"Missään ei opeteta sanomaan, että käy kateeksi" – kateudesta ei pääse eroon, mutta sen kanssa voi oppia elämään
Sananlaskun mukaan kateus vie kalatkin vedestä.
Eino Leino neuvoo miten tältä ikävältä tapahtumalta vältytään: "Kell' onni on, se onnen kätkeköön, kellä aarre on, se aarteen peittäköön".
On hankala kadehtia sitä, jonka onnesta ja varallisuudesta ei ole tietoa.
Ei kateus kuitenkaan Leinon opein poistu. Jokainen kadehtii ainakin joskus jotain. Kateus on meissä kaikissa.
– Paitsi mahtipontisissa ihmisissä tai maanisessa mielentilassa olevissa, psykoterapeutti Elina Reenkola tarkentaa.
Hän on kirjoittanut kateudesta kirjan Kateus (Minerva, 2020). Hämmentävää, että kateuden yleisyydestä huolimatta Reenkolan kirja on ensimmäisiä suomalaisia yleisesityksiä meitä kaikkia enemmän tai vähemmän kalvavasta tunteesta.
Kateus syntyy siitä, että vertaamme itseämme toisiin. Toisilla on jotain mitä itse haluaisimme. Rahaa, onnea, kivoja vaatteita, kaunis koti, perhe, lapset, menestys, julkisuus, luovuus. Lista on loputon, koska kadehtia voi oikeastaan mitä tahansa.
– Kun joku asia herättää huonommuuden tunteita ja häpeää, oma itsetunto horjuu ja syntyy kateus, Reenkola toteaa.
– Yleensä kateus herää sitä kohtaan, mikä synnyttää tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Olen käyttänyt sellaista termiä kuin onnen avaimet. Ne haluaisi itselleen, kun tuntee, että itsellä ei niitä ole.
Kadehtimalla onnen avaimia harvoin saa.
– Kateus on yhdistelmätunne, jossa on mukana vihaa, raivoa, kostonhalua, mutta myös ihailua. On hyvänlaatuista rakentavaa kateutta ja tuhoavaa huonolaatuista. Tuhoava kateus pyrkii vähättelemään kateuden kohdetta tai pilaamaan sen, jopa ryöstämään itselleen.
Kateutta voi tuntea mielessään, mutta se voi johtaa myös tekoihin. Halveksunta ja arvon kieltäminen ovat nekin kateuden ilmentymiä.
Jos kadehdittava ei koskaan saa kateudesta tietää, asia on hänelle yhdentekevä. Kadehtija sen sijaan marinoituu omassa liemessään.
– Kadehtiminen vie energiaa. Kateus on häpeää ja syyllisyyttä herättävä tunne. Ihminen haluaa tukahduttaa sen itsessään. Ei ole helppoa sanoa edes itselleen, että olenpa minä kateellinen tai kylläpä käy kateeksi.
Helpompi on vähätellä kateuden kohdetta. Joskus suoraan niin, että kadehdittavakin tuntee asian nahoissaan. Hapan kommentti saa makean maistumaan kitkerältä.
– Anteeksipyytämistä opetetaan jo pienille lapsille. Missään ei opeteta sanomaan, että käy kateeksi. Olisi hyvä oppia tunnistamaan kateus.
Me emme usein tunnista kateutta, koska puemme sen vähättelyn muotoon. Selitykseksi kateudelle löydämme oikeita faktoja, joilla voimme perustella oman näkemyksemme, vaikka pohjalla on puhdas kateus.
– Kateus voi vaikuttaa syövyttävästi. Olen puhunut sisäisestä kadehtijasta, joka on ikävä ja kavala kaveri. Se tuhoaa omaa menestystä. Ihminen ei salli menestystä itselleen vaan alkaa huomaamatta pilaamaan sitä.
– Se liittyy itsekateuteen. On sellainen osa itseä, joka kadehtii omaa menestystä eikä salli sitä itselleen. On paljon ihmisiä, jotka sabotoivat omaa menestystään.
– Tutumpi asia on itsetuhoisuus ja itserankaisu, jotka tulevat siitä, että tuntee tehneensä jotain pahaa. Itsekateus syntyy, kun tuntee menestyneensä, mutta kokee, ettei sitä saisi tehdä. Se on todella salakavalaa ja voi haitata tuntuvasti elämää.
Reenkola on työssään psykoterapeuttina tavannut paljon tällaisia ihmisiä. Lapsi ylpistyy, jos sitä kehutaan, ja vastaavat menneen ajan kasvatuksen teesit ovat osittain ongelman taustalla.
Niinkin valitettavasti on, että vanhemmat saattavat kadehtia lapsiaan. Voi kun sinulla on nyt kaikki mahdollisuudet, minulla raukalla ei ollut mitään.
– Vaikka vanhemmat toivovat, että lapsi menestyy, he saattavat kokea sen takia huonommuutta. Vanhemmat saattavat masentua tai jopa romahtavat.
Vanhemman kademieli herättää lapsessa syyllisyyttä. Se voi myös johtaa oman menestyksen sabotointiin.
– Kateus ei useinkaan ole tietoista vaan piilotajuista, mutta se vaikuttaa toimintaamme.
Kateus saattaa kaataa parisuhteenkin, tai aiheuttaa vakavaa haittaa.
– Jos on kateellinen kumppanilleen, ei voi täysillä olla onnellinen hänen puolestaan. Puhumattakaan seksuaalielämästä. Jos kadehtii kumppanin nautintoa, ei voi suoda sitä hänelle.
– Vertailu kärjistää tilannetta, aiheuttaa huonommuuden tunteita ja häpeää. Ne synnyttävät kateutta.
Kateus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Kymmenessä käskyssä varoitetaan peräti kahdesti kateudesta, ei saa tavoitella lähimmäisen puolisoa eikä omaisuutta.
Tästä voisi päätellä, että kateus ei ole suomalaisten erityispiirre vaan ihmiskunnan ikiaikainen vitsaus. Inhimillistä siis.
– Tunne on ikiaikainen, mutta kohteet vaihtuvat kulttuurista riippuen. Onnea, valtaa ja rikkautta kadehditaan kaikkialla. Se vaihtelee miten nämä asiat eri kulttuureissa määritellään.
Kun kadehdittu epäonnistuu, se synnyttää vahingoniloa ja pönkittää omaa itsetuntoa. Ilkeä somepuhe syntyy sekin osin kateuden kautta, vaikka muuksi naamioituu.
Kateudesta on paljon haittaa, mutta on siinä hyvätkin puolensa.
– Hyvänlaatuisessa kateudessa painottuu ihailu, ei tuhoaminen. Lievä kateus voi motivoida ihmistä eteenpäin saavuttamaan omat tavoitteensa. Yhteiskunnallisella tasolla lievä kateus voi käynnistää muutoksia ja korjata epäkohtia.
Voiko kateudentunnetta hallita?
Kateus on tunne ja tunteista ei pääse eroon. Turha edes yrittää. Tunteilla on oma logiikkansa.
– Tunteista ei kannata päästä eroon. Ne kertovat aina jostain tärkeästä. Tunteiden kesyttäminen on hyvä termi, koska kateudessa on kyseessä vahvat voimat, Reenkola kertoo.
Kuten vihan ei kateudenkaan ole syytä antaa hallita elämää. Kannattaa kokeilla itsehavainnointia, vaikkei se helppoa ole.
– On tärkeää, että kateuden tunnistaa. Se on lähtökohta, mutta useasti aika vaikeaa. On iso askel eteenpäin, jos pystyy sanallistamaan kateuden, sanoa että nyt käy kateeksi.
– Jos jotakin oikein halveksii, mitätöi ja parjaa, kannattaa miettiä miksi niin tekee. Olisiko taustalla jotain, esimerkiksi kateutta, halua saada samanlaista itselle.
Kateuteen auttaa, jos löytää asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Elämää ei ole pakko elää niin kuin muut vaan voi elää siten kuin itse parhaaksi näkee.
– Kun löytää omaa tärkeää tekemistä, vaikka pientäkin, jossa onnistuu tai kokee tyytyväisyyttä, vaikka pienistäkin asioista ja keskittyy niihin, ei tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota siihen, mitä toisilla on tai mitä he tekevät. Sitä kautta voi löytää oman alueensa elämässä, oman äänen ja merkityksen.
Kateellisilla on monesti taipumus tavoitella täydellisyyttä.
– Jos siitä voisi luopua. Olla armelias omaa vajavaisuutta kohtaan. Silloin joutuu suremaan omaa vajavaisuuttaan, mutta sellaisia me kaikki olemme, vajavaisia."
https://www.ts.fi/teemat/5140572/Missaa ... ia+elamaan
_ https://www.permanto.fi/fi/web/alfatv/p ... d=74148069 (45:55)
253 s.; 26 €
