Katsotaanpa yksi kohta tuosta postaamastani pdf:stä, jossa moitteita jaetaan lainvastaisesta toiminnasta:
Liikkumisvapauden rajoittaminen
Liikkumisvapauden rajoittamisesta ja sen edellytyksistä on säädetty
lastensuojelulain 69 §:ssä. Säännöksen mukaan lapselle saadaan,
jos se on hänen huoltonsa kannalta välttämätöntä ja jos se on lapsen
edun mukaista, asettaa määräajaksi kielto poistua laitoksen alueelta,
laitoksesta tai tietyn asuinyksikön tiloista. Liikkumisvapauden rajoittamisesta on tehtävä valituskelpoinen päätös.
...
Laitoksen käytäntöjen ja sääntöjen mukaan lapselle voidaan määrätä
ns. LOK-seuraamus (liikkuu ohjaajan kanssa) ja huonepäiviä (ei saa
poistua huoneesta 1-3 päivää) seuraamuksena mm. tupakan poltosta
tai karkumatkoista. Karkumatkan seuraamuksena voi olla myös lapsen eristäminen huoneeseensa tai erityiseen vierihuoneeseen. Lapsen huonepäivät voivat sinänsä täyttää myös eristämisen edellytykset. Käytänteitä käytetään joka tapauksessa myös siis kielletyllä tavalla seuraamuksena sääntöjen rikkomisesta. Päätöksiä ei tehdä.
Tässä siis on rikottu lakia sen suhteen, että joka kerta ei ole tehty joka kerta valituskelpoista päätöstä, vaan on menty yleisesti ao paikassa omaksuttujen sääntöjen puitteissa: kärähtäminen tupakoinnista on automaattisesti aiheuttanut LOK:n tai huonepäiviä.
Oikeastaan kysymys on muotovirheestä: lakia ei olisi rikottu, jos ao yksilöllinen päätös olisi tehty. Lopputulema olisi ollut sama: LOK:ia tai huonepäiviä.
Kuten huomataan, niin tässä on timangin tarkuudella puitu sitä, että onko toiminta ollut
lainmukaista. Eikä oikeastaan sitä, että onko toiminta ollut
lapsen edun mukaista.
Tämmöinen tarkastelutapa aiheuttaa vain käytännössä turhaa byrokratiaa. Päivänselvien asioiden kirjaamista, päätösten tekemistä jne yms. Liikkumisrajoitus-päätöksen tekemiseen tarvitaan ls-laitoksessa tarpeeksi iso dirika, silloinkin kun on päivänselvästä sääntörikkomuksesta kysymys.
Ihme hommaa!