M I E L I P I D E | O P I S K E L U - 11.8.2021 https://yle.fi/uutiset/3-12049505 - Keskustelut: 76+.
Reetta Rädyn kolumni: Voisiko edes yliopisto kulkea ajan henkeä vastaan? Haahuillessa ja omaa juttua etsiskellessä voi törmätä opettajaan tai työkaveriin, joka herättää kiinnostuksen ja muuttaa elämän suunnan. Ketään ei pitäisi jättää yksin keksimään itselleen työtä, kirjoittaa Räty.
(- -)
Tarvitsin opettajia ja kollegoja, jotka antoivat omaa aikaansa, opettivat. He auttoivat löytämään oman jutun.
Opiskelin nuorena yleistä valtio-oppia Helsingin yliopistossa. Sieltä ei valmistu mihinkään. Jälkeenpäin mietin, milloin ehdin oppia mitään, kun aika meni töissä, matkoilla, opiskelijajärjestöissä, juhlissa ja kaljan roudaamisessa juhliin. Mutta niin vain kävi, että omaksuin professoreilta ja lehtoreilta valtsikalaisen ajattelun. Sain ikään kuin uudet silmälasit, joilla tarkkailla ja hahmottaa maailmaa.
Samoin kävi toimituksessa. Kokeneemmat toimittajat näyttivät kädestä pitäen, mitä on feature-journalismi ja miten aikakauslehteä tehdään. Nuorena en osannut haaveilla feature-toimittajan työstä, sillä en tajunnut, että sellainen työ on olemassa.
Tarvitsin opettajia ja kollegoja, jotka antoivat omaa aikaansa, opettivat. He auttoivat löytämään oman jutun. Pääsin osaksi ketjua, jossa tieto ja taidot kulkevat.
(- -)
90-luvulla ei puhuttu siitä, että jokaisen pitää itse keksiä itselleen työ. Nyt juuri muusta ei puhutakaan. Yksi ongelma tässä ajattelussa on, että nuortenkin oletetaan tietävän, mitä he haluavat tehdä isona, mikä heitä kiinnostaa, missä he voisivat olla hyviä. Ei suurin osa tiedä! Suoraan lukiosta ylioppilastodistuksella yliopistoon tulevat eivät ole lukeneet edes pääsykoekirjoja – niistä saattaisi huomata, jos ala ei nappaa ollenkaan. Itsekin menin aikoinaan kansainvälisen oikeuden kursseille, koska se kuulosti hienolta. Kävi ilmi, että se oli tosi tylsää. Sen sijaan Kiinan demografian kurssi: kuulosti ankealta, oli ihan järisyttävä, enimmäkseen erään professori Pengin ansiosta.
(- -)
