On floppia puolusteltu.
Ilkan näkemys HS:ssa.
Niinistön nokittelu ei auta syrjäytyneitä
Ilkka pohtii, miksi presidentti Sauli Niinistön työryhmän ohjeet syrjäytymisen vastaisiksi keinoiksi ovat saaneet nuivan vastaanoton muun muassa ministeri Paavo Arhinmäeltä (vas).
"Nuorten syrjäytymisen esillä pitäminen ja siihen tarttuminen on juuri sitä, mitä arvojohtaja voi tehdä. Miksiköhän se ei tosipaikan edessä enää riitäkään?"
"Jos työryhmä olisi lähtenyt esittämään määrärahojen ja resurssien lisäämistä ensi vuoden budjettiin, olisivat poliittiset päättäjät mitä todennäköisimmin muistuttaneet, että presidentti pysyköön rootelissaan."
"Syrjäytymisvaarassa olevia ei auta päättäjien ja vaikuttajien nokittelu. Työryhmän järkeville neuvoille on sijansa ja syrjäytymisen ehkäisy olkoon hallituksenkin kärkihankkeena kunnes asiaintila todistettavasti kohenee."
Mutta on myös arvosteltu.
Päättäjien syrjäytymiseen on puututtava!
19.9.2012 HS Paavo Rautio, Merkintöjä
Presidentti Sauli Niinistön kasaama nuorten syrjäytymistä pohtiva ryhmä on esitellyt omia näkemyksiään siitä, miten nuorten syrjäytymistä voisi ehkäistä.
Tarjolla on nuorille ja nuorten lähiympäristölle ihan tavallisia asioita, kuten ryhmän jäsenet itsekin kertovat.
Näkemyksiä moittineiden mukaan tyrkyllä on vähän liiankin tavallisia ehdotuksia, jopa itsestäänselvyyksiä: nuku tarpeeksi, opi mistä raha tulee.
Presidentin huolen kohde – syrjäytyminen – on hankala maali.
Työ ja työhön suuntaava opiskelu ovat nykymaailmassa tärkeimmät seikat, jotka pitävät kiinni yhteiskunnassa ja sen arvoissa. Onko syrjäytynyt sellainen, joka on oma-aloitteisesti heittänyt nämä arvot laidan yli? Onko chillailuorientoitunut nuori syrjäytynyt? Ei kai työtön ole välttämättä syrjäytynyt?
Jos syrjäytymisen vastaisessa taistelussa on kyse siitä, että "ihan tavallisilla asioilla" pidetään ihmiset kiinni yhteiskunnan arvoissa ja osina monimutkaista yhteiskunnallista tekojen yhteisvastuuta, niin ovatko ainoastaan nuoret syrjäytymisvaarassa?
Viime vuosien valossa näyttää nimittäin siltä, että myös suomalaisen yhteiskunnan poliittinen ja taloudellinen johtoporras on syrjäytymisvaarassa.
Arvomaailmassa on säätämisen varaa, jos johtaja pitää normaalina ja sopivana nostaa bonukset taloon tulemisesta ja talossa pysymisestä samaan aikaan kun alaisia sanotaan irti ja heidän palkkojaan ajetaan alas.
Etiikan sisälukutaito on heikkoa bonusjärjestelyä tarjonneillakin, jos he salaavat diilin ja jäätyään kiinni bonukset kintuissa kertovat kaiken olevan kunnossa, kun juridiikka on kunnossa.
Toki pomo voi aina vedota siihen, että niin tekevät verrokitkin. Silloin tosin törmätään samaan ongelmaan, jota nuorista yritetään kitkeä syrjäytymistä ehkäistäessä. Siis kun sanotaan, että älä juo viinaa, vaikka kaveriporukka kännääkin.
Entäs jos hyvät veljet auttavat pienten piirien maassa toista hyvää veljeä, jolla on jäänyt asunto myymättä? Yhteisillä eläkevaroilla ostetaan kämppä, ja ostaja tinkii hinnassa vielä ylöspäin.
Nuorillehan se piti kertoa, mistä raha tulee ja mihin menee.
Lisäksi entinen pääministeri kertoo julkisesti, että hyvä veli -verkosto on mainio juttu ja pienen kansan vahvuus. Hirviporukoissakin johtajat kun istuvat – ex-pääministerin todistuksen mukaan – duunareitten kanssa samalla nuotiolla. Ehkä suunnittelevat lämmössä ja loimotuksessa taulukauppoja.
Hyvä veli -järjestelmä voi olla eduksi mutta myös haitaksi. Ei tietenkään järjestelmälle itselleen vaan muulle yhteiskunnalle.
"Voimme yrittää puuttua pahoille teille houkuttelevien kavereiden maailmankuvaan tiukemmin tarjoamalla täsmällisempää arvomaailmaa", kirjoitti presidentin ryhmän siteeraama Mervi Nurmijärveltä.
Käy ohjeeksi myös peijaisten alusaikaan.
Mutta paljonhan sitä voisi ihan tavallisia ja yhteiskuntaan sopeuttavia neuvoja antaa parempiosaisillekin. Esimerkiksi:
Käy kaupassa.
Katso, mitä tänään on tarjolla 30 prosentin alennuksella.
Tee 50 euron viikkobudjetti, jolla hoidat perheen ruoka- ja polttoaineostokset.
Pese itse ikkunat.
Vaihda autoon talvirenkaat.
Käy huoltoaseman baarissa kuuntelemassa miesten turinoita.
Puhdista lavuaarin alla oleva vesilukko.
Parsi villasukka.
Käy kirpputorilla, osta sieltä vaate ja käytä sitä.
Lue itse tai anna läheistesi lukea sinulle suomalaisia selviytymistarinoita.
Syö makaronilaatikkoa.
Kuuntele Kansanradiota – edes hetki.
Syrjäytymisryhmää mukaillen: "Jokainen päättäjä typerehtii joskus. Se kuuluu kasvuikään, mutta jossakin menee raja. Puutu siis tilanteeseen ja auta."
Päättäjien syrjäytymiseen on puututtava! Tehtävä on vaikea, sillä edes työelämä ja hyvä koulutus eivät näytä iskostaneen arvoja heihin kaikkiin.
paavo.rautio@hs.fiKirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
http://www.hs.fi/digilehti/19092012/paa ... 7940081237