Luin vähän alkua ja totesin, että samaa feminististä paskaa, jota meille on tuputettu 60-luvulta lähtien.
Tottakai tytöille ja pojille pitää antaa samat mahdollisuudet ja heitä pitää yhtäläisesti tukea, mutta tällainen sonta saiai jäädä jo historian hämärään varoittavana esimerkkinä:
Tyttöjä kehutaan ulkonäöstä ja auttamisesta, kun taas pojille osoitetut kehut liittyvät persoonaan tai toimintaan. Poikia kannustetaan aktiivisuuteen, tytöille sallitaan helpommin passiivisuus. On aivan sama, mitkä olisivat mielenkiinnon kohteet tai mihin sukupuoleen kokee itse kuuluvansa: tyttö on mukava, kun on avulias, nätti ja hiljaa.
Amy Winehouse dokumentti oli oiva esimerkki. Hän halusi vain laulaa pienissä jazzclubeissa tai levyttää, ei suurissa ulkoilmatapahtumissa eikä hän halunnut tähdeksi. Muut määrittelivät, että hänen tulee olla nimenomaan tähti ja suurten estradien taiteilija tunnetuin seurauksin.
Miksei ihminen, ryttö tai poika saa olla oma itsensä?