Google tappaa kaiken vapauden internetistä

[Riidankylväjä]

"­Jos miel­läm­me in­ter­ne­tin glo­baa­lik­si, avoi­mek­si ja muun­nel­ta­vak­si tie­to­ver­kok­si, meil­lä ei ole si­tä. Ver­kon tie­don­kul­kua val­vo­taan. Tie­toa sen­su­roi­daan. Mo­nis­sa maail­man kol­kis­sa ei ole edes pää­syä in­ter­ne­tiin."

"Yh­dys­val­tain ja Suo­men kan­sa­lai­si­na voim­me sen­tään ol­la koh­tuul­li­sen var­mo­ja, et­tei­vät hal­li­tuk­sem­me kuun­te­le mei­tä. Tai jos kuun­te­le­vat, ne ei­vät ran­kai­se mei­tä sii­tä, et­tä käym­me tä­tä kes­kus­te­lua."

Kuin va­roi­tuk­sek­si Sky­pe jäh­met­tää ry­pyn mie­hen sil­mien vä­liin, vain se­kun­nik­si, min­kä jäl­keen pro­fes­so­ri al­kaa ker­toa, mi­kä hän­tä oi­keas­ti nyp­pii.

Vaid­hya­nat­ha­nil­le suu­rin va­paut­ta syö­vä peik­ko on Goog­le. Hän jul­kai­si sii­tä vii­me vuon­na kir­jan, The Goog­li­za­tion of Eve­ryt­hing (And Why We Should Wor­ry) (Kai­ken goog­let­tu­mi­nen ja mik­si mei­dän pi­täi­si ol­la huo­lis­sam­me), jos­sa hän suo­mii ha­ku­ko­ne­jät­tiä lu­jin kor­va­puus­tein.

Pro­fes­so­rin mu­kaan in­ter­net on "­mah­ta­va uni", ra­jat­to­mien mah­dol­li­suuk­sien ja rä­jäh­tä­vän luo­vuu­den po­ten­tiaa­li, jon­ka kes­kel­le on it­sen­sä kam­men­nut mas­sii­vi­nen, jäyk­kä otus.

Goog­le ma­kaa poi­kit­tain va­paan tie­don­ku­lun val­ta­tiel­lä, vaa­tii ko­vaan ää­neen huo­mio­ta ja saa si­tä: kun tar­vit­sem­me tie­toa, em­me me­ne net­tiin, vaan Goog­leen, ja sit­ten goog­laam­me asian, jos­ta ha­luam­me tie­toa.

Osoit­teen kat­som­me Goog­le Ma­pis­ta.

Säh­kö­pos­tin tar­kis­tam­me Gmai­lis­ta.

Jus­tin Bie­be­rin uu­den mu­siik­ki­vi­deon la­taam­me Goog­len omis­ta­mas­ta You­Tu­bes­ta.

La­pin­tii­ran muut­to­rei­tit löy­däm­me Goog­len ha­ku­ko­nees­ta ja nii­tä kä­sit­te­le­vät tie­teel­li­set ar­tik­ke­lit Goog­le Scho­la­ris­ta.

Vii­si vuot­ta sit­ten Goog­le Street View lä­het­ti ku­vaus­au­tot tal­len­ta­maan ka­tu­nä­ky­miä, jot­ta näem­me, mil­tä mää­rän­pääm­me näyt­tää. Goog­le Earth mal­lin­taa sa­tel­liit­ti­ku­vil­la eteem­me ko­ko­nai­sen maa­pal­lon.

Kai­ken tä­män avaam­me maail­man suo­si­tuim­mal­la net­ti­se­lai­mel­la, jo­ka on Goog­le Chro­me.

Net­ti­hir­viö imee it­seen­sä sa­to­jen mil­joo­nien ih­mis­ten ha­lu­ja, tie­to­ja ja toi­vei­ta, jot­ka al­go­rit­mit la­jit­te­le­vat mää­rä­tyil­le uril­le. Ei­kä al­go­rit­me­ja kas­va ver­kos­sa kuin män­ty­jä kan­kaal­la, vaan ne is­tu­te­taan jo­tain tar­koi­tus­ta var­ten.

"­Ha­lu­sin kir­jas­sa rii­sua Goog­len kai­kes­ta mys­tii­kas­ta. Mei­dän pi­täi­si muis­taa, et­tä Goog­le ei ole pe­rus­ta­vaa laa­tua ole­va, mei­dän on­nem­me eteen töi­tä te­ke­vä idea, ku­ten de­mo­kra­tia tai ih­mi­soi­keu­det. Se on yh­tiö, jo­ka te­kee töi­tä it­sen­sä hy­väk­si. Tek­no­lo­gia, hui­min­kin, on ih­mi­sen te­koa."

http://www.hs.fi/kulttuuri/Professori+G ... 4743926944