Väärässä paikassa, Utøyassa
Dokumentti Wrong Time Wrong Place tutkii sattuman osuutta onnettomuudessa.
25.1.2013 | 1 | Harri Römpötti
K U K A
John Appel
Syntyi Hollannissa 1958.
Työskennellyt kuvaajana ja ohjaajana vuodesta 1987. Kuvannut yli 50 dokumenttia, ohjannut noin 30.
Voitti 1999 Idfan pääpalkinnon elokuvalla André Hazes – She Believes In Me, joka menestyi Hollannin
elokuvateattereissa paremmin kuin yksikään dokumentti 40 vuoteen.
Perusti vuonna 2000 tuotantoyhtiön toisen tunnetun hollantilaisdokumentaristin Heddy Honigmannin
kanssa.
AMSTERDAM. Hollantilainen dokumentaristi John Appel kiinnostui sattuman osuudesta onnettomuuksissa.
Hän halusi tehdä aiheesta elokuvan, mutta tarvitsi sopivan sattumuksen.
"Oli tietysti sekä arkipäiväistä että kaameaa istua odottamassa, että tapahtuisi onnettomuus.
Kun Norjan terrori-isku sitten sattui, se tuntui ensin aivan liian suurelta tragedialta minun ajatukselleni",
Appel, 54, myöntää.
Heinäkuussa 2011 Anders Breivik tappoi 77 ihmistä Oslossa ja Utøyan saarella.
Kaksi viikkoa verilöylyn jälkeen Appel lähti Norjaan etsimään ihmisiä dokumenttiinsa. Hän yllättyi siitä,
että monet olivat valmiita puhumaan hänen kanssaan, vaikka toimittajalaumat olivat jo olleet paikalla.
"Aluksi ihmiset haluavat purkaa tällaista tapahtumaa puhumalla siitä. Mutta myöhemmin, kun he alkavat
nähdä siitä painajaisia, he mieluummin vaikenevat. Kuvasin dokumentin vasta kuukausia myöhemmin,
ja oli vaikea pitää alun perin suostuneet mukana", Appel kertoo.
Sattumaa käsittelevän elokuvan näkökulma poikkeaa uutisista selkeästi. Wrong Time Wrong Place kuvaa
eloonjääneitä, kun uutisissa korostetaan tuoreeltaan kuolonuhreja. Lisäksi se kuvaa sitä, kuinka pienestä
selviytyminen saattaa olla kiinni. Yksi haastatelluista uskoo suojelusenkelin varjelleen häntä saarella.
"Uskon, että elämä on täynnä sattumia. Sitä voi nimittää kohtaloksi, mutta en ole uskonnollinen.
Vaikka kuinka suunnittelisi, lopulta tapahtuu aina jotain odottamatonta. Se pätee varsinkin elokuvien
tekemiseen", John Appel miettii.
Niinpä hän ei suunnitellut kovin tarkkaan ennakolta dokumenttia, joka käsittelee sattumaa.
Hän vain etsi siihen oikeita ihmisiä ja tiesi löytävänsä heidät matkan varrelta.
Dokumentissa esiintyy ihmisiä eri puolilta maailmaa. Se tuo esiin, kuinka laajasti maailma on nykyään
verkostoitunut. Sattuman tai minkä tahansa rihmastot ulottuvat kauas suhteellisen syrjäisestä Norjastakin.
"Löysin myös ihmisiä yllättävien sattumien kautta. Eräs mies esimerkiksi selviytyi, koska ei mennytkään töihin
vaan hyppäämään laskuvarjolla vuoren seinämältä. Hänet löysin, kun tutkin base-hyppydokumentin aineistoa."
Appelin dokumentti esitettiin marraskuussa Amsterdamissa maailman suurimman dokumenttifestivaalin
Idfan avajaiselokuvana.
Tuoreeltaan Amsterdamissa kiinnitettiin huomiota siihen, että massamurhaaja hädin tuskin mainitaan
koko elokuvassa. Yhden uhrin isä halusi käydä Breivikin oikeudenkäynnissä, ja siitä on mukana kohtaus.
"Ei olisi oikein elokuvassani esiintyviä ihmisiä kohtaan käsitellä häntä. Tässä elokuvassa Breivik on kuin
mikä tahansa onnettomuus", Appel pohti ensi-illan jälkeen.
Suhtautuminen on oikea myös sikäli, että sarja- ja massamurhaajien yksi tavoite on usein kuuluisuus.
Sitä ei kannata jakaa lisää elokuvassa, joka elää pitempään kuin uutiset.
Wrong Time Wrong Place Docpoint-festivaalilla
la klo 19.30 Kinopalatsi 10:ssä (Kaisaniemenkatu 2) ja
su 17.00 Andorrassa (Eerikinkatu 11).
_
