Psykopatologia.munfoorumi.com

Varjoystävä ja avaruusolento. He ovat illan koskettavan
korealaisdokumentin päähenkilöt. Varjoystävä on Soon-Ho, joka on
naimisissa Young-Chanin eli avaruusolennon kanssa. Termit ovat
kuurosokean Young-Chanin käyttämiä. Aviomiestään olkavarteen oleva
Soon-Ho kärsii vaikeasta selkäsairaudesta ja hänellä on epämuodostuma.
Yhdessä he pystyvät silti vaikka mihin: vaihtamaan kattolampun,
lennättämään leijaa ja ohjaamaan näytelmää. Arki on täynnä haasteita ja
sujuu keskivertoa huomattavasti hitaammin, mutta sujuu silti kahden
kesken ilman ulkopuolista avustajaa.

Pariskunnalla on ainutlaatuinen tapa kommunikoida keskenään. Soon-Ho
naputtelee asiansa miehensä sormille kuin tietokoneen näppäimistölle.
Young-Chan vastaa puhuen – hän ei syntynyt kuurosokeana, vaan menetti
aistit lapsuudessaan. Soon-Ho toimii miehensä tulkkina, kun ollaan
kosketuksissa kuulevan ja näkevän maailman kanssa. Vaimo on olennainen
apu, kun Young-Chan suorittaa heprean loppukoettaan erinomaisin
arvosanoin.

Kuten kenellä tahansa muullakin, ilojen vastapainona elämään kuuluu
myös alamäkiä. Kirjan kirjoittamisesta haaveileva Young-Chan ei menesty
kirjoituskilpailussa ja masentuu, joskin vain hetkellisesti. Hän aikoo
yrittää uudelleen. Asenne kuvaa hyvin Young-Chan ja Soon-Hon elämää.
Periksi ei anneta.

Young-Chan uskoo vilpittömästi, että hänellä on maailmalle annettavaa.
Siitä ei ole epäilystäkään. Siksi luovuttaminen ja eristäytyminen eivät
tule kuuloonkaan. Mies haluaa saada viestinsä hitaammasta elämästä läpi
kiireiseen länsimaiseen rytmiin tottuneille kanssaihmisille. Aina ei
tarvitse juosta pää kolmantena jalkana, etanakin ehtii lopulta perille.
Sanomaan sopii hyvin myös herättelevän dokumentin pituus: tunti ja 25
minuuttia. Siinä on puolisen tuntia enemmän, kuin useimmissa muissa
dokumenteissa.

JENNI UOTINEN