Psykopatologia.munfoorumi.com

Sixten Korkman ylistää hyvinvointivaltiota
16.10.2012 7:00 | 42 | Anni Lassila http://www.hs.fi/msn/talous/Sixten+Kork ... 5607427070

Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella professorina nykyisin työskentelevä Sixten Korkman puolustaa innokkaasti
suomalaista hyvinvointivaltiota.

Loisteliaan uran valtiovarainministeriössä, EU:ssa ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa tehnyt Korkman sanoo,
että tasokas koulutus ja sitä ennen päivähoito eli investoinnit inhimilliseen pääomaan ovat suomalaisen hyvinvointi-
yhteiskunnan ydintä.

Ne ovat luoneet edellytykset Suomen menestystarinalle, joka on Korkmanin mielestä huomattava, vaikka sitä ei
kotimaisesta keskustelusta hevin huomaa.

Hyvinvointivaltio ei Korkmanin mukaan ole vain ideologinen tai solidaarisuuskysymys. Se on myös talousmielessä tehokkain
tapa järjestää monenlaisten palvelujen tuotanto ja erilaiset sosiaalivakuutukset. Koulutus on yksi niistä.

"Esimerkiksi Yhdysvaltain yrityskohtainen eläkevakuutusjärjestelmä on hirvittävän kallis. Uskon, että suurin osa hyvinvointi-
valtiosta voidaan perustella tehokkuusargumentilla", Korkman sanoo.

Hyvinvointijärjestelmä vaatii silti jatkuvaa kehittämistä. Jokapäiväinen mantra on väestön ikääntyminen ja siitä seuraava
kestävyysvaje, joka rapauttaa palvelujen rahoituksen. Muitakin haasteita on.

"Meidän pitää valita, mikä on se palvelusetti ja -taso, joka tarjotaan. Sen pitää olla riittävän hyvä, että se kelpaa kaikille
ja sitä voivat sitten halukkaat täydentää yksityisillä vakuutuksilla."

Tilannetta ei helpota se, että Suomen vientiteollisuudessa menee heikosti. Kestävyysvaje ja palvelujen rahoitusongelma
ovat entistä polttavampia, jos talouden pohja putoaa pois.

"On vaikea sanoa, miten paljon tilanteesta johtuu euroalueen velkakriisistä. Mutta onhan se huolestuttavaa, että
elinkeinoelämän pohja on kaventunut", Korkman sanoo.

Sixten Korkmanin kirja Talous ja utopia ilmestyy torstaina. Kirjan arvio julkaistaan perjantain Helsingin Sanomissa.

Korkman puheradiossa torstaina kysyttäessä:
Kreikka ei maksa velkojaan.

"On vaikea sanoa, miten paljon tilanteesta johtuu euroalueen velkakriisistä. Mutta onhan se huolestuttavaa, että
elinkeinoelämän pohja on kaventunut", Korkman sanoo.

Virhe tehtiin siinä, kun kaikki paukut pantiin Nokiaan, vaikka Nokia ei olisi niitä tarvinnut. Esim TEKES:in tuista suurin osa meni Nokialle, kun niitä olisi pitänyt jakaa lupaaville, aloittaville yrityksille.

Silloin kun Nokia tarvitsi työvoimaa, siitä kilpailemaan ei haluttu kasvavia pikkuyrityksiä. Nyt, kun Nokia romahti, lupaavat pikkuyritykset ovat ehtineet näivettyä pois.

Psykopatologia kirjoitti:Korkman puheradiossa torstaina kysyttäessä:
Kreikka ei maksa velkojaan.

Jykän niska lenkki ei pitänyt.

HS - Talous perjantaina 19.10.2012

K i r j a t: Sixten Korkman: Talous ja utopia. Docendo. 278 s. 34 e.

Valtiot ja markkinat luovat yhdessä yhteistä hyvää
Anni Lassila, HS

Korkman tarjoaa kiinnostavan kattauksen valtion ja markkinatalouden väliseen suhteeseen.

.
Lähtökohta on hieno. Isoisä kirjoittaa talouden peruskysymyksistä pian lukioikäiselle lapsenlapselleen, joka ei
pidä talousasioita yhteiskunnan kannalta kiinnostavina.

"Elsan EVVK-asenne talousasioihin jurppisen verran, että päätin kirjoittaa tämän kirjan", Sixten Korkman
kertoo.

Lähtökohta on tietysti myös haastava. Miten tiivistää olennainen yhteiskunnan ja talouden välisestä suhteesta
yksiin kansiin ja vielä niin, että koululainenkin voi ymmärtää kirjoitetun?

Lopputuloksessa on hiukan poliittista filosofiaa, melko paljon kansantaloustieteen perusteita ja oppisuuntia sekä hyvinvointivaltion teoriaa. Omat lukunsa saavat myös globalisaatio, talouskasvu ja EU.

Korkman kirjoittaa kirkkaasti ja kiinnostavasti. Hän itse valittelee, että kirjasta tuli tylsä. Sitä se ei ole. Vaikeista asioista ei välttämättä tule helppotajuisempia hauskoilla anekdooteilla höystettynä. Se, että kirja herättää lukijan ajattelemaan, riittää kiinnostuksen ylläpitämiseen.

Valaisevia esimerkkejä kirjassa toki on. Markkinatalouden vahvuuksia Korkman havainnollistaa ruokakaupan
esimerkillä. On todellakin ihmeellistä, että kaupat täyttyvät joka päivä eri puolilta maailmaa tuotetuista tuotteista ilman keskitettyä suunnittelua. Hintojen muutosten kysyntää ja tarjontaa ohjaavaa voimaa on vaikeaa
korvata.

Mutta markkinat eivät pysty yksin tuottamaan hyvää yhteiskuntaa, eivätkä välttämättä edes hyvää markkinataloutta, mistä finanssikriisi on osoitus.

Korkman esittää kirjassaan perustelut sille, miksi tuloeroja tasaava ja yhteisiin sosiaalivakuutuksiin perustuva
yhteiskunta on hyväksi myös markkinataloudelle. Edellytyksenä on, että mitoitus on oikea, eikä verotusta paisuteta liikaa.

Vahvat turvaverkot tekevät vaikkapa globalisaation ja talouden vientivetoisuuden aiheuttaman työttömyysriskin helpommin hyväksyttäksi.

Vaikein luku käsittelee talousteorian oppisuuntien eroja. Se on silti keskeinen esimerkiksi eurokriisin ratkaisuehdotusten tai kotimaan talouspoliittisten vaihtoehtojen ymmärtämiseksi. Keskivertolukiolaiselta (ja -kansalaiselta) Phillipsin käyrän selitys menee varmasti yli hilseen, samoin väittely rahapolitiikan vaikutusmekanismeista.

Korkman esittelee ensin argumentteja ja vasta-argumentteja ja jättää sitten lukijan päätettäväksi, miten asioihin lopulta tulisisuhtautua. Omat näkemyksensä hän tuo esiin pienissä tiivistyksissä ja nostoissa, jotka myös
helpottavat olennaisen sisällön hahmottamista.

Esimerkiksi näin: Euroopan unionia voi syystä kritisoida, ankarastikin. Mutta jos Euroopan unionia ei olisi olemassa, olisi se välittömästi luotava.

Mistä kirjan nimessä olevan utopia sitten tulee? Korkmanin mukaan jatkuvasta tarpeesta pyrkiä kohti ihanneyhteiskuntaa, vaikka sellaista ei milloinkaan saavuteta.

Taloustieteen supertähti John Maynard Keynes visioi viime vuosisadan alkupuolella, että 2020-lukuun mennessä tuottavuus olisi kasvanut niin paljon, että kaikki olennaiset materiaaliset tarpeet olisi tyydytetty. Ihmiset tekisivät työtä vain muutaman päivän viikossa ja loppuaika käytettäisiin kulttuurillisiin nautintoihin.

Ennustus vaurauden kasvusta toteutui, vapaa-ajan kasvustakin osittain, mutta edelleen ihmiset keskittyvät paljolti materiaalisen krääsän keräämiseen. Miksi? Tähänkin Korkman tarjoaa selityksen.

Krääsän keräämisen sijasta kannattaa ryhtyä pien sijoittajaksi. Hän on taloutemme selkä ranka.

http://www.askokorpela.fi/kansanta/Piensijoittaja.htm

Toisaalta jollekin se krääsä on myytävä. Muuten talous pysähtyy.

http://www.askokorpela.fi/kansanta/perm ... 999-su.htm

Mikä on Korkmanin selitys materiaalisen krääsän keräämiselle?

Turvallisuushakuisuus? (Oma veikkaukseni.)

Eikös keräilyvietillekin ollut joku psykologien selitys? Obsessio?

Riidankylväjä kirjoitti:Eikös keräilyvietillekin ollut joku psykologien selitys? Obsessio?

Keräilijä ja intohimoinen järjestelijä menisi enemmän tuohon. Mutta ihmiset keräävät krääsää sen kummemmin järjestelemättä sitä. Tai ostavat järjestelijän ja logistisen hallinnan ammattilaisen palvelut jostain yrityksestä.

Telkkarista tuli joskus amerikkalaista sosiaalipornoa. Tosi-TV ohjelma jossa jotkut ihmiset olivat keränneet järjettömät määrät romua kotiinsa eivätkä raaskineet luopua mistään.(Eikä ollut järjestyksessä) Heitä yritettiin auttaa siivoamaan kotinsa, mutta kaikkien kohdalla se ei onnistunut. Luopumisen tuska oli liian suuri.