Stigmalla tarkoitetaan ei-toivottua sosiaalista leimautumista, joka aiheuttaa muun muassa häpeää, kärsimystä ja itsearvostuksen vähenemistä. Psykoosisairautta sairastavat joutuvat kaikista psykiatrista häiriötä sairastavista useimmin kohtaamaan ennakkoluuloja ja leimaamista.
Tietämättömyys johtuu asianmukaisen tiedon puutteesta. Psykoosisairauteen liitetään usein virheellisiä uskomuksia sairauden luonteesta ja sitä sairastavista ihmisistä. Mielenterveysongelmia pidetään harvinaisempina kuin ne ovatkaan. Usein myös uskotaan, että mielenterveyden häiriötä sairastava erottuu helposti niistä, joilla ei ole tätä häiriötä, vaikka asia ei aina ole näin.
Ennakkoluulot tarkoittavat kielteisiä asenteita mielenterveyshäiriötä sairastavia kohtaan, mutta myös tunteita, kuten pelko, viha, kauna, vihamielisyys ja inho. Syrjintä on torjuvaa tai välttelevää käyttäytymistä muita kohtaan. Käyttäytyminen voi johtua toisen poikkeavasta pukeutumisesta tai muuten ulkonäöstä.
***
Muiden ihmisten kielteiset asenteet huonontavat sairastuneen toimintakykyä entisestään. Psykoottista häiriötä sairastavat voivat kohdata tietämättömyyttä, ennakkoluuloja ja syrjintää muun muassa seuraavilla elämänalueilla:
- ihmissuhteet
- koulutus
- perhe-elämä
- työ
- julkinen liikenne ja matkustaminen
- talousasiat
- yhteisössä eläminen
- terveys- ja sosiaalipalvelut
- yksityisyys ja turvallisuus
- lapsien hankkiminen.
Stigma on usein suoraa, mutta se voi olla myös epäsuoraa. Potilas voi kuulla kanssaihmisten häpeällisiä kommentteja mielenterveyshäiriöistä. Mediassa saattaa olla loukkaavia tulkintoja psykoosisairauksista. Sairastuneella voi olla tunne siitä, että muut ihmiset karttavat mielenterveyshäiriön takia.
Työhön palaaminen sairausjakson jälkeen voi olla vaikeaa, jos ei tiedä työnantajan ja työtovereiden asenteita sairauteen. Myös vuorotyön tekeminen voi olla mahdotonta, mikä saattaa vaikeuttaa entiseen työhön palaamista. Työnantajilta ja työtovereilta toivotaan suvaitsevaista ja joustavaa asennoitumista. Sairastuneen voi olla vaikea päästä takaisin vakituiseen työhön ja entiseen taloudelliseen tilanteeseen, päästää irti häpeästä ja sairausleimasta.
Sisäinen stigma on sitä, että ihminen leimaa itse itsensä eikä sen takia esimerkiksi kerro sairaudestaan kenellekään. Sisäinen stigma voi haitata myös muun muassa työnhakua ja partnerin löytämistä, kun ihminen ei usko kelpaavansa sellaisena kuin on. Sairastunut alkaa itsekin nähdä itsensä riittämättömänä ja huonompana kuin muut.
Mitä heikompi itsearvostus on, sitä suuremmaksi leiman merkitys kasvaa, mikä taas heikentää itsearvostusta, ja kierre jatkuu. Aina edes läheiset eivät tiedä sairaudesta, vaikka juuri heidän tukensa on psykoosisairautta sairastavalle tärkeä.
***
Jos pystyy tunnistamaan ja vähentämään itseleimaamista eli itsensä stigmatisointia, on helpompi olla toisten seurassa julkisissa tilanteissa, Itsensä arvostamiselle tulee tilaa. Sairauden ja muiden suhtautumisen miettimiseen ei tarvitse käyttää paljoa aikaa. Sairaus on vain yksi osa elämää, eikä se määrittele, minkälainen ihminen on.
Stigman tunnetta vähentävät kontaktien etsiminen itseä kiinnostavista harrastuksista ja pääseminen mukaan normaaliin arkielämään. Joskus sairastunutta pitää houkutella liikkumaan ja tapaamaan muita ihmisiä, ensin vaikka tutun henkilön kanssa. Läheisten rooli on tässä tärkeä.
Psykoosioireiden väheneminen vähentää myös stigman tunnetta. Sairauden hyvä hoitaminen siis auttaa sisäisen stigman vähentämisessä. Sairauden kätkeminen muilta ihmisiltä voi helpottaa sairaan osaa. Toisaalta kätkemiseen liittyy myös kuluttavia jännitteitä: on mahdollista, että sairaus paljastuu yllättäen ja että paljastuminen aiheuttaa kiusallisen sosiaalisen tilanteen. Huolella rakennettu identiteetti saattaa romahtaa.
Henkilö voi joutua tilanteeseen, jossa niin sanotut normaalit henkilöt paljastavat suoraan todelliset mielipiteensä stigmansa kätkeneen viiteryhmästä eikä stigmatisoitunut saa muilta tukea sairauden kestämiseen. Toive välttää julkinen stigmatisoituminen voi myös johtaa kielteisiin seurauksiin: oireet voidaan salata, lääketieteellisen avun hakeminen saattaa viivästyä ja kuntoutus voi epäonnistua.
Leimaaminen voi olla myös tulkinnanvaraista. Kun kokee sairaaksi leimaamista, on hyvä miettiä, oliko kyse tosiaan leimaamisesta, vai tarkoittiko toinen henkilö kenties jotain muuta. Se, että joku ei pidä jostain toisen tekemisestä tai sanomisesta, ei välttämättä johdu sairaudesta. Leimautumisen pelko voi aiheuttaa virheellisiä tulkintoja toisten käytöksestä tai sanomisista.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuis ... tigma.aspx
