Psykopatologia.munfoorumi.com

Eilisessä A-studiossa ansiokkaasti pohdittiin viime aikoina mietityttäneen lastensuojelun ongelmia.

A-studio: Talk Jakso 17/24

Lapsuus vaarassa. Studiossa lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, sijaisvanhempi Päivi Jokela, Helsingin oppilashuollon päällikkö Vesa Nevalainen ja sosiaalityöntekijä Arja Ahonen.
http://areena.yle.fi/tv/1629770

Viesti tuntui olevan, että älkää vain lastensuojelun virkamiehia syyllistäkö. Vai kuvittelenko?

Minusta heidät pitäisi tuomita kuolemantuottamuksesta.

Järjestelmässä on jotain pahasti vialla, mutta niin on ihmisissä noitten päätösten takanakin.

Myös tuomari, joka tuomitsi tytön isälleen pitäisi saada vastuuseen teoistaa. Tuomarit on ammattikunta, jolla ei ole minkäänlaista vastuuta teoistaan, vaikka tekevät ihmisten loppuelämään vaikuttavia ratkaisuja.

Mielestäni viesti ei ollut tuo, vaikka keskustelu ei mitään ratkaisua eikä edes ratkaisumallia tahi kehityskelpoista näkemystä kyennyt luomaankaan. Sen sijaan keskustelua oli mielenkiintoista seurata, koska eri alojen edustajien näkemysten erot paljastuivat hyvin.

Väestöliiton Cacciatore ja sosiaalityön Ahonen muodostivat selkeän mielipideparin, kuten myös ehkä sijaisäiti Jokela ja koulua edustava Nevalainen. Olivatko he keskustelleet ennen haastattelua jo aiemmin? Sosiaalityöntekijä Ahonen tuntui tukeutuvan Cacciatoreen, jonka mielipiteitä pidän fiksuina. Olin hieman hämmästynyt Cacciatoren tekemästä sijaisäidin mielipiteen niinkin selkeästä "tyrmäyksestä", kun äiti ehdotti joukkotapaamisia, joissa mukana olisivat kaikki osapuolet ja asiantuntijat. Kaikki kuitenkin toivat oman sektorinsa ongelma-alueet selkeästi esille.

Mieleenpainuvana esiintyi näkemys siitä, että lastensuojelua on jopa vanhempien toimesta ja yleisen mielipiteen vuoksi painostettu tiukentamaan huostaanottokynnystä ylöspäin, koska pelkona on, että vanhemmat nykyisin pelätessään huostaanottoa eivät uskallakaan pyytää sosiaaliviranomaisten apua. Sosiaaliviranomainen on sitten määrärahojen supistamisen myötä puun ja kuoren ja monen muun välissä, vaikka eivät hekään tietenkään pulmusia voi olla.

Keskustelijat olivat tietysti mallikelpoisia virkamiehiä, jotka eivät koskaan syyllisty mihinkään. Ainoa ongelma on resurssien puute jnejne....

Olen kyllä Cacciatoren kanssa samoilla linjoilla joukkotapaamisista. Pieni, syyllistetty ihminen suuren virkamiesjoukon kuulusteltavana etten sanoisi jyrättävänä ei kuulosta järin rohkaisevalta sen pienen ihmisen kannalta, kun hän todennäköisesti kokee muutenkin tulleensa jyrätyksi.

Suomen virkamieskunassa on edelleen niin vahva tsaarinaikainen perinne, että tuskinpa kukaan heiltä apua haluaa ennenkuin äärimäisessä hädässä.

Olen myös Cacciatoren kanssa samoilla linjoilla. Hän edusti mielestäni terävintä asiantuntijuutta. Mutta toisaalta on helppoa esittää hyviä teorioita, joiden toteuttaminen käytännössä vallitsevissa ilmapiireissä on vaikeampaa.

Mutta keskustelijoissa oli myös tavallinen arvokasta lastenhoitotyötä tekevä ihminen, sijaisäiti Jokela, jonka esitys siis tuli tyrmätyksi. Syytä voi lastensuojelun byrokraattien lisäksi hyvinkin olla myös aivan tavallisissa toimijoissa, lastenhoitajissa, lastentarhanopettajissa, ala-asteen opettajissa, koulukuraattoreissa. Kaikilla sektoreilla lastensuojelun lisäksi on parantamisen varaa; siitä olen varma.

Hilppa:

Olin hieman hämmästynyt Cacciatoren tekemästä sijaisäidin mielipiteen niinkin selkeästä "tyrmäyksestä", kun äiti ehdotti joukkotapaamisia, joissa mukana olisivat kaikki osapuolet ja asiantuntijat. Kaikki kuitenkin toivat oman sektorinsa ongelma-alueet selkeästi esille.

Minua ei hämmästyttänyt, vaan olin hyvinkin samaa mieltä Cacciatoren kanssa. Itselläni on kokemusta vain mielenterveyspalvelujen asiakkuudesta, mutta koin tuollaiset palaverit ja kokoustamiset hyvin ahdistavina. Ei sellaisessa tilanteessa, jossa pitää puhua useammalle henkilölle kuin jossain kuulustelussa, todellakaan tahdo alkaa avautumaan mistään asioistaan. Koin myös nuo palaverit hyödyttömänä ajanhaaskauksena, sekin kokoustaminen byrokraattisena prosessina vain hidasti sen varsinaisen hoidon saamista.

Kuutar kirjoitti:Hilppa:

Olin hieman hämmästynyt Cacciatoren tekemästä sijaisäidin mielipiteen niinkin selkeästä "tyrmäyksestä", kun äiti ehdotti joukkotapaamisia, joissa mukana olisivat kaikki osapuolet ja asiantuntijat. Kaikki kuitenkin toivat oman sektorinsa ongelma-alueet selkeästi esille.

Minua ei hämmästyttänyt, vaan olin hyvinkin samaa mieltä Cacciatoren kanssa. Itselläni on kokemusta vain mielenterveyspalvelujen asiakkuudesta, mutta koin tuollaiset palaverit ja kokoustamiset hyvin ahdistavina. Ei sellaisessa tilanteessa, jossa pitää puhua useammalle henkilölle kuin jossain kuulustelussa, todellakaan tahdo alkaa avautumaan mistään asioistaan. Koin myös nuo palaverit hyödyttömänä ajanhaaskauksena, sekin kokoustaminen byrokraattisena prosessina vain hidasti sen varsinaisen hoidon saamista.

Minun olisi pitänyt esittää ilmaisuni toisin. Totta, että ei ole mukava eikä helppoa avautua sellaisessa tilanteessa. Mutta mikä hämmästytti oli se, että käytännön ammattilainen (sijaisäiti) eikä siis byrokraatti halusi tukeutua niin voimakkaasti sosiaalipuolen ammattilaisiin. He ovat ne ihmiset, jotka ovat myös eniten tekemissä koko perheen kanssa eli myös vanhempien ja heihin purkautuu vanhempien turhautuneisuus sosiaaliviranomaisia kohtaan. Kävi vain mielessä, että mahtaako tietokaan kulkeutua riittävästi käytännön toimijoilta sosiaaliviranomaisten suuntaan, koska käytännön toimija niitä yhteispalavereita niin kiihkeästi kaipaili.

Sijaisäiti taisi kokea saavansa riittämätömästi tukea sosiaaliviranomaisilta ja mahdollisesti ristiriitaisia ohjeita eri tahoilta, jolloin hänen kannaltaan olisi ollut järkevää, että kaikki osapuolet olisivat olleet yhtäaikaa paikalla.

Kuntavaalit lähestyvät, muistakaa lastensuojelun nykytila tehdessänne äänestyspäätöstänne! Myös ehdokkaiden hiillostus tässä asiassa on suotavaa.