Kirjoittaja Pertti Luukkonen » 25.06.2010 00:47
false self,
valeminä tai mukautunut minuus, Winnicott’illa psyykkinen organisaatio, joka suojaa itseyden ydintä, true selfiä (tai real selfiä, todellista minää). Jos äiti ei ole (ollut) good enough, lapsen psyykeen saattaa syntyä split'ejä, jolloin lapsi on yhteydessä ulkomaailmaan mukautuneella osalla, false selfillä, joka suojaa true selfiä uhkaavilta kokemuksilta. Lapsi tulee kuitenkin "vietellyksi" ympäristön vaatimuksiin, ja false self näyttää hyväksyvän ne. Kyse on kuitenkin ulkokohtaisesta imitoimisesta, ei omasta spontaaniudesta. Myös terveillä on suhteellisen neutraali false self (compliant self), joka toimii ihmisten välisissä instrumentaalisissa suhteissa. Kuitenkin vain true self pystyy käyttämään symboleja ja liikkumaan kulttuurissa.
False selfin ja true selfin välillä voi olla eri asteisesti split'iä. Vaikeammilla false self -persoonallisuuksilla valeminä on muodostunut ikään kuin todelliseksi, ja myös lähimmäiset saattavat pitää mukautunutta minuutta reaalisena. Kohtalaisen lähellä terveyttä olevien false self pohjaa paljolti identifikaatioihin suhteessa lapsuuden tärkeisiin ihmisiin. Aitoa kypsymistä ei ole tapahtunut, mutta on kuitenkin muodostunut toimiva itseys (acting self). Jos tällainen lapsi tulee psykoterapiaan, tilanne on psyykkisesti samantapainen kuin jos äiti toisi hänet ja terapeutti keskustelisi lapsen asioista äidin – täten ikään kuin lapsen false selfin – kanssa! Välillä toimivan false self'in kanssa voi päästä sosiaalisesti pitkälle esimerkiksi akateemisella uralla. Näyttelijä voi käyttää sublimoidusti false selfiä hyväkseen työssään.
Puolalais-itävaltalais-yhdysvaltalaisen (1935–) psykiatrin ja psykoanalyytikon Helene Deutsch'in (1884–1982) kuvaamat (1933) skitsoidit als ob (tutummin as if) -persoonallisuudet ovat ilmeisesti false self -tyyppiä: He toimivat ikään kuin heillä olisi normaalit tunteet, ja he saattavat sopeutua kameleonttimaisesti ympäristöön.