Sivu 1/1

Eino Leinon päivä

ViestiLähetetty: 06.07.2013 10:48
Kirjoittaja Psykopatologia

Re: Eino Leinon päivä

ViestiLähetetty: 06.07.2013 10:54
Kirjoittaja Hilppa
Hyvää Eino Leinon päivää, arvon palstalaiset!

Leinoa kai pidetty suomalaisten suosikkirunoilijana. Mummu.net tarjoaa viehättävän kokoelman Leinon runoutta.

Eino Leino
Kauniita ja herkkiä runoja lemmestä ja rakkaudesta
http://www.birgit.mummu.net/Runous/EinoLeino.htm

Re: Eino Leinon päivä

ViestiLähetetty: 06.07.2013 11:18
Kirjoittaja asko
Enpä viitsi nostaa lippua, nostan vaan viralliset päivät ja Veteraanipäivänä.

Ennen vanhaa oli Töölönlahden rannalla kesälava jossa Veikko Sinisalo lausui Eino Leinoa.

Re: Eino Leinon päivä

ViestiLähetetty: 06.07.2013 11:26
Kirjoittaja Psykopatologia

Re: Eino Leinon päivä

ViestiLähetetty: 06.07.2013 11:31
Kirjoittaja Psykopatologia
Psykopatologia kirjoitti:Eino Leinon päivänä http://keskustelu.plaza.fi/ajassa/ylein ... non-paiva/

Leinon "kiellettyjen runojen" tyyliä:

Poukamassa pienen lahden, olin tytön kanssa kahden.
Alla poltti kuuma hiekka, kyrpä seisoi niin kuin miekka.

Panin kerran, panin kaksi, tyttö muuttui kuumemmaksi.
Mutta loppui siemen multa, siihen jätti rakas kulta.

Re: Eino Leinon päivä

ViestiLähetetty: 06.07.2013 11:39
Kirjoittaja asko
Leinoa tämäkin

Lapin Kesä
https://www.youtube.com/watch?v=8R_hJtOCzAw 3.57 Kristian Meurman

Re: Eino Leinon päivä

ViestiLähetetty: 06.07.2013 14:15
Kirjoittaja Psykopatologia
http://runosto.net/eino-leino/tahtitarha/loukatut/

Loukatut

Orjat, kytketyt yhteen,
loukatut sydämehen saakka,
ranteissa rautaiset kahleet,
harteilla hallava taakka!

Emme me yhtyä voi,
emme myös erota saata,
lempiä emme, mut emme
myöskään lemmestä laata.

Tehnyt olen väärin ma sulle,
siitä mun sydämeni murtui,
tehnyt olet väärin sa mulle,
siitä mun tunteeni turtui.

Sultakin kuollut on herkin.
Tiedän, se on oma syyni.
Menneet on onnemme keväät,
eess’ ikitalvi on tyyni.

Mutta kun nään sinut jälleen,
silloin mun silmäni vettyy,
taas käsi hyljätty kohoo,
taas sydän pettynyt pettyy.

Nään, miten sielusi sunkin
kurkottaa mua kohti,
kuulen kuin sydämesi nyyhkii,
kerran mi toivoa tohti.

Lasket sa leikkiä jälleen;
taas käsi tarjottu vaipuu,
muuta ei meillä kuin muistot,
murhe ja toistemme kaipuu.

Orjat, kytketyt yhteen,
loukatut sydämehen saakka,
ranteissa rakkauden kahleet,
harteilla töittemme taakka!

Eino Leino

[L. Onervalle, merk. PP]