Kirjoittaja Psykopatologia » 25.12.2012 11:18
UUTISET >> KOTIMAA
Arkkipiispa suree Suomen kahtiajakoa
24.12.2012 | 44 | Heli Saavalainen
Kari Mäkisen mielestä yhteiskuntaa pitää rakentaa oikeudenmukaisuuden eikä vain armeliaisuuden varaan.
TURKU. Köyhyys lisääntyy, lasten ja nuorten mielenterveysongelmat yleistyvät, opiskelijoita vaivaa piilossa oleva yksinäisyys, aktiivisesti työelämässä mukana olevat joutuvat entistä kovemmalle. . .
Arkkipiispa Kari Mäkisen mielestä suomalaisessa yhteiskunnassa näkyy huolestuttavasti suunta, jossa koveneva, kilpailuun ja kuluttamiseen perustuva asenne korostuu. Yhteiskunta jakautuu yhä voimakkaammin menestyjiin ja ulkopuolelle jääviin.
Liiaksi talouden ehdoilla kulkevan kehityksen hinta voi olla kova. "Suomen kansainvälisen menestyksen varjona ovat yksinäisyys ja suoranainen köyhyys", Mäkinen sanoo.
Kahtiajakautumisen taustalla ovat ristiriitaiset arvot.
"Yhtäältä ajattelutapa perustuu klassiseen hyvinvointiyhteiskunnan eetokseen, jonka mukaan ihmiset kuuluvat yhteen ja kaikille taataan hyvä elämä. Sen rinnalla on toisenlainen lähestymistapa, uusliberalismi, joka lähtee siitä, että yksilöt rakentavat itselleen hyvää elämää."
Molemmat vaikuttavat, mutta näyttää siltä, että vallalla on "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelu.
"Tämä on kilpailussa voittaneiden ja menestyneiden yhteiskunta. Niistä, jotka eivät ole luomassa hyvinvointia, yritetään pitää huolta armeliaisuudesta. Ajatellaan, että täytyyhän näistä onnettomistakin huolehtia."
Mäkisen mielestä yhteiskuntaa ei voi rakentaa tällaisen armeliaisuuden vaan oikeudenmukaisuuden varaan.
Selviytyjiä tukeva politiikka johtaa syrjäytymiseen.
"Monet lapsiperheet ovat tilanteessa, etteivät rahat riitä millään. Ne, jotka kokevat jääneensä ulkopuolelle, puhuvat häpeästä ja itsetunnon murenemisesta. Sama tulee vastaan yksin jääneiden vanhusten suusta."
Taloudellista menestystä painottavan eetoksen toisen inhimillisen hinnan maksavat aktiivisesti työelämässä mukana olevat. He ovat entistä lujemmalla.
"Tämä ei ole riippuvainen sosiaalisesta asemasta tai taloudellisesta menestyksestä, vaan mielenterveysongelmat ja sosiaaliset vaikeudet koskettavat yhä useampia."
Eettinen näkökulma on jäänyt taka-alalle.
"Ei lapsi hanki vanhemmiltaan kasvatuspalveluita. Hän tarvitsee perusturvallisuutta. Jos ihminen kokee, että on arvokas kokonaisena ihmisenä eikä kohteena tai välineenä, hän jaksaa aika paljon. Jos ei, se lamauttaa nopeasti."
Tilannetta vahvistaa Mäkisen mielestä toistuva kriisipuhe, joka saa suojautumaan ja synnyttää riittämättömyyden tunnetta.
Ratkaisut lähtevät Mäkisen mielestä sekä perusasenteista että politiikasta: minkälaista ihmisenä olemista tuetaan ja minkälaisia rakenteellisia ratkaisuja tarjotaan.
"Etiikan näkökulma on se, että päätöksiä tehdään ensisijaisesti kaikkein heikoimpien näkökulmasta."
Politiikalla ei voi vaikuttaa siihen, miten vanhusten dementiaosastolla työskentelevä hoitaja suhtautuu potilaaseen. Sen sijaan politiikalla voi vaikuttaa siihen, onko hoitajalla aikaa inhimilliseen kohtaamiseen.
Kirkolla on Mäkisen mukaan kolme roolia yhteiskunnassa.
"Kirkko on ennen kaikkea uskonyhteisö, joka puhuu Jumalasta. Se on kirkon perustehtävä", Mäkinen painottaa.
"Kirkko tekee myös arkista työtä: diakoniaa, sielunhoitoa, perheneuvontaa ja kasvatustyötä. Syvenevät vaikeudet ja sosiaalinen eriytyminen näkyvät erityisesti siellä. Kirkon rooli on kokonaista ihmisen tukemista – ihmisen, ei vain ongelmien kohtaamista."
Kolmas rooli on yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen. "Ei meillä ole erityistä viisautta tai ratkaisukonstia, vaan kirkko voi tuoda esiin inhimillisen puolen."
Tiukka taloustilanne tuntuu myös seurakunnissa. Kirkosta eroaminen on lisääntynyt, ja verotulot vähenevät.
Mäkinen uskoo, että edessä on kuntaliitosten kaltaisia rakenteellisia muutoksia, joilla haetaan vahvempia hartioita. "Ne eivät kuitenkaan saa murentaa ihmisten lähiverkostoja."
Mäkinen toivoo, ettei seurakunnissa mentäisi irtisanomisiin tai lomautuksiin: "Ihmiset ovat kirkon voimavara."
Globaalisti Suomi pärjää kaikesta huolimatta hyvin.
"Suomi on vauras maa, ja meillä on myös erittäin vauras kirkko."
Niin ikään sosiaalisessa vertailussa suomalainen yhteiskunta on yhä aika hyvä suurimmalle osalle ihmisistä. "Mutta ei enää kaikille. Hinta on kova."
Köyhyys kasautuu ja syvenee maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutos lisää kärsimyksiä.
"Esimerkiksi Tansaniassa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät järkyttävällä tavalla. Aikaisemmin viljavalla alueella pellot ovat kuivat eikä satoa saada. Puoli miljoonaa ihmistä on akuutin ruoka-avun tarpeessa", Mäkinen muistelee Tansanian-matkaansa.
"Tämä tuo tumman taustan suomalaiselle todellisuudelle, jossa ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät juuri näy."
Eettinen näkökulma on Mäkisen mielestä välttämätön myös ympäristökysymyksissä. "Ei voi luottaa vain tieteellistekniseen kehitykseen. Sitä ei pidä väheksyä, mutta se ei yksin ratkaise ongelmia."
Kirkon rooli on auttaa ihmisiä sietämään myös epävarmuutta ja keskeneräisyyttä.
"Ei Jeesuskaan syntynyt turvallisten ja varmojen olojen keskelle. Siitä joulun sanoma kertoo."