Psyykkiset toiminnot seurausta fyysisistä ärsykkeistä

[Riidankylväjä]

Esimerkiksi:

"- Jos ruumiin lämpö lähtee nousuun, ei enää järkikään pelaa eikä osaa lähteä ulos saunasta, kommentoi sisätautilääkäri Mika Lehto."

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010080 ... 0_uu.shtml



(Otsikkoa muokattu snobien toivomuksesta)

[ve?e]

"'Kuin biljardipallot törmäävät fyysiset reaktiot psyyken sisältöihin, ja panevat ne liikkeelle. Raja materiaalisen tason ja henkisen tason välillä on tarkka ja täsmällinen' sanoo Heppu Keppulius, asiaa pohtinut viisas suomalainen mies. 'Emme halua ajatella mahdollisuutta, että rajassa olisi jotain epämääräistä, tai että olisi olemassa vastavuoroisuutta psyykkisten toimintojen ja fyysisten reaktioitten välillä. Sellainen ei vain käy päinsä.'"

[Riidankylväjä]

Epämääräisyys suistaisi koko homman kaaokseen. Tietysti on niin, että on paljon asioita, joita emme tiedä emmekä ymmärrä. Ne jutut tietysti tuntuvat epämääräisiltä.

[ve?e]

Benoit Mandelbrot kirjoittaa talouden ymmärtämisen vaikeuksista:

"If the physical world is so uncertain, so difficult to know precisely, then how much more uncertain and unknowable must be the world of money? Finance is a black box covered by a veil. Not only are the inner workings hidden, but the inputs are also obscured, by bad economic data, conflicting news reports, or outright deception. (…) And then there is the most confounding factor of all, anticipation. A stock price rises not because of good news from the company, but because the brightening outlook for the stock mean investors anticipate it will rise further, and so they buy. Anticipation is a feature unique to economics. [Hah hah -- ve?e] It is psychology, individual and mass -- even harder to fathom than the paradoxes of quantum mechanics. Anticipation is the stuff of dreams and vapors."

Kirjasta [i]The (mis)Behaviour of Markets: A Fractal View of Risk, Ruin and Reward, Uudistettu painos, 2008, Profile Books, s. 28.

Mutta odotusten ja ennakoinnin teoretisoinnin vaikeus ei saisi oikeuttaa niistä vaikenemista.

[Pertti Luukkonen]

Varmaan ovat, koska psyyke on luultavasti "sidottu" aivojen toimintaan ym. Mutta miksi otsikko ei kuulu "(- -) fyysisistä ärsykkeistä"? Mutta jos ajattelemme "puhtaasti" psyykkisiä toimintoja, esimerkiksi unelmoimista tai unia, jolloin (ulkoista) ärsykettä ei juuri ole, emme tiedä, miten ko. ajattelu suhtautuu neuraaliseen toimintaan.

[Pertti Luukkonen]

Varmaan ovatkin, koska psyyke on luultavasti "sidottu" aivojen toimintaan ym. Mutta miksi otsikko ei kuulu "(- -) fyysisistä ärsykkeistä"? Mutta jos ajattelemme "puhtaasti" psyykkisiä toimintoja, esimerkiksi unelmoimista tai unia, jolloin (ulkoista) ärsykettä ei juuri ole, emme tiedä, miten ko. ajattelu suhtautuu neuraaliseen toimintaan.

[ve?e]

Mutta odotukset ovat kuitenkin odotuksia, että jotain tapahtuu. "Kohta tuo pakoon juokseva mammutti kaartaa vasemmalle, minäpä kaarrankin jo nyt, että pääsen pikemmin keihästämään sen!" Mammutti täysin kausaalinen kone, jos niin halutaan ajatella, ja minä myös (ei mitään elan vitalia tms. ei-materiaalista tekijää).

Mutta se, että seuraan sitä -- se, että jokin minussa reagoi siihen. Suhde mammutin liikkeitten ja minun liikkeitteni välillä ei ole kausaalinen (seurausta fyysisistä tai vaikka kemiallisista reaktioista), vaan minä tosiaankin ennakoin sen liikkeitä, mikä puolestaan on erehtyväistä toimintaa. Fyysiset ja kemialliset yms. reaktiot ovat ilmiselvästi mukana, kun ennakoin sitä, ja kun epäonnistuessani korjaan ennusteitani. Mutta suhdetta liikkeitteni välillä ja mammutin liikkeitten välillä ei voi luonnehtia fyysisten reaktioitten seuraukseksi.

Mammutin liikkeitten ja omien liikkeitteni välissä on fyysisiä reaktiota, joitten tehtävä on ennakoida mammutin liikkeitä.

Toimin merkitysvälitteisesti. Odottaen, odotuksia päivittäen.

Ja olen huomattavan jääräpäinen, toisinaan rasittavuuteen asti.

Lisäys: Ehkä minun pitäisi ottaa nimekseni "hämmennyksenkylväjä" tai muu vastaava vielä vapaana oleva nimimerkki. En minä tiedä, olenko oikeassa oikein missään asiassa, mitä väitän, mutta silti väitän.

[Riidankylväjä]

Ennakoinnista on Havukka-ahon Ajattelija lausunut mm. seuraavaa.

" Viisausopin lajit on: kaukoviisaus, jota on minulla hyvin paljon. Mitä se on? Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäkööt hyvänään! Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää..."

Pertsalle varoittaa hän sormi pystyssä:
" Sitten on teoreettinen viisaus, jota on sanomalehdissä ja vaikka missä. Siinä asia kuvitellaan yksipiippuiseksi haulikoksi, jossa on lukko epäkunnossa ja panos voi tulla ampujan silmille... Teoreettinen viisaus on kaukoviisauden veljenpoika, mutta linssi on vaivaisempi... "

[Riidankylväjä]

Suhde mammutin liikkeitten ja minun liikkeitteni välillä ei ole kausaalinen (seurausta fyysisistä tai vaikka kemiallisista reaktioista), vaan minä tosiaankin ennakoin sen liikkeitä, mikä puolestaan on erehtyväistä toimintaa. Fyysiset ja kemialliset yms. reaktiot ovat ilmiselvästi mukana, kun ennakoin sitä, ja kun epäonnistuessani korjaan ennusteitani. Mutta suhdetta liikkeitteni välillä ja mammutin liikkeitten välillä ei voi luonnehtia fyysisten reaktioitten seuraukseksi.
.

Teet näköhavainnon mammutin liikkeestä. (liike piirtyy verkkokalvollesi josta siirtyy aivojen "laskentakeskukseen"?) Kokemuksesta muistat, että tuollaista liikettä on seurannut esim. käännös vasempaan ja niinpä suunnistat vasempaan. Mammutti hoksaa sen ja kääntyykin oikealle. jne...

[ve?e]

Kiitos, kiitos.

Suhde mammutin liikkeitten ja minun liikkeitteni välillä ei ole kausaalinen (seurausta fyysisistä tai vaikka kemiallisista reaktioista), vaan minä tosiaankin ennakoin sen liikkeitä, mikä puolestaan on erehtyväistä toimintaa. Fyysiset ja kemialliset yms. reaktiot ovat ilmiselvästi mukana, kun ennakoin sitä, ja kun epäonnistuessani korjaan ennusteitani. Mutta suhdetta liikkeitteni välillä ja mammutin liikkeitten välillä ei voi luonnehtia fyysisten reaktioitten seuraukseksi.
.

Teet näköhavainnon mammutin liikkeestä. (liike piirtyy verkkokalvollesi josta siirtyy aivojen "laskentakeskukseen"?) Kokemuksesta muistat, että tuollaista liikettä on seurannut esim. käännös vasempaan ja niinpä suunnistat vasempaan. Mammutti hoksaa sen ja kääntyykin oikealle. jne...

Seuraamme, kuinka laskentakeskus laskelmoi erilaisten valomuodostelmien verkkokalvolla perusteella tuottoisinta liikerataa mammutinlihan nautinnan kannalta. Ihailemme, kuinka kone pelaa. Sitten mammutti kääntyy, ja kone laskee uuden suunnan. Hieno kone. No, ehkä sitten voitit.

Saunan kuumuudessa kilpasaunojat eivät toimineet kuten ihmisen odottaisi/toivoisi (eivät ymmärtäneet lähteä pois). Syy järkevyyden menetykseen löytyi fyysisistä reaktioketjuista, jotka alkoivat saunan liiallisesta kuumuudesta. Syy haettiin taas "perustavammalta" tasolta. Järkevyyden katoamisen selittivät kuumuuden aiheuttamat toiminnalliset muutokset.

[Riidankylväjä]

Tiedossa on, että lämpötilan ylittäessä 40 astetta aivot alkavat "sulaa". Se saa psyyken ja ruumiin kaoottiseen tilaan, kuten videossa näkyy.

http://lifenews.ru/news/33911

PS. Kyse ei ole voittamisesta tai häviämisestä vaan mielipiteitten vaihdosta, jossa molemmat osapuolet "voittavat" saadessaan toisenlaisia näkemyksiä aiheeseen. ns. winwin tilanne.

[ve?e]

Aa, en huomannut Riidankylväjän uusinta, kiitos, kiitos. MUTTA...

***

Tuollainen "kausalistinen" (?) tapa ajatella ihmismielestä, joka ilmenee otsikossa, on kyllä käytäntöön sovellettuna tietyllä tavalla ongelmallinen, vaikka onkin johdonmukainen ja selkeästi "tieteellinen" ja systemaattinen.

Luonnontieteellisen objektivoivan asenteen omaksunut (psykiatri, esim.) tietenkin kiinnittää huomionsa siihen, kuinka psyykkiset reaktiot ovat aina seurauksia erilaisista fyysisistä ärsykkeistä ja prosesseista. Of course. Tutkitaan sitä, mitä vikaa fyysisissä prosesseissa tai ärsykkeissä on, jotta voitaisiin auttaa.

Kasvatukseen toisaalta liittyy toisenlainen asenne -- rakennetaanhan kasvatuksessa jotain sellaista, mitä ei vielä ole.

Mielen objektivoivan asenteen ongelma on ajattelutapani mukaan siinä, että jos halutaan ajatella, että ihmisten ongelmat ovat perimmäiseltä luonteeltaan fyysisiä ja kemiallisia, niin eikö silloin suljeta silmät siltä puolelta, että ihmisistä voi toisinaan rakentaa sellaisia olentoja, joita he eivät vielä ole?

Jos rakennetaan jotain sellaista, jota ei vielä ole, täytyy uskoa, että tulevaisuus on jotain, jota voidaan rakentaa. Kun taas sellaisessa lähestymistavassa, että psyykkiset toiminnot ovat seurausta fyysisistä ärsykkeistä, kiinnitetään paljon enemmän huomiota siihen, mikä on pielessä tällä hetkellä (fyysiset ärsykkeet ongelmallisten psyykkisten toimintojen taustalla).

Kasvattajan pitää uskoa johonkin, jota ei vielä ole, jotta sen, jota ei vielä ole, voisi saada. Jos ei usko, niin ei sitten voi saada. Pitää uskoa, että ihmistä voi rakentaa jotenkin.

No, en tiedä, onko tärkeä kritiikki. Tarkoitettu luettavaksi erittäin ystävällismielisessä hengessä.

[Riidankylväjä]

Ihminen on itseoppiva järjestelmä. Ihminen opiskelee sellaisen selviytymisstrategian, jolla pärjää kasvatusympäristössään. Jos kasvatusympäristö on "epänormaali", opitut strategiat eivät toimi muussa ympäristössä ja saatetaan joutua psyykkisiin ongelmiin. Psyykkisiin ongelmiin saatetaan joutua myös fyysisen vamman takia.

Tapani ajatella on hieman yksioikoinen ja yksinkertaistettu, mutta yksinkertaiseen "luurankoon" on helppo lisätä lihaa ympärille, mikäli perusta menee suurinpiirtein oikein.

[ve?e]

Joo. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä vaikka PL haluaisi lisätä tuollaiseen luurankoon. En tiedä.

[Pertti Luukkonen]

Varmaan ovat, koska psyyke on luultavasti "sidottu" aivojen toimintaan ym. Mutta miksi otsikko ei kuulu "(- -) fyysisistä ärsykkeistä"? Mutta jos ajattelemme "puhtaasti" psyykkisiä toimintoja, esimerkiksi unelmoimista tai unia, jolloin (ulkoista) ärsykettä ei juuri ole, emme tiedä, miten ko. ajattelu suhtautuu neuraaliseen toimintaan.

Äärimuodossaan kyseessä olisi "aave koneessa", so. suhteellisen itsenäinen emergentti agentti suhteessa neuraaliseen. Tälläin mieli "käskisi" neuroneita.

[ve?e]

Joskushan on niin, ettei ihmisyksilö edes yksin vastaa oman ruumiinsa liikkeistä. Kun pikkulapsi seisoo ensimmäisiä kertoja elämässään, ja aikuinen pitää hänen kädestään kiinni, usein lapsen polvet notkahtavat tai tasapaino horjahtaa sivuun, jolloin uhkaa kaatuminen. Aikuisen käsi kumminkin usein korjaa omilla vastaliikkeillään alkaneet kaatumiset, ja lapsi voi jatkaa verrattain itsenäistä seisomista.

Tuollaisissa tilanteessa aikuisen korjaavat liikkeet tavallaan kommunikoivat lapselle seisomistoiminnan kannalta olennaisia parametreja (pidä polvet jäykkinä, varo heilahduksia sivuille, jalat levällään!). Niitä parametrejä lapsi sitten itse rupeaa vähitellen kontrolloimaan.

Ensin lapsen seisomassa pysyminen on seurausta aikuisen fyysisistä reaktioista lapsen horjahduksiin, jotka korjaavat horjahdukset. Sitten, ajan mittaan, lapsen hermostoon kehittyy sen sisäisiä reaktioita horjahduksien korjaamiseksi. Mutta aina on vain fyysisiä reaktioita, joo joo. Ensin vanhemman, sitten oman hermoston.

[Psykopatologia]

Catatonia:
http://emedicine.medscape.com/article/1154851-overview

Autossa on kiva kurveissa mitgehen, jos leidejä on kyydissä.

[Riidankylväjä]

Varmaan ovat, koska psyyke on luultavasti "sidottu" aivojen toimintaan ym. Mutta miksi otsikko ei kuulu "(- -) fyysisistä ärsykkeistä"? Mutta jos ajattelemme "puhtaasti" psyykkisiä toimintoja, esimerkiksi unelmoimista tai unia, jolloin (ulkoista) ärsykettä ei juuri ole, emme tiedä, miten ko. ajattelu suhtautuu neuraaliseen toimintaan.

Äärimuodossaan kyseessä olisi "aave koneessa", so. suhteellisen itsenäinen emergentti agentti suhteessa neuraaliseen. Tälläin mieli "käskisi" neuroneita.

Jos esimerkiksi teemme tietokoneohjelman, joka kiertää loopissa niin mikä on ohjelman suhde sitä pyörittävään elektroniikkaan?

Eikös mielessä ole vähän sama juttu? Mielessä pyörii kaiken aikaa moniajona erilaisia prosesseja, joilla kaikilla ei välttämättä ole ulkoisia ärsykkeitä, jotka potkisivat niitä toimimaan. Silti neuronit vilistävät ja hermopäätteet käyvät kuumana. Yksi prosessi antaa syötteitä toiselle, joka käsittelee sen ja panee hyllyyn tai työntää seuraavalle jne...

[Pertti Luukkonen]

Kuten aiemmin totesin, ärsyke (stimulus) on ongelmallinen mutkikkaissa ja laajoissa systeemeissä.

Entä maapallon suhde linnunratan, tai kahvikuppini suhde; tai yksittäisen atomin suhde maailmankaikkeuteen?

[Pertti Luukkonen]

Toisessa Riidankylväjän aloittamassa ketjussa taisi olla, että mieltä ei ole olemassa. Näinhän se tietyssä mielessä onkin: itsessämme miellämme mielen (olevan), ja ajattelemme, että muilla on samoin, vaikka emme voi tietää sitä. Muilla voimme havainnoida vain (ajattelemaamme) mielen t o i m i n t a a.

Ei älykkyttäkään "ole"; on vain erilaisia toimintoja tai suorituksia, joille voimme antaa kokoomanimityksen älykkyys. "Älykkyys on sitä mitä testi testaa" (Boring 1923).