Keittiöpsykologian kulta-aika

[Psykopatologia]

Pomosi tuskin on narsisti, lapsesi erityisherkkä ja sinä keliaakikko
PÄÄKIRJOITUS 28.8.2015 2:00 Päivitetty: 28.8.2015 6:47 http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1440648702987
KOLUMNI Anu Ilomäki HS Kirjoittaja on HS:n palvelujournalismin esimies.

Elämme keittiöpsykologian kulta-aikaa. Diagnooseja, persoonallisuustestejä ja self-helpiä on tarjolla eri asioiden ymmärtämiseksi niin paljon kuin jaksaa hakea.

Hiljattain alettiin puhua erityisherkkyydestä. Se on synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus. Erityisherkkä reagoi muita voimakkaammin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin. Yhtäkkiä ominaisuus tuntuu olevan monella.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun diagnoosi leviää. Kun gluteenista alettiin puhua muutama vuosi sitten, tuli tavalliseksi julistautua gluteeniallergikoksi. Tutkimusten mukaan kaksi prosenttia suomalaisista sairastaa keliakiaa. Gluteeniyliherkkyyttä on arvioiden mukaan enemmän, mutta niin on monia muitakin ruoka-aineherkkyyksiä.

Työelämässä johtajia veikataan usein narsisteiksi, ja eron jälkeen moni puhuu entisestä puolisostaan narsistina. Narsisteja on kuitenkin väestöstä noin prosentti. Narsistisia piirteitä sisältäviä persoonallisuushäiriöitä on 7 – 9 prosentilla.

Mutu-diagnosoinnin tarkoitusperät ovat hyvät: ihmiset haluavat ymmärtää itseään ja elämänsä tapahtumia. Mutta niitä, jotka oikeasti ovat keliaakikkoja, erityisherkkiä tai joiden lähipiirissä on narsisti, muotidiagnoosit eivät auta. Useimmiten ne ärsyttävät.

Moni keliaakikko harmittelee, että sairauden vakavuutta vähätellään. Kun joka toinen sanoo olevansa gluteenille allerginen, ravintoloissa ja illanistujaisissa saatetaan unohtaa, että keliaakikolle pienikin annos gluteenia aiheuttaa vaikeita oireita.

Kun vanhempainillassa puolet on sitä mieltä, että oma lapsi on erityisherkkä, tilanne ei auta sitä yhtä lasta, joka luokassa oikeasti tarvitsisi erityishuomiota.

Erityisherkkyyttä tutkineen psykoterapeutin Elaine Aronin mukaan ominaisuus on 15 – 20 prosentilla ihmisistä. Itsensä tai ystävänsä voi diagnosoida muutaman verkosta kaivetun piirteen perusteella erityisherkäksi, mutta samat merkit voivat viitata myös esimerkiksi masennukseen. Tai sitten eivät mihinkään.

Narsistin uhriksi joutuneita ei auta se, että narsistiseksi leimataan helpoimmillaan ihminen, joka päivittää liian usein itsestään kuvia sosiaaliseen mediaan.

Ärsyttävä pomo tai vaikea ex-puoliso on harvemmin narsisti. Työelämästä on vain tullut stressaavampaa ja eroista riitaisampia. Todennäköisesti pomo on väsynyt, ilkeä ja melko huono ihmisjohtaja. Entinen puoliso taas riitelee todennäköisesti siksi, että hänkin on katkeroitunut, väsynyt ja ikävöi yhteisiä lapsia.

Kommentit 28

[toope]

Ennen erityisherkkyyttä oli muotidiagnoosina Asperger. Nyt se jo jäänyt hieman varjoon.

[Psykopatologia]

(- -)
Työelämässä johtajia veikataan usein narsisteiksi, ja eron jälkeen moni puhuu entisestä puolisostaan narsistina. Narsisteja on kuitenkin väestöstä noin prosentti. Narsistisia piirteitä sisältäviä persoonallisuushäiriöitä on 7 – 9 prosentilla.
(- -)

Narsistisen persoonallisuushäiriön (NPD) p r e v a l e n s s e j a (NPD; Naiset / Miehet) %

NESARC-W2 (USA, 2004-05; n = 34 653) 6,24 (N 4,80 / 7,68 M)
NCS-R-II-re (USA, 2001-03; n = 215) 0,0
Epidemioly (2011, kirja) Md 0,4 (0,0 – 6,2; yhdeksän tutkimusta)
A P A (2004) estimaatti alle 1

[Kuutar]

Toimittaja kuvasi hyvin, mitä on medikalisaatio ja psychobabble.

[Psykopatologia]

Psykodynaamisesti narsistinen persoonallisuushäiriö on kaksijakoinen: (1) alla olevaa ”negatiivista” puolta, primaari-narsistista heikkoutta (häpeä ja epäilys ym.) on peittämässä (2) ”positiivinen” defensiivinen puoli, sekundaari-narsistinen kompensatorinen organisaatio (gradiositeetti ym.), josta häiriö tunnetaan ”narsismina”. DSM:n kriteerilista kattaa hyvin häiriön positiivisen (2-)puolen mutta ei ehkä piilossa olevaa negatiivista (1-)puolta (joka ilman kompensaatiota tuottaisi depressiivisiä trendejä).

[Psykopatologia]

Yllättävän korkea tuo prevalenssi... että miehistä lähes 10% olisi narsisteja? Olisin arvannut 1-2 %

Mutta toisaalta esimerkiksi Torgensen et al. (2001) Oslossa (n = 2053; 15-65-v.) prevalenssi 0,8 % (DSM-III-R, face to face).