Ardennit 1944

[Psykopatologia]

A r d e n n i t 1944 A r d e n n e s
Hitlerin uhkapeli lännessä epäonnistuu:
Ardennien toinen taistelu 16.12.1944 - 28.1.1945
_______________________________________________________________________________________________________________________________
On sanottu, että Ardennien toinen taistelu tai offensiivi (Wacht am Rhein) olisi toisen maailmansodan sotahistorian kirjoitetuin teema. Yhdysvaltalaisessa kirjallisuudessa nimityksenä on usein Battle of the Bulge. - Strateginen suunnitelma oli lähtöisin Hitleriltä (jo elokuusta 1944 lähtien). Taktisesti hyökkäystä suunnittelivat lähinnä Model, von Rundstedt ja (OKW:stä) Jodl. Model ja muutkin ehdottivat "pienempää ratkaisua" (kleine Lösung), jota Hitler ei kuitenkaan ottanut kuuleviin korviinsa. - Operaatioiden päävastuu oli Dietrichillä, mutta sankariksi nousi Manteuffel, jonka isku onnistui parhaiten. - Ardennien I taistelu oli 20.- 24. 8. 1914 (Ranska vs. Saksa.)
_______________________________________________________________________________________________________________________________

_
Model (HR B), Rundstedt (OB West) ja Hans Krebs (HR B) . . . . . . Manteuffel.
tutkivat länsirintaman karttaa marraskuussa 1944.

Saksan taistelujärjestys 16.12.1944 (Ardennien sektori)

Reichsführer Hauptquartier (RFH) / Oberkommando der Wehrmacht (OKW), Adolf Hitler
Chef des OKW, Generalfeldmarschall Wilhelm Bodewin Johann Gustav Keitel
Chef des Wehrmachtführungsstabes, Generaloberst Alfred Josef Ferdinand (Baumgärtler->1899) Jodl

Oberbefehlhaber West (OB West), Generalfeldmarschall Karl Rudolf Gerd von Rundstedt

Heeresgruppe B [XXXXX], Generalfeldmarschall Otto Moritz Walter Model

Ensimmäinen hyökkäysaalto _ _ Sepp sellaisena kuin hän halusi muiden näkevän itsensä.
6. Panzerarmee [XXXX], SS-Oberst-Gruppenführer Joseph ("Sepp") Dietrich
- I SS-Panzerkorps [XXX], SS-Gruppenführer und Generalleutnant der Waffen-SS Hermann Priess
- - 1. SS-Panzer-Division Leibstandarte-SS Adolf Hitler [XX], SS-Oberführer Wilhelm Mohnke
- - - Kampfgruppe Peiper [X], SS-Obersturmbannführer Joachim Peiper
- - 12. SS-Panzer-Division Hitlerjugend [XX], SS-Standartenführer Hugo Kraas
Kaksi miltei täyttä panssari-divisioonaa (1.Pz & 2.Pz; 22 000 + 22 000 miestä) ym.

Ensimmäinen hyökkäysaalto
5. Panzerarmee [XXXX], General der Panzertruppe Hasso-Eccard Freiherr von Manteuffel
Kolme Pz-divisioonaa ym.

7. Armee [XXXX], General der Panzertruppe Adolf Robert Erich Branderberger
Ei lainkaan motorisoituja yhtymiä!

Ardennes Offensive 1944 - 45 http://www.youtube.com/watch?v=S0sbqLC1Ysw (2:34)
1944 - 45 Ardennes - The Last German Offensive http://www.youtube.com/watch?v=5HxFo5nIU28 (8:32)



Länsiliittoutuneitten taistelujärjestys 16.12.1944 (Ardennien sektori)

Supreme Headquarters of Allies Expeditionary Forces (SHAEF), General of the Army Dwight David ("Ike") Eisenhower

21th (British) Army Group [XXXXX], General Sir Bernard Law ("Monty") Montgomery, 1st Viscount Montgomery of Alamein

12th (US) Army Group [XXXXX], Liutenant General Omar Nelson Bradley

First US Army [XXXX], Liutenant General Courtney Hicks Hodges
- VIII Corps [XXX], Major General Troy Houston Middleton
- V Corps [XXX], Major General Leonard Townsend Gerow

R e i t t i s u n n i t e l m i a -> Antwerpen (lyhimmillään 150 km)

Hitlerin suunnitelmana oli, että kolme armeijaa hyökkää (Monschaun - Erchternochin 80+ km levyisellä sektorilla) Ardennien läpi. Ylitettyään Meusen (Liègen ja Namurin) välillä joukot ohittavat molemmin puolin Brysselin ja saavuttavat Antwerpenin viikossa. Länsiliittoutuneitten joukot olisivat täten myös halkaistu kahtia, ja sokkivaikutuksen vuoksi niiden olisi ehkä pakko jopa solmia erillisrauhat.

Megalomaaninen Hitler oli Sallimuksen kaveri, ja hän oli samastanut itsensä Saksan kansaan. (So. Führer teki päätökset, mutta kansa kantoi seuraukset!) Hitlerin Ardennien päätös oli hänen kannaltaan "järkevä". Oivaltavat älysivät jo vuonna 1943, että Saksa häviää: Idässä viimeistään Kursk heinäkuussa 1943 merkitsi vuoroveden kääntymistä, ja samaan aikaan amerikkalaiset olivat Italian saappaassa. Afrikka oli jo menetetty. - Tällöin uhkapeli, jossa oli vain ehkä 5 % mahdollisuus osavoittoon, kannatti.
_

[Psykopatologia]

World War II Database http://ww2db.com/event/today/12/16/1944
http://ww2db.com/ship_spec.php?ship_id=438

Kauan ennen hämärää, klo 5.30 Saksan tykistö avasi tulen koko rintaman leveydeltä.
Puolustajien viestintäyhteydet katkesivat. Klo 7:n jälkeen hyökkäys lähti liikkeelle.
Sillä oli kiire, sillä aurinko laski klo 16.35.

Panzerlied elokuvasta Ardennien taistelu (Battle of the Bugle, 1965).
http://www.youtube.com/watch?v=00sEhM-Quvk (3:53)

http://www.tudou.com/programs/view/t5GnB0DU8_c/ (169:40)
Elokuva on kehnohko eikä noudata täysin historiallista totuutta.
Siitä kuvastuu kuitenkin hyökkäysjoukkojen innostus lähdettäessä
pelastamaan isänmaata.

[Riidankylväjä]

Oli hiuskarvan varassa, ettei Saksa työntänyt liittoutuneita takaisin. Se hiuskarva oli ilmeisesti soraläjiksi pommitetut Saksan tuotantolaitokset. Resurssit vain loppuivat liian aikaisin. Oma vaikutuksensa oli tietysti sillä, että ryssät painoivat päälle Idässä.

[Psykopatologia]

Kesäkuussa 1944, mutta ei enää joulukuussa 1944.

[Psykopatologia]

Oli hiuskarvan varassa, ettei Saksa työntänyt liittoutuneita takaisin.
Se hiuskarva oli ilmeisesti soraläjiksi pommitetut Saksan tuotantolaitokset.
Resurssit vain loppuivat liian aikaisin. Oma vaikutuksensa oli tietysti sillä,
että ryssät painoivat päälle Idässä.

Kuten totesin, ko. "hiuskarva" oli todellisuutta kesäkuussa 1944, ei enää
joulukuussa 1944, kun länsiliittoutunella oli Euroopassa kaksi armeija-
ryhmää ja ilmaylivoima ja kun Neuvostoliitto rynni idässä.

Normandiassa skismaa oli mm. OB Westin (von Rundsted; 3.6.1944->
von Kluge) ja Heeresgruppe B:n (Rommel) välillä. Rommel - Afrikan
kokemusten pohjalta (ilma-alivoima!) - halusi torjuntaa jo rannalla,
kun taas ylempi johto suosi torjuntaa enemmän sisämaassa. Saksan
maajoukkojen vahvuus sinänsä olisi riittänyt liittoutuneiden lyömiseen.

[Riidankylväjä]

Kyllä liittoutuneilla oli joulukuussakin totiset paikat, mutta saksalaisten resurssit vain loppuivat.

Liittoutuneet eivät voittaneet sotaa taitavuutensa ansiosta, vaan hirvittävällä ylivoimalla ja resurssien haaskauksella. Sakut olivat taitavampia, mutta resurssit eivät riittäneet hirmuista vyörytystä vastaan.

Toinen juttu tietysti on, että Hitler oli hullu, kun kuvitteli valloittavansa koko maailman.

[Psykopatologia]

"Kovat paikat" paikallisesti (olin paikalla).

Mutta me komentajat ajattelemme kokonaisuutta ja pitemmällä
tähtäyksellä. - Vastakkain oli kaksi erilaista armeijaa: Taitava ja
kokenut mutta väsynyt Wehrmact ja amerikkalaiset maalaispojat,
jotka eivät olleet olleet koskaan taistelussa.

[Psykopatologia]

Hitlerin Ardennien päätös oli hänen kannaltaan "järkevä":
Kaikki älysivät jo vuonna 1943, että Saksa häviää:

Idässä viimeistään Kursk heinäkuussa 1943 merkitsi
vuoroveden kääntymistä, ja heinäkuussa 1943
amerikkalaiset olivat Italian saappaassa. Afrikka
oli jo menetetty.

Töllöin uhkapeli, jossa oli vain ehkä 5 % mahdollisuus
osavoittoon, kannatti.

[Riidankylväjä]

Ainoa järkevä temppu Hitlerin kannalta olisi ollut aloittaa rauhanneuvottelut. Mikäli olisi halunnut pelastaa itsensä ja monta muuta.

Ilmeisesti hän ei suostunut näkemään realiteetteja.

[Psykopatologia]

Ei suostunut.

Hitler oli samastanut itsensä Saksan kansaan, jonka
puolesta hän teki päätökset. Mutta vastuun kantoi
Saksan kansa, ei hän itse!


"Sepp" Dietrich - sellaisena kuin hän
halusi muiden näkevän itsensä.

[Psykopatologia]

https://www.facebook.com/70thAnniversar ... =1&theater

[Psykopatologia]

Yhdysvaltalaissotilas Sankt Vithin kylässä. Belgiassa lähellä Saksan rajaa sijaitseva kylä kuului Ardennien taistelun taistelupaikkoihin.
A R V I O
Saksan yllätyshyökkäys jouluna 1944 oli kääntää toisen maailmansodan suunnan
Sotahistorioitsija Antony Beevor teki tunnontarkan kirjan Ardennien verisestä taistelusta
KULTTUURI 18.10.2015 2:00 Päivitetty: 18.10.2015 10:55 Jukka Petäjä HS http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1445048724265

Tunnontarkasti eri rintamalohkojen raskaat taistelut kirjaava Ardennit 1944 – Hitlerin viimeinen uhkayritys on toistaiseksi Antony Beevorin heikoin kirja, vaikka monelle muulle sotahistorioitsijalle se olisi sulka hattuun. Sinänsä ansiokas teos natsi-Saksan viimeisestä laajamittaisesta hyökkäyksestä länsirintamalla jouluna 1944 tuottaa pettymyksen, koska siinä ei ole samanlaista kerronnallista imua kuin Antony Beevorin aiemmissa kirjoissa.

Tällä kertaa rivimiesten kohtalot eivät muodosta sellaista dramaturgista kaarta, joka toisi sotilaiden rankat kokemukset ja kohtalot iholle. Syypää tähän staattiseen laajakuvaformaattia tavoittelevaan kerrontaan ei ole itse historia vaan Beevorin valitsema lähestymistapa.

Yli 600-sivuinenArdennit 1944 – Hitlerin viimeinen uhkayritys ei liioin tarjoa mitään järisyttäviä paljastuksia. Antony Beevor (s. 1946) ei kirjoita uusiksi ankarissa olosuhteissa ja hankalassa maastossa käydyn Ardennien taistelun historiaa. Nimellä The Battle of the Bulge tunnettu verinen taistelu alkoi 16. joulukuuta 1944 ja saksalaisten vastarinta länsirintamalla nujerrettiin 25. tammikuuta 1945.

Pienoinen yllätys voi joillekuille olla se, kuinka huonosti liittoutuneiden armeija oli varautunut saksalaisten hyökkäykseen, jolla natsi-Saksan sodanjohto siirsi sotilaallisen painopisteen itärintamalta länsirintamalle. Se helpotti puna-armeijan etenemistä idässä.

Antony Beevor myös korostaa, että hyökkäyksen merkitystä ei ole riittävästi ymmärretty. Samoin ei ole yleisemmin tiedossa, että Hitlerin uhkayritys katkaista Yhdysvaltojen ja Britannian armeijan huoltoyhteydet oli lähellä onnistua. Jos näin olisi käynyt, toinen maailmansota Euroopassa olisi pitkittynyt ja puna-armeija työntynyt edemmäksi länteen.

Oman ongelmansa liittoutuneiden joukko-osastoille aiheuttivat hätäisesti ja puutteellisesti koulutetut täydennysjoukot, joilla ei ollut Normandian maihinnousuun osallistuneiden veteraanien taistelukokemusta. "Moni täydennysmies ei selvinnyt rintamalla kahtakaan vuorokautta", Antony Beevor muistuttaa.

Yhtä lailla Yhdysvaltojen ja Britannian sodanjohdon asenne hämärsi käsitystä Saksan armeijan iskukyvystä, Beevor toteaa teoksessaan.

Liittoutuneiden Euroopassa toimivassa siirtoarmeijan pääesikunnassa Versaillesissa oli vallalla katteeton optimismi syksyllä 1944 – kiitos Pariisin vapauttamisen elokuun lopulla. Useissa suunnitelmissa sodan päättymispäiväksi oli merkitty 31. joulukuuta 1944. Toisin kävi. Silloin käytiin veristä Ardennien taistelua.

Jännitteitä ja turhaa joutokäyntiä synnytti myös pohjoisesta rintamalohkosta vastannut oikukas 21. armeijaryhmän komentaja, sotamarsalkka Bernard Law Montgomery, joka kärsi Antony Beevorin mukaan lievästä Aspergerin oireyhtymästä eikä pystynyt normaaliin sosiaalisen kanssakäymiseen. Hän kiukutteli ylipäällikkö Dwight D. Eisenhowerille arvovaltakysymyksistä useamman kerran syksyllä 1944 ja suututti joulukuussa 1944 myös kenraali Omar Bradleyn, jonka sotilasuralle mahtui Beevorin mukaan paljon kunniakkaampia hetkiä kuin Ardennien taistelu. Vielä neljä päivää saksalaisten hyökkäyksen jälkeen Bradley ei ollut käynyt ensimmäisessäkään amerikkalaisessa esikunnassa kartoittamassa tilannetta ja tunnustelemassa ilmapiiriä.

Vaikka Antony Beevor keskittyykin kuvamaan usealla eri rintamalohkolla etenevää taistelua tiukan kronologisesti, päiväkohtaisesti, Ardennit 1944 – Hitlerin viimeinen uhkayritys tarjoaa kuitenkin myös muutamia herkullisia yksityiskohtia.

Harva esimerkiksi tietää, että kabareetähti Marlene Dietrich ja panssarikenraali George S. Patton päätyivät sänkyyn Luxemburgissa vain kuusi päivää ennen Saksan yllätyshyökkäystä Ardenneilla. Lili Marlenea amerikkalaissotilaille laulanut Dietrich sekoitti Pattonin pään jo siksikin, ettei käyttänyt tiukan paljettimekon alla alusvaatteita. Marlene Dietrichin vakituinen petikaveri oli 82. maahanlaskudivisioonan päällikkö, kenraalimajuri Jim Gavin, joka vaihtoi Dietrichin lopulta Martha Gellhorniin – Ernest Hemingwayn kolmanteen vaimoon.

Ardennien taisteluun osallistuivat mm. Yhdysvaltain 4. jalkaväkidivisioonan kersantti J. D. Salinger, Dresdeniin sotavangiksi päätynyt Kurt Vonnegut ja tuohon aikaan 21-vuotias juutalaisnuorukainen Henry Kissinger, joka kuului amerikkalaisen 84. divisioonan tiedusteluosastoon.

Oman lukunsa muodostaa tietysti Ernest Hemingway, jonka sota-ajan hovin ulkojäseniin kuului esimerkiksi J. D. Salinger. Erikoisin tapaus Ardennien taistelun riehuessa lienee se, että pahasti vilustunut Hemingway onnistui pääsemään eversti Buck Lanhamin komentopaikalle lähellä Rodenbourgia, josta hän löysi paikallisen papin entisen virka-asunnon.

Hän tyhjensi talosta löytämänsä ehtoollisviinivaraston ja täytti tyhjentämänsä pullot omalla virtsallaan. Pulloihin hän tehtaili uudet etiketit, joissa luki Schloss Hemingstein 1944.

Siinä olivat hänen terveisensä natsi-Saksan armeijalle, jos se vyöryisi kylään.

Tällaista herkkua Antony Beevorin kirjasta toivoisi löytävänsä enemmän.

[Psykopatologia]

Everyman's War (2009) https://www.youtube.com/watch?v=Mgp8auKyIEk (1:23:44)

[Psykopatologia]

__

Ardennit 1944: Model vs. Bradley https://fi.wikipedia.org/wiki/Hybris (47:22)