 kantakapakkaansa. Lehti omisti vainajalle pitkän, ylistävän muistokirjoituksen.
"Oikeuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta hän oli aina valmis taistelemaan. Hän oli niin oppinut, että saattoi joka kysymyksessä sanoa ratkaisevan sanan; laulun ystävänä hän viihtyi lauluveljeinsä parissa."
Syksyllä 1905 Adolf Hitler tutustui teatterikatsomossa verhoojan oppipoika Gustav Kubizekiin. Tämä haaveili urasta kapellimestarina tai säveltäjänä.
Kaksikko suunnitteli suureellisia ja toteuttamiskelvottomia kulttuurihankkeita. Samanlaisia Hitler kaavaili myöhemmin johtaja-aikanaan.
Alois Hitler kehuu kirjeissään Klara-vaimoaan taitavaksi talousihmiseksi, mutta Adolf näyttää olleen äidin heikko kohta.
Äitinsä rahoilla Hitler taiteili useamman vuoden: soitti pianoa, piirsi, maalasi, kirjoitti runoja, sävelsi, luonnosteli teatterirakennuksia, siltoja, kaupunkeja, katuja ja huviloita. Kun äidin rahat loppuivat, täti antoi lisää.
Äiti pelkäsi pojan joutuvan huonoille teille. Perheen juutalainen kotilääkäri, tohtori Bloch, vakuutti, ettei pojalla ollut hätää. Adolf ei tapellut eikä hän ollut epäsiisti tai röyhkeä.
Syksyllä 1907 Adolf Hitler kävi Wienin taideakatemian pääsykokeissa. Valitettavasti hän ei päässyt sisään."
https://www.ts.fi/tiede/5513618

