Psykopatologia.munfoorumi.com

Avasin tämän ketjun siksi, että esim Alppilan "ruokalagate" on herättänyt täälläkin keskustelua siitä, mikä on (viranomaisen) voimankäytön ja väkivallan ero. Luulen itse ymmärtäväni jotenkin intuitiivisesti tuon eron, kun työtehtäviini valitettavasti sisältyy myös voiman käyttäminen (mutta ei tietenkään väkivalta).

Lis 11:03: Karkeasti ehkä jotenkin näin:

Kahvi kirjoitti:Voimakeinot = tarpeellista fyysistä väkivaltaa.
Väkivalta = tarpeetonta fyysistä väkivaltaa.

Poliisi joutuu käyttämään voimakeinoja päivittäin työssään. Pidämme yleisesti sitä oikeutettuna, jotta itse saisimme kulkea kadulla rauhassa esim vailla pelkoa siitä, että juuri äsken mummon henkihieveriin potkinut sekopää-korsto kävisi seuraaavaksi meidän kimppuumme - hänethän on poliisi juuri voimakeinoin laittanut käsirautoihin ja putkan pahnoille rauhoittumaan.

Jos taas vanhempi vetelee 5vee lastaan vyön solkipäällä sairaalakuntoon, pidämme sitä törkeänä ja erityisen tuomittavana väkivallalla - vaikka vanhempi kuinka perustelisi tekonsa kasvatuksellisella kurinpidolla tms.

Mutta jos sama vanhempi olisi vyön käytön sijasta ottanut tuon 5vee lapsen hellästi syliinsä ja kantanut lapsen huoneenseensa rauhoittumaan - alammekin miettimään että käyttikö vanhempi tuossa ei-oikeutettua väkivaltaa vai oikeutettuja voimakeinoja puuttuessaan lapsen fyysiseen koskemattomuuteen vastoin tämän tahtoa.

Ero voimankäytön ja väkivallan välillä ei oikein siis voi olla se, että katsooko tekijä tms tekonsa oikeutetuksi , kysymys kun on subjektiivisista näkemyksistä teon oikeutuksen suhteen - ja subjektiivisilla näkemyksillä ei oikein järkevästi voi tehdä rajanvetoja minkään asian suhteen.

Vaikka itse oletan intuitiivisesti ymmärtäväni voimankäytön ja väkivallan merkittävän eron, niin en silti lonkalta osaa tiivistää tuota eroa yhteen-kahteen lauseeseen. Osaatteko te?

Wikipedia kirjoitti:Väkivalta

Väkivalta on ruumiillista koskemattomuutta, oikeuksia tai etuja loukkaavaa tai vahingoittavaa voimakeinojen käyttöä.[1] Useimmiten sanalla ”väkivalta” viitataan nimenomaan ruumiilliseen voimankäyttöön, mutta on olemassa myös muun muassa käsitteet henkinen väkivalta sekä rakenteellinen väkivalta. (--)

http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4kivalta

Wikipedia viittaa tuossa tähän lähteeseen:
[1] ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

Olen aikaisemmin jotenkin ajatellut, että voimakeinot ovat yksi väkivallan muoto. Mutta noinhan se onkin, että väkivalta on yksi voimakeinojen muoto.

Voidaan kait sanoa, että esim poliisin käyttämät voimakeinot ovat laillisia, koska ne koetaan yleisesti hyväksytyiksi niiden tarpeellisuuden takia. ja lapsen pieksijän voimankäyttö laitonta (so väkivaltaa) sen takia, että moinen koetaan yleisesti ei-hyväksytyksi sen tarpeettomuuden takia.

Tietty tuokin ajatusmalli voidaan katsoa subjektiiviseksi näkemykseksi (jota edellisessä viestissäni pidin kelvottomana arviointiperusteena teon oikeutusta arvioitaessa), mutta näkisin kuitenkin, että em "yleinen hyväksyntä" on jo niin objektiivinen, kuin tämmöinen asia voi ylipäätään olla - onhan asia pohdittu aikoinaan monenlaisten asiantuntijoiden toimesta, siitä on käyty kansalaiskeskustelua ym ja lopulta eduskunta on siunannut ne lait, jotka antavat eri tahoille voimankäyttöoikeuksia.

Mikäli joku tuntee mielenkiintoa tutustua perinpohjin viranomaisten ym tahojen toimivaltuuksiin, niin tässä yksi oiva tutustumisen kohde:

Vartijat ja järjestyksenvalvojat julkisen vallan käyttäjinä
Väitöskirja
Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta 2010
https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... sequence=2 (pdf, 1.997MB / 458 s)

Tiivistelmä:
"Yksityisten turvallisuuspalvelujen merkitys on viime vuosien aikana kasvanut. Järjestyksenvalvojaan tai vartijaan voi törmätä huomattavasti useammin kuin aiemmin. Yksityinen turva-ala operoi entistä enemmän päiväsaikaan niillä alueilla, joilla myös yleisö liikkuu. Vaikka yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen on perinteisesti katsottu kuuluneen poliisille, vartioimisliikkeiden osin muuttunut rooli on muuttamassa tätä asetelmaa. Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien oikeusasemaa ei Suomessa ole juurikaan tutkittu. Kun yksityisen turva-alan työntekijät voivat toiminnassaan puuttua myös ihmisten perusoikeuksiin, on tärkeää olla perillä näiden toimijoiden asemasta ja valtuuksista. Tutkimuksen kohteena onkin juuri vartijoiden ja järjestyksenvalvojien oikeusasema ja valtuudet. Suomen perustuslaissa on tarkoin säännelty niistä edellytyksistä, joiden vallitessa ns. julkisia hallintotehtäviä voidaan antaa yksityisten hoidettavaksi. Lisäksi perustuslaissa on säädetty, ettei merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voi antaa yksityisille ollenkaan. Tutkimuksen yhtenä tutkimuskysymyksenä onkin ollut se, millä edellytyksillä julkisen vallan käyttöön liittyviä voimankäyttötehtäviä on katsottu voitavan antaa vartioimisliikkeille ja muille yksityisille ilman, että näiden tehtävien antaminen olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan ainakin varovaisesti päätellä, että perustuslain tulkinnassa ratkaisevassa asemassa olevan eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö olisi ainakin jossain määrin lieventynyt. Vartijoille ja järjestyksenvalvojille on annettu sellaisia toimivaltuuksia, joita kaikilla ihmisillä ei ole. Näistä toimivaltuuksista tärkeimpinä voidaan pitää vartijan ja järjestyksenvalvojan oikeutta poistaa ihmisiä tietyin edellytyksin toimialueeltaan. Tutkimuksessa paneudutaan vartijan ja järjestyksenvalvojan toimivaltuuksiin. Tutkimuksen perusteella nämä toimivaltuudet ovat Suomessa järkevällä tasolla. Koska niillä kuitenkin voidaan puuttua ihmisten perusoikeuksiin, on tärkeää tulkita niiden rajoja supistavasti. Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien omia toimivaltuuksia väljemmin säänneltyinä voidaan pitää eräitä kaikille kuuluvia oikeuttamisperusteita. Myös vartijat ja järjestyksenvalvojat voivat perustaa toimintaansa näille kaikille kuuluville oikeuksille, joista voimankäyttöön voivat mahdollistaa hätävarjelu, pakkotila, jokamiehen kiinniotto-oikeus ja itseapu. Kun esimerkiksi hätävarjelun edellytyksiä on aiempaan verrattuna huomattavasti väljennetty, tästä saattaa aiheutua ongelmia. Vartijat ja järjestyksenvalvojat käyttävät toisin kuin muut ihmiset kaikille kuuluvia voimankäyttövaltuuksia ammattimaisesti. Jos näiden valtuuksien rajat ovat liian laajat, vaarana on, että vartijoille ja järjestyksenvalvojille luisuu eräänlaista yleistoimivaltaa. Suomalaista yksityistä turvallisuusalaa koskevaa lainsäädäntöä voidaan pitää suhteellisen korkeatasoisena. Alan toimijoiden oikeusasemasta ja valtuuksista sekä toimijoihin kohdistuvasta viranomaiskontrollista on pääosin riittävän kattavasti säädetty. Lainsäädäntöä voidaan kuitenkin pitää pirstaloituneena ja sekavana ja sen tulisikin olla systematisoinnin kohteena."

Eduskunta on antanut voimankäyttö-oikeuksia useammallekin eri taholle, kuten poliiseille, järjestyksenvalvojille, vartijoille ja tietenkin pinnalla olevan Alppila-casen esiin nostamille opettajille. Nämä oikeudet ovat on AINA rajoitettu mm toimivallan, toimialueen ja tarpeellisuusvaatimusten suhteen.

Esim baarin pokella on toimivalta, kun on työvuorossa. Toimialueena hänellä on ravintola ja sen välitön läheisyys. Hän voi käyttää voimakeinoja esim tappelupukarin poistamiseksi, jos se on tarpeellista.

Baarin pokella ei ole toimivaltaa, kun hän on vapaalla, vaikka olisikin toimialueellaan ja katsoisi tarpeelliseksi käyttää voimaa perseilijän poistamiseksi.

Toimialueen ulkopuolella, esim kadun toisella puolella, hän ei voi käyttää järjestyksenvalvojalle annettuja oikeuksia, vaikka omaisi työvuoronsa kautta toimivallan ja näkisi tappelupukarin toimintaan puuttumisen tarpeelliseksi. Tottakait tietysti hänelläkin, kuten kenellä tahansa kansalaisella, on oikeus puuttua hätävarjelu-/pakkotilaperusteisesti.

Näin ollen voidaan tehdä sellainen jako, että voimankäyttö on aina useiden eri juridisten pointtien tarkoinkin rajoittamaa toimintaa, kun taas väkivaltaa ei rajoita muuta kuin tekijän senhetkinen subjektiivinen näkemys tekonsa oikeutukseen.

Mielestäni voimankäyttö on täysin tarpeeton eufemismi fyysiselle väkivallalle.

Tuosta tarpeellisuusvaatimuksesta:

Lakiteksteihin on kirjattu kaikkien voimankäyttöön oikeutettujen tahojen osalta melko tarkkaan täsmälleen samat paragraafit, kuten on tehty esim järjestyksenvalvojille:

Laki järjestyksenvalvojista, 9 § Voimakeinojen käyttö:

Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän [1] tärkeys ja [2] kiireellisyys, [3] vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat [4] voimavarat sekä muut tilanteen [5] kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990533
Numerointi minun.

[1] Tärkeyys:
Jos joku baarissa kiroaa puoliääneen "voi helvetti" niin toki se voidaan katsoa häiritseväksi käytökseksi (poiston peruste), mutta ei ole kovin tärkeää käyttää voimakeinoja tuollaisen häiriön lopettamiseksi. Sen sijaan on tärkää poistaa baarista hulluna humalassa kaikkien kanssa riitaa haastava aasiakas [sic], koska hän käytöksellään sekä häiritsee että vaarantaa useammankin muun asiakkaan turvallisuutta.

[2] Kiireellisyys:
Em puoliääneen manaajan toimintaan puuttuminen ei oikein mitenkään ole kiireellistä, mutta em häirikköjuopon toimintaan puuttuminen selvästi voidaan jo katsoa kiireelliseksi.

[3] Vastarinnan vaarallisuus:
Puoliääneen manaajan kohdalla tuskin on syytä epäillä, että hän tekisi vaarallista vastarintaan. Häirikköjuopon kohdalla tilanne onkin pahempi; voidaan olettaa hänen tekevän vaarallistakin vastarintaa, jolloin on perusteluta käyttää graavimpiakin voimakeinoja jo heti lähdöstä. Sama tietty koskee sitäkin, että onko poistettava asiakas 45kg hentoinen ihminen vai 150kg tunnettu tappelija.

[4] Käytettävissä olevat voimavarat:
Jos paikalla on useampia portsareita, niin häirikköjuopon tapauksessa riittää, että hänet porukassa talutetaan ulos rauhoittumaan. Jos taas paikalla on vain yksi portsari, niin voi olla ihan oikeutettua, että hän raudoittaa ensin perseilijän ja raudoitettuna sitten siirtää hänet ulos rauhoittumaan.

[5] Kokonaisarvostelu:
Tulee ottaa huomioon mm tilanteeseen johtaneet tapahtumainkulut, mahdollinen tieto ao aasiakkaan aikaisemmista toimintatavoista, portsarin lakisääteinen sovinnollisuuden edistäminen tilanteessa, portsarin ja muiden asiakkaiden oikeus turvalliseen ympäristöön jne jne jne.

Tosiaan nuo tarpeellisuusvaatimukset löytyvät käytännössä ihan samoilla sanoilla sanottuna siitä lakitekstissä, mikä koskee kunkin eduskunnalta voimankäyttö-oikeuden saanutta tahoa.

Voimankäyttö on siis hyvin tarkkaan rajoitettua, väkivalta taas "rajoittamatonta".

Ans kirjoitti:Mielestäni voimankäyttö on täysin tarpeeton eufemismi fyysiselle väkivallalle.

Voi hyvin ollakin.

Toisaalta mielestäni on eksaktimpaa ja asiallisempaa, kun käytetään tällaista ilmaisua:
"Poliisilla on oikeus käyttää voimakeinoja, jos xxxxx"
Kuin että käytettäisiin ilmaisua:
"Poliisilla on oikeus käyttää fyysistä väkivaltaa, jos xxxxx"

Hmmm.. nyt kun ajattelee asiaa tältä kannalta, niin voisi kait sanoa:
Voimakeinot = tarpeellista fyysistä väkivaltaa.
Väkivalta = tarpeetonta fyysistä väkivaltaa.

Esim jos juuri sinun (joka juuri nyt luet tätä) kimppuusi käy joku huumehörhö vaikkapa kadulla, niin todenäköisesti koet tarpeellisena poliisin harramastamana väkivaltana sen, että paikalle sattunut poliisipartio lopettaa huumehörhön iskut&potkut vaikkapa repimällä hänet pois sinun kimpustasi.

Kahvi kirjoitti:Voimakeinot = tarpeellista fyysistä väkivaltaa.
Väkivalta = tarpeetonta fyysistä väkivaltaa.

Lisäsin tämän aloitusviestiini, koska koin että edes jokin määritelmä olisi siinä hyvä olla fundeeramisen pohjaksi.

Ajattelen näemmä liian laajasti ja siksi en osannut tiivistää edes tuommoista määritelmää - aloin nimittäin pohtimaan, että miten määritellään "tarpeellinen/tarpeeton". Ongelmahan noissa termeissä on juurikin se, että kuka määrittelee mikä on tarpeellista ja mikä tarpeetonta, ja kuinka objektiivisena määrittelijän näkemystä voidaan pitää.

Kahvi kirjoitti:Tottakait tietysti hänelläkin, kuten kenellä tahansa kansalaisella, on oikeus puuttua hätävarjelu-/pakkotilaperusteisesti.

Avataanpas näitä termejä hieman:

Hätävarjelu:

Wikipedia kirjoitti:Hätävarjelu on oikeutusperuste muutoin rikolliseen tekoon, jonka tuomioistuin katsoo olleen oikeutettu oikeushyvien (esimerkiksi henki, koskemattomuus, omaisuus, kotirauha) puolustamisen kannalta. Rikoslain mukaan teko voidaan oikeuttaa hätävarjeluna, mikäli se on välttämätön välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi.

Hätävarjelun ja toisen oikeutusperusteen, pakkotilan, ero on siinä, että hätävarjelussa puolustaudutaan inhimilliseltä uhalta, kun taas pakkotilassa ihminen suojautuu ympäristöstä, kuten luonnonilmiöistä tai onnettomuuksista, aiheutuvia vaaroja vastaan rikollisen teon avulla suojatakseen arvokkaampia oikeushyviä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4t%C3%A4varjelu

Pakkotila:

Wikipedia kirjoitti:Pakkotila on oikeustieteellinen termi olosuhteille, jotka oikeuttavat muutoin rikollisen teon suuremman edun varjelemiseksi. Pakkotila on perinteisesti ollut osa kansan oikeuskäsitystä, mitä kuvaa sananlasku: "Hätä ei lue lakia".

Pakkotilaan vedoten syrjäseudulla jäihin pudonnut henkilö voi murtautua tyhjään kesämökkiin suojautuakseen jäätymiseltä; vertailtavat edut ovat kesämökin omistajan omaisuuden suoja ja onnettomuuden uhrin elämä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakkotila

Siis jokaisella kansalaisella, on oikeus* toimia hätävarjelu-/pakkotilaperusteisesti, mutta edelleen lainsäätäjä on rajoittanut hyvinkin tiukoin ehdoin sitä, että mitä-milloin-ja-koska tavan tossunkuluttajalla on moinen oikeus - kuten on tehnyt aina, kun on suonut jollekin taholle oikeuden voimankäyttöön.

*Siis oikeus, ei velvollisuus (pl heitteillejättö ym). Kuka tahansa siis voi esim mennä keskeyttämään havaitsemansa tappelun hätävarjeluperusteisesti (myös toisen henkilön koskemattomuutta voi hätävarjeluperusteisesti suojata), MUTTA on ihan eri asia, että kuinka järkevää se on.

Ans kirjoitti:Mielestäni voimankäyttö on täysin tarpeeton eufemismi fyysiselle väkivallalle.

Perustele; miksi se on täysin tarpeeton ja miksi pidät sitä eufenismina.

Lain edessä väkivalta on rikos, voimankäyttö ei. Jo pelkästään tuo asia kertoo, ettei voimankäyttö (voimakeinojen käyttö) ja väkivalta ole sama asia.

Kahvi kirjoitti:Laki järjestyksenvalvojista, 9 § Voimakeinojen käyttö:

Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän [1] tärkeys ja [2] kiireellisyys, [3] vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat [4] voimavarat sekä muut tilanteen [5] kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990533
Numerointi minun.

Verratanpa tätä opettajien voimankäyttö-pykälään:

Perusopetuslaki 7 luku 36 b §:

Rehtorilla ja opettajalla on oikeus poistaa luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta taikka koulun tilaisuudesta oppilas, joka ei noudata 36 §:n 2 momentissa tarkoitettua [1] poistumismääräystä. Rehtorilla ja opettajalla on myös oikeus poistaa koulun alueelta oppilas, joka ei poistu saatuaan tiedon 36 §:n 3 momentissa tarkoitetusta opetuksen epäämisestä.

Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää [2] poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina [5] oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai [3] vastarinnan vakavuus sekä tilanteen [][5] kokonaisarviointi huomioon ottaen.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628
Numerointi minun.

Samat 5 kohtaa löytyy siis maikoiltakin kuin mitä löytyy esim pokeiltakin - vain eri sanamuodoin ilmaistuna.
Vain kohta 4. puuttuu (käytettävissä olevat voimavarat), mutta se voidaan katsoa sisältyvän tilanteen kokonaisarviontiin.

Myöskin lakitekstistä löytyy rajoitukset opettajien toimivallan, toimialueen ja tarpeellisuusvaatimusten suhteen.
Pitää olla opettaja/rehtori, että omaisi toimivaltaa.
Pitää toimia koulussa, jotta toimisi toimialueellaan.
Tarpeellisuusvaatimukset tulikin jo lueteltua (1-5).

Näin ne lakinikkarit on siis hommansa tehneet: kaikille, joille annetaan oikeuksia voimankäyttöön, annetaan myös tiukkoja rajoituksia voimankäyttämisen toteuttamiseen - ihan ammatista tms riippumatta.

Voidaan varmaan ihan perustellusti ajatella, että voimankäyttö on sellainen asia, jonka lakinikkarit ovat antaneet niille henkilöille, joiden ammatin tai tehtävän tms takia voivat perustellusti katsoa tarvitsevansa sellaista oikeutta.

Kun eipä esim poliisin työstä tulisi juurikaan mitään, jos heillä ei olisi oikeutta käyttää tarvittaessa voimakeinoja. Sama tietysti koskee ravintolan portsareita, liikekeskuksen vartijoita ja tietty myös opettajia - heidän tehtäviinsä kuuluu myös järjestyksenpito duunissaan.

Turvallisuusalalla perussääntö kaikkeen, erityisesti voimankäyttöön on ns "vähimmän haitan periaate". Eli jos joudutaan tilanteeseen, jossa joutuu käyttämään voimaa, niin sitä käytetään vähintä mahdollista haittaa aiheutten, mutta tietysti samalla niin graavisti, että se tehtävä, mihin voimaa käytetään, tulee varmasti suoritettua.

Tässä esimerkki:

Poliisi kirjoitti:Voimankäyttö toteutetaan noudattamalla vähimmän haitan periaatetta. Esimerkiksi asunnon lukkoa ei murreta, ellei tehtävän kiireellisyys sitä vaadi, vaan hankitaan avain, jolla pääsee sisään vahinkoa aiheuttamatta.

http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/ ... endocument

Tuossa esimerkissä tehtävän kiireettömyys johtaa siihen, että vähimmän haitan periaatteen mukaisesti hankitaan avain. Jos tilanne olisi toisin (esim asunnossa on jonkun henkeä välittömästi uhkaava tilanne päällä), niin silloin poliisin pitäisi päästä heti-ja-nyt puuttumaan tilanteeseen - jolloin lukon murtaminen olisi tilaneeseen sopivan graavi tapa käyttää voimaa noudattaen edelleen vähimmän haitan periaatetta.

Voimankäytössä on siis oleellista, että oikeus käyttää voimaa sisältää velvollisuuden noudattaa vähimmän haitan periaatetta. Ei-toivottu väkivalta sitten taas ei sisällä tällaista velvollisuutta.

Ensi- ja turvakotien liitto kirjoitti:Henkinen väkivalta liittyy lisäksi aina fyysiseen väkivaltaan.

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/l ... aarittely/

Fyysiseen väkivaltaan liittyy minusta aina määritelmällisesti henkinen väkivalta: nyrkkisankareiden fyysisen väkivallan käyttö sisältää merkittävän paljon tarkoitusta alistaa uhri, saada tämän henkinen selkärankansa murtumaan ja nöyräksi ym - henkisen väkivallan elementti on siis vahvasti läsnä. Päämääränä siis on henkinen alistaminen ym.

Toisaalta sitten esim nyrkkeilyottelussa on kaikki (törkeänkin) pahoinpitelyn tunnusmerkit - mutta sitä ei kuitenkaan mielletä yleisesti samanlaiseksi väkivallaksi kuin vaimonhakkaajien nyrkkisankaruus mielletään. (Juridisesti puhutaan loukatun suostumuksesta, jolloin tuomarien silmissä nyrkkeilymatsissa ei ole kysymys kriminellistä toiminnasta). Päämääränä on nyt siis ottelun voittaminen.

Näkisin, että perheväkivallan ja nyrkkeilyottelun ero väkivallan suhteen on siinä, että nyrkkeilyottelussa ottelijoiden tarkoitusperiin ei sisälly henkistä väkivaltaa merkittävänä elementtinä - päämäärät ovat erilaisia. Toki nyrkkeilijöilläkin voi olla lievä tarkoitus esim vastustajan alistamiseen tms, jotta otteluvoitto olisi helpompi. Mutta toisin kuin vaimonhakkaajalla, nyrkkeilijällä ei ole päämääränä vastustajan henkinen alistaminen, vaan vain otteluvoitto.

Nyrkkeilijä-analogiaa voi soveltaa myös esim poliisin voimankäyttöön: voimankäytön tavoite ei ole henkinen alistaminen, vaan työtehtävän suorittaminen.

Nyt siis fyysisen väkivallan päämäärä olisi se veteen piirretty viiva, joka erottaa toisistaan voimankäytön ja väkivallan.
Nyt voisi muotoilla uudestaan aikaisemmat lyhyet määritelmät:

Voimakeinot = päämääränä työtehtävien suorittaminen fyysisin keinoin.
Väkivalta = päämääränä uhrin henkinen alistaminen fyysisin keinoin.

Kuulostaako tuo yhtään järkevältä?

Jos sovitetaan yllämainittu kotiympyröihin, eli lastekasvatukseen, niin tuon voisi muotoilla näinkin:

Voimakeinot = päämääränä kasvatustehtävien suorittaminen fyysisin keinoin.
Väkivalta = päämääränä uhrin henkinen alistaminen fyysisin keinoin.

Tällöin olisi voimakeinojen käyttämistä se, että uhmaikä-kohtauksen saanut 3vee kannetaan hellästi omaan huoneeseensa rauhoittumaan. Kantamallahan loukkaamme 3veen perustuslaillisia oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen, mutta kun kantamiseen ym ei liity mitään ylimääräistä väkivaltaa tms, niin vaikea on moista toimepidettä sanoa lapsen pahoinpitelyksi. Kantaminen voidaan silleen katsoa kasvatuksellisesti, että sillä opetetaan lapselle kolme asiaa: hänellä on oikeus ilmaista tunteensa, mutta hänellä ei ole oikeutta sillä häiritä muita ja hänen on opittava ilmaisemaan tunteitaan hyväksyttävillä tavoilla yms.

Jos taas 3veen kiukuttelu lopetetaan esim piiskaamalla, niin mennään ym määritelmän mukaan väkivallan puolelle että heilahtaa. Vaikka piiskaamisessakin on jotenkuten nähtävissä kasvatuksellinen elementti, niin sen päämäärä on kuitenkin selvästi henkinen alistaminen.

Kahvi kirjoitti:Voimakeinot = päämääränä kasvatustehtävien suorittaminen fyysisin keinoin.
Väkivalta = päämääränä uhrin henkinen alistaminen fyysisin keinoin.

Kevättulvat ovat näemmä iskeneet myös ajatusteni tonavaan - se näemmä tulvii nyt yli kun lisää aatosta tästä aihepiiristä senkun vaan pukkaa:

Oikeastaan tuosta voisi pudottaa sanan "fyysinen" pois, ainakin väkivallan kohdalta - koska onhan se pelkkä henkinenkin väkivalta ihan samanlaista (joskus pahempaakin) kuin vaikka piiskaaminen.

Ehkäpä myöskin voimankäytön kohdalta voisi pudottaa sanan "fyysinen" pois, koska onhan sekin voimankäyttöä, että esim auktoriteettipohjaisesti saadaan muksu syömään iltapalansa ihan vain ääneen toteamalla, että nyt olisi iltapalan aika. Siis sillä tavoin on voimankäyttöä, että "voimalla" saadaan muksu tekemään sitä, mitä hänen pitäisi tehdä - vaikka muksu itse juuri sillä hetkellä haluaisi tehdä jotain ihan muuta.

Samaa voisi solveltaa myös ammattinsa vuoksi voimankäyttöön oikeutettujen kohdalla. Esim poliisi voi käyttää auktoriteettinsa perustuvaa "voimaa" kun saa hatkat ottaneen kriminaalin lopettamaan pakenemisensa vain huutamalla "SEIS!" .

Voidaan siis jättää sana "fyysinen" pois, kuin myös voidaan jättää sana "työ/kasvatus(tehtävä)" pois ja jätetään vielä sana "uhrin" pois selvyyden vuoksi - joten tällä kertaa määritelmät kuuluisivat siis näin:

Voimakeinot = päämääränä tehtävän suorittaminen.
Väkivalta = päämääränä henkinen alistaminen.

Äkkipäätä vaikuttaisi siltä, että nyt noita määritelmiä voi suht kivutta käyttää niin muksuja kasvatettaessa kuin erilaisissa ammatillisissa yhteyksissä. Nyt ne myös sisältävät henkisen väkivallan ym asiat.

Tris kirjoitti:

Kahvi kirjoitti:Vaikka itse oletan intuitiivisesti ymmärtäväni voimankäytön ja väkivallan merkittävän eron, niin en silti lonkalta osaa tiivistää tuota eroa yhteen-kahteen lauseeseen. Osaatteko te?

Hyväksyttävässä voimankäytössä 1. voimankäytön motiivina on taata kaikille turvallisuus ja se 2. tehdään käyttämällä (fyysistä) ylivoimaa pienin mahdollinen määrä jolla päämäärä saavutetaan

Tämä on itseasiassa aika hyvä!

Mitens palstalaisten näkemys rajatapauksiin, esim siihen että vanhempi antaa pienen tukistuksen vs. äänen roima korottaminen?

Olen linjalla ehdottomasti väkivaltavastainen ja ihan tapausharkinnaisesti tarkasteltavia asioita. Missä tahansa voi olla kyse "pullistelusta", jonka perimmäinen tarkoitus on tuomittavaa. Aina ei pehmeät keinot ole rittäviä vaan väkivaltainen taipuu vain ylivallan edessä voimakeinoin.