Britannia luo uutta yhteiskuntamallia
4.6.2012 | 10 | Briitta Koskiaho Vieraskynä
Aika harva suomalainen lienee kiinnittänyt huomiota siihen, että yhden länsieurooppalaisen valtion hallitus yrittää parhaillaan luoda maahansa uutta yhteiskuntamallia. Siinä kansalaisille annetaan lisää valtaa ja samalla lisätään heidän vastuutaan omasta ja yhteisönsä hyvinvoinnista.
Hyvinvointivaltion julkiset palvelut halutaan korvata yhteiskunnallisilla yrityksillä ja kansalaisten vapaaehtoistoiminnalla. Julkisen sektorin ulkopuoliset toimijat ottavat hyvinvointipalvelut kantaakseen ja ainakin osittain kustannettavakseen.
Terveyspolitiikassa siirrytään kokonaan säätiöiden ylläpitämiin sairaaloihin, joissa henkilökunnan ohella valtaa käyttävät säätiön jäseniksi ilmoittautuneet alueen asukkaat. Julkisrahoitteiset lääkäriasemat siirretään yhteiskunnallisten yritysten haltuun. Sosiaalipalveluissa lisätään vapaaehtoistoiminnan osuutta ja luovutetaan palveluja yhteiskunnallisille yrityksille. Yhdyskuntien kehittämisessä ja asuinyhteisöjen ylläpitämisessä vastuuta vyörytetään asukkaille ja yhdistyksille.
Tavoitteena on, että vain poliisin ylin johto, oikeuslaitos, ulkoinen puolustus ja pakolliset viranomaispalvelut jäävät julkisen sektorin hoitoon ja muista palveluista huolehditaan sosiaalisten markkinoiden ja vapaaehtoisin voimin.
Uudessa mallissa korostetaan yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta, ja valtiokeskeisyys korvataan paikallisuudella.
Tämä ei ole utopiaa vaan poliittinen ohjelma, jota toteutetaan parhaillaan Britanniassa.
Kun Suomessa kansalaiset ja poliitikotkin pitävät kiinni toisen maailmansodan jälkeen rakennetusta hyvinvointivaltiosta, Britanniassa rakennetaan jo täyttä vauhtia uudenlaista yhteiskuntamallia (Big Society).
Jo Labourin hallituskaudella 1997–2010 painotettiin kansalaisyhteiskunnan merkitystä. Keväällä 2010 valtaan tullut konservatiivien ja liberaalidemokraattien yhteishallitus nosti kansalaisyhteiskunnan keskeiseksi yhteiskunnalliseksi toimijaksi.
Labourin hallitus ja sitä edeltänyt konservatiivien hallitus omaksuivat markkinatalouden periaatteita julkiseen hallintoon ja ulkoistivat julkisia palveluita. Keväällä 2010 britit käänsivät kuitenkin huomionsa voittoa tuottavien markkinoiden sijasta sosiaalisiin markkinoihin, yhteiskunnallisiin yrityksiin ja vapaaehtoistoimintaan.
Britannian uusi suuntaus ei ole ongelmaton. Moni on kysynyt, miten henkilökohtainen vastuu ymmärretään suhteessa yhteisvastuuseen, miten sosiaaliset markkinat toimivat hyvinvointipalveluiden toteuttajina ja mikä on voittoa tuottavien markkinoiden asema uudessa yhteiskuntamallissa.
Talouskriisin seurauksena myös vapaaehtoistoiminnan ja yhdistysten saamaa julkista tukea on jouduttu supistamaan. Hallitus toivookin, että hyväntekijät ja kansalaiset aukaisevat pussinsa nyörit ja tekevät lahjoituksia, jotta muut kuin julkiset tahot pystyisivät tuottamaan hyvinvointipalveluita. Lahjoittajille on luvassa verovähennyksiä.
Kolmannen sektorin varat kuitenkin hupenevat samaan aikaan kun sen velvoitteet lisääntyvät.
Vapaaehtoisryhmien valtuuksia on jo lisätty. Ne voivat kilpailuttaa palveluiden ja tavaroiden tuottajia esimerkiksi leikkipuiston perustamisessa tai ikääntyneiden ja vammaisten kuljetuspalveluiden järjestämisessä. Vapaaehtoisten on määrä ottaa vastuulleen esimerkiksi paikalliskirjaston ylläpito tai lähipoliisin tehtäviä. Kuusitoistavuotiaille annetaan kuukausia kestävää pakollista koulutusta vapaaehtoistehtäviin.
Suomessa monipuoluehallitusten on vaikea päästä yksimielisyyteen pienistäkin sosiaali- ja terveyspoliittisista uudistuksista. Britanniassa kokonaisuudistuksia tehdään nopeasti. Lainsäädäntö on jo uudistettu tai juuri parlamentin viimeisessä käsittelyssä.
Kansalaiset sen sijaan tulevat mukaan viiveellä. Vasta vajaat parikymmentä prosenttia heistä hyväksyy uudistukset.
Toiset pitävät Suurta Yhteiskuntaa liian varovaisena ohjelmana. Heidän mielestään kansalaisyhteiskuntaa pitäisi vahvistaa enemmän ja asiantuntijoiden ryhtyä työskentelemään yhdessä asukkaitten kanssa.
Toiset taas katsovat, että uudistukset voivat johtaa kaaokseen, sillä mikään taho ei oikein pidä ohjia käsissään. Ei riitä, että julkinen sektori vain tönäisee kehityksen liikkeelle, vaan tarvitaan myös kunnollista julkista ohjausta. Lisäksi jotkut pelkäävät, että markkinat ottavat palveluista vallan.
Tämä pelko saattaa osoittautua turhaksi sen vuoksi, että julkisella vallalla on entistä vähemmän varaa palvelujen ostamiseen.
Palvelumarkkinat ovat jäämässä entistä enemmän kuluttajien armoille. Esimerkiksi ikääntyneiden ostokyky saattaa kuitenkin loppua nopeasti, jos hoivapalveluiden tarve pitkittyy monia vuosia kestäväksi.
Maan suurin hoivakonserni lopetti jo viime vuoden lopussa toimintansa maksavien asiakkaiden puutteessa ja julkisen sektorin ostojen
vähennyttyä. Tämän seurauksena kymmeniätuhansia vanhoja ihmisiä sijoitettiin uusiin hoivakoteihin.
Ajatuspaja Civil Exchange on juuri laatinut raportin, jossa Britannian uutta yhteiskuntamallia arvioidaan kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Raportissa todetaan, että julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistoimintaa pitäisi parantaa ja yhteisöllisiä toimintatapoja kunnioittaa enemmän.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa omaksuttiin briteiltä varsin nopeasti julkisten palvelujen tuominen markkinoille. Markkina-ajattelu tuli meille hiljaa kuin varas yöllä. Käykö niin myös tämän uuden brittiohjelman kanssa?
Muualta saadut kokemukset viittaavat siihen, että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen vaatii uudenlaista julkisen hallinnon kulttuuria, johon kuuluu avoin neuvottelu kansalaisten ja julkisen hallinnon välillä.
Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan professori emerita.
