Psykopatologia.munfoorumi.com

Keynesiläisen taloustieteen voidaan katsoa kannattavan sekataloutta ja olevan keskitie laissez-faire-kapitalismin ja sosialismin välillä. Keynesiläiselle talousteorialle vastakkaisia suuntauksia ovat uusklassinen taloustiede ja monetaristinen taloustiede, joka syrjäytti keynesiläisen ajattelun 1970-luvulla.

Keynes kuitenkin ajatteli, että valtion tulee puuttua lyhyen aikavälin ongelmiin, koska tasapainoon päätyminen kestää liian kauan. Keynes totesikin, että on turha odottaa, koska "pidemmällä aikavälillä olemme kaikki kuolleet".

Monetarismin mukaan inflaatioon ei pitäisi yrittää vaikuttaa keynesiläisittäin säätelemällä kulutuskysyntää tai kokonaiskysyntää valtion finanssipolitiikalla (verot ja julkiset menot), vaan säätelemällä liikkeellä olevan rahan määrää keskuspankin toimin (rahavarantoa kasvattamalla, koroilla, avomarkkinaoperaatioilla). Monetaristien kannattama, klassisesta taloustieteestä periytyvä rahan kvantiteettiteoria väittää, että liikkeellä olevan rahamäärän liiallinen kasvu aiheuttaa inflaatiota. Näin ollen rahamäärää pitäisi lisätä tasaista, hidasta vauhtia ja inflaation katsotaan johtuvan vain siitä, että rahan tarjontaa on lisätty kysyntää enemmän.

Taustalla on monetaristien näkemys, jonka mukaan rahan määrän lisääminen aiheuttaa mm. rahamääräisen omaisuuden arvon alenemista, ja on näin rahamääräiseen omaisuuteen kohdistettu piilovero. Toinen taustalla oleva näkemys on, että kiinteä liikkeellä olevan rahan määrän kasvuvauhti muodostaa esteen parlamentin päätösten toimeenpanolle. Tämä näkemys on myös johtanut keskuspankkien eristämiseen demokraattisesta valvonnasta eri puolilla maailmaa, myös Euroopan keskuspankkijärjestelmässä.

- Optimistikaan ei enää luota keynesiläiseen ajatukseen kysynnän aktiivisesta hienosäädöstä", kertoo Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen.[3]. Toisaalta on huomattava, että monetaristien lausunnoista huolimatta monetarismin ja keynesiläisyyden välinen kiista jatkuu edelleen, ja esimerkiksi monetarististen valtioiden jatkuva korkea työttömyys ja taloudellinen eriarvoisuus tukevat juuri keynesiläisessä taloustieteessä esiin tuotuja argumentteja. Monetaristien vastaus tähän seikkaan on, että työttömien tulisi vastata tilanteeseen laskemalla työnsä hintaa, jolloin monetaristinen teoria toimisi tältä osin. Tämä seikka on myös peruste monetaristien esittämälle vaatimukselle rajoittaa työvoiman järjestäytymistä.lähde?

Uusklassinen taloustiede

Uusklassinen taloustiede on termi, jolla viitataan taloustieteen vallitsevaan koulukuntaan. Uusklassisessa analyysissa tarkastellaan yksilöiden preferenssien pohjalta tekemiä valintoja. Yleensä oletetaan rationaalisuus tai hyödynmaksimointi käytettävissä olevan informaation pohjalta. Nykyinen mikrotaloustiede pohjautuu suoraan uusklassiseen teoriaan, johon on tosin sisällytetty ajan kuluessa siihen kohdistettua kritiikkiä. Makrotaloustieteessä uusklassisuuden merkitys ei ole yksiselitteinen. Uusklassista taloustiedettä sanotaan myös marginalistiseksi koulukunnaksi.

Historia

Klassinen taloustiede, joka kehitettiin 1700- ja 1800-luvuilla, sisälsi teorian tuotteen arvosta ja tulonjaosta. Arvon ajateltiin muodostuvan tuotannon kustannuksista. Tuotantoprosessin ajateltiin myös määräävän tulonjaon. Maanomistaja sai maanvuokran, työläiset palkan ja tuotantoon sijoittanut voitot. Klassinen taloustiede pohjautuu etenkin Adam Smithin ja David Ricardon työhön.

Vähitellen osa taloustieteilijöistä alkoi painottaa kuluttajan saamaa hyötyä. Ajatuksen pohjalta muodostui teoria, jonka mukaan hyödykkeiden arvo määräytyy niiden tuottaman hyödyn perusteella. Tämän jälkeen ruvettiin tarkastelemaan kysynnän ja tarjonnan merkitystä hinnanmuodostuksessa, ja uusklassinen taloustiede sai alkunsa.

Psykopatologia kirjoitti:Suomi olisi jo pari vuotta sitten voinut yrittää kaataa koko euron
ultimaatumillaan yms. Sitähän varten yksimielisyys päätöksissä
on asetettu!

Saksa sanelee suunnan

Euroopan suunnan ratkaisee viimekädessä Saksa. Tähän asti Saksa on liittokansleri Angela Merkelin johdolla tiukasti vastustanut velkojen ottamista yhteiseen piikkiin.

Ensi syksyn parlamenttivaalien jälkeen kurssi voi kuitenkin kääntyä: sosiaalidemokraatit ja vihreät ovat ainakin oppositiossa kannattaneet laajempaa yhteisvastuuta.

Ja Merkelkin on todennäköisesti valmis kääntämään kelkkansa, jos koko euro on vaarassa hajota.

Silloin Suomen ja Saksan intressit erkaantuvat ja Suomi joutuu kovan valinnan eteen.