Asemyönteisen kulttuurin on muututtava

[Psykopatologia]

_

Laura Lodenius ja Eekku Aromaa
Lodenius [s. 1969] on Suomen Rauhanliiton toiminnanjohtaja
Aromaa [s. 1981] on Sadankomitan pääsihteeri

V I E R A S K Y N Ä http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Asemy% ... 8601928154

Suomalaisissa kodeissa on hyvin paljon aseita,
aseharrastajien painostus on estänyt lakien tiukentamisen.

Asemyönteisen kulttuurin on muututtava
Sunnuntai 3.6.2012 (A 2) | 37 | HELSINGIN SANOMAT

Hy­vin­kään am­pu­ma­ta­paus he­rät­ti ih­mi­set jäl­leen miet­ti­mään aseel­lis­ta vä­ki­val­taa ja kei­no­ja vält­tyä sil­tä.
Mo­ni päät­tä­jä­kin on to­den­nut, et­tä jo­tain pi­täi­si teh­dä.

Hel­sin­gin Sa­no­mien pää­kir­joi­tus (27. 5.) nos­ti ai­van oi­kein esil­le suo­ma­lai­sen ase­kult­tuu­rin ja sen,
et­tä myös ase­har­ras­ta­jien täy­tyy nyt kat­soa pei­liin. Ei sik­si, et­tä he oli­si­vat yk­si­löi­nä syyl­li­siä tois­ten
ase­vä­ki­val­taan ja asei­den vää­rin­käyt­töön, vaan sik­si, et­tä he ovat jär­jes­tö­jen­sä vä­li­tyk­sel­lä vas­tus­ta­neet
laa­jal­la rin­ta­mal­la lä­hes kaik­kia ase­lain­sää­dän­nön uu­dis­tus­yri­tyk­siä ja asei­den val­von­nan tiu­ken­nuk­sia.

ASEHARRASTAJIEN lob­baus ja pai­nos­tus on ol­lut niin voi­ma­kas­ta, et­tä ne­kin vi­ra­no­mai­set, jot­ka ovat
yrit­tä­neet li­sä­tä kont­rol­lia ja puut­tua ti­lan­tee­seen, ovat jou­tu­neet pe­rään­ty­mään tai pa­ne­maan uu­dis­tuk­sia
jäi­hin ase­har­ras­ta­jien voi­mak­kaan reak­tion vuok­si. Tiet­ty­jen ase­tyyp­pien kiel­tä­mis­tä tai edes ra­joi­tuk­sia
esit­tä­neet ovat saa­neet hy­vin ikä­vän sä­vyis­tä pa­lau­tet­ta.

Ase­har­ras­ta­jat löy­tä­vät it­ses­tään ää­nek­kään mie­len­sä­pa­hoit­ta­jan he­ti, kun vih­ja­taan, et­tä hei­dän pi­täi­si
it­se miet­tiä, mi­ten kont­rol­lia voi­si li­sä­tä ja säi­ly­te­tään­kö kaik­kia lail­li­sia asei­ta to­del­la niin tur­val­li­ses­ti
kuin nii­tä tu­li­si säi­lyt­tää.

Kun Eu­roo­pan unio­nis­sa ol­tiin so­pi­mas­sa di­rek­tii­vis­tä, jol­la nos­tet­tiin aseen han­kin­nan ja hal­lus­sa­pi­don ikä­ra­ja
18 vuo­teen, syn­tyi kau­hea po­ru. Useat suo­ma­lai­set­kin par­la­men­tin jä­se­net aset­tui­vat suo­ras­taan joh­ta­maan
ka­pi­na­lii­ket­tä, jot­tei Suo­mes­sa vain tar­vit­si­si nos­taa ikä­ra­jo­ja.

On­nek­si ikä­ra­jo­ja sil­ti nos­tet­tiin. To­sin di­rek­tii­vin mää­räys­ten vie­mis­tä Suo­men lain­sää­dän­töön on­nis­tut­tiin
hi­das­ta­maan vuo­sil­la.

PAINOSTUKSELLAAN ase­har­ras­ta­jien ak­tii­vit ja jär­jes­töt on­nis­tui­vat es­tä­mään myös po­lii­sil­le esi­te­tyn oi­keu­den
tar­kas­taa, et­tä asei­ta säi­ly­te­tään oi­kein ja et­tä nii­tä on lu­van sal­li­ma mää­rä.

Edus­kun­nan hal­lin­to­va­lio­kun­taan taas ha­lu­si ja pää­si pu­heen­joh­ta­jak­si hen­ki­lö, jo­ka tiet­tä­väs­ti har­ras­taa
asei­ta ja jon­ka jul­ki­nen­kin ta­voi­te oli, et­tä hän on avain­ase­mas­sa ase­lain­sää­dän­töä ke­hi­tet­täes­sä.

Suo­mes­sa on vä­ki­lu­kuun näh­den har­vi­nai­sen pal­jon asei­ta yk­si­tyi­ses­sä hal­lin­nas­sa eli ko­deis­sa säi­ly­tet­tä­vä­nä.
Suo­mes­sa teh­dään poik­keuk­sel­li­sen pal­jon hen­ki­ri­kok­sia, vä­ki­val­taa esiin­tyy pal­jon ja aseet ovat osa vä­ki­val­ta-
­kult­tuu­ria.

Asei­den mää­rää pe­rus­tel­laan met­säs­tys- ja ur­hei­lu­har­ras­tuk­sel­la se­kä maan­puo­lus­tus­tai­don yl­lä­pi­tä­mi­sen tar­peel­la.
On kui­ten­kin ai­van sel­vää, et­tä Suo­mes­sa on pal­jon enem­män asei­ta kuin met­säs­tys­tä var­ten tar­vi­taan ja sel­väs­ti
enem­män kuin am­pu­maur­hei­li­joi­ta.

Maan­puo­lus­tus­kou­lu­tus taas kuu­luu Suo­mes­sa Puo­lus­tus­voi­mil­le, ei yk­si­tyi­sil­le har­ras­ta­jil­le.

MIKSI asei­ta puo­lus­tel­laan niin laa­jas­ti? Mik­si ai­na, kun jo­ku syyl­lis­tyy am­pu­ma-ase­ri­kok­sen, to­de­taan,
et­tei on­gel­ma ole aseis­sa vaan et­tä "au­tot ja veit­set­kin ovat vaa­ral­li­sia"?

Mik­si hy­vin nuo­ril­le lap­sil­le, 10 – 15 -vuo­tiail­le, mark­ki­noi­daan kou­luis­sa van­hem­pain­yh­dis­tys­ten tu­ke­ma­na
"­seik­kai­lu­lei­re­jä", joil­la am­mu­taan ih­mi­siä ai­van ai­don nä­köi­sil­lä air­soft-aseil­la, maas­to­pu­kui­hin ja naa­ma­rei­hin
tai ky­pä­riin ver­hot­tu­na?

Ovat­ko aseet var­mas­sa tal­les­sa, jos asun­toon mur­tau­du­taan tai per­heen­jä­se­nel­lä on on­gel­mia?
Puu­tu­taan­ko on­gel­miin, kun ne huo­ma­taan?

Nyt on to­del­la ai­ka kat­soa pei­liin. Suh­tau­tu­mi­sen asei­siin ja sa­mal­la ase­kult­tuu­riin on muu­tut­ta­va.
Lain­sää­dän­nöl­lä voi ja pi­tää teh­dä jo­ta­kin. Po­lii­si tar­vit­see re­surs­se­ja val­von­taan ja van­ho­jen
ase­re­kis­te­rien uu­dis­ta­mi­seen. Ky­se on kui­ten­kin myös kan­sa­lais­ten asen­teis­ta.
______________________________________________
Maan­puo­lus­tus­kou­lu­tus taas kuu­luu Suo­mes­sa
Puo­lus­tus­voi­mil­le, ei yk­si­tyi­sil­le har­ras­ta­jil­le.
______________________________________________

Kommentit (39) 22:10

[Kahvi]

En kyllä kokisi kulttuuriamme kovinkaan asemyötäiseksi, vaikka otsikko niin väittää.

Kirjoittajat ovat varmasti hyvällä asialla liikenteessä, mutta itseäni harmittaa voimakas asenteelliisuus. Kuten myös se, että tietävät minua vähemmän näistä asioista - mikä on merkittävää, koska en ole aseharrastaja ja tietoni ovat hyvin hajanaiset.

Jutussa mm. kritisoidaan sitä, ettei poliisi saanutkaan lupaa tarkistaa tuosta vaan aseiden säilytystavan ja määrän. No ei tietenkään voi saada, kun meillä on sentään olemassa kotirauha ja yksityisyyden suoja - jälkimmäinen on jopa perustuslain suojaama asia.. Tuskin kukaan haluaa sellaista lakia, että poliisi voi lampsia "tuosta vaan" ovesta sisään tutkimaan nurkat.

Mielensäpahoittaja- yms ad hominemit tietty olisi voinut kanssa jättää väliin.

Tulee vain sellainen olo, että nämä tämmöiset henkilöt vaan lisäävät juopaa heidän ja aseharrastajien välille. Asia varmaan menisi helpommin eteenpäin asiallisella keskustelulla.

[Psykopatologia]

NRA j y r ä h t ä ä http://www.nra.fi/arkisto/120603-rauhan ... ialla.html

120603 - Rauhanpuolustajat demokratiainhon asialla

Valtamedian päälehti salli sunnuntain 3.6. numerossaan Hyvinkään tapauksen seurauksena parin rauhanpuolustajan esitellä
asevastaisia ja samalla puolustustahdon vastaisia näkemyksiään. Lopulta kirjoittajat myöntävät, että yhteiskunnan tila on
kiinni kansalaisten asenteista samalla toki sivuuttaen heidän käsityksensä maailmasta ja sen rauhanomaisuudesta.
Kaikki on siis asennejuttua, ja enemmistön asenteet ovat heistä väärät.

Ei näissä kirjoituksissa ole järjen kannalta paljon sanottavaa, sillä niiden mielipiteet eivät perustu tutkimukseen eikä
todelliseen tietoon. Ne edustavat niitä näitä mielipiteitä, joita valtion rahoituksella toimivat järjestöjen edustajat
esittävät vailla todellisuuspohjaa.

Yksikään koulu- tai niihin rinnastettava ampuminen Suomessa ei ole ollut tavallisten aseharrastajien tekemä. Kyse on ollut
poikkeuksetta nuoren mielen järkkymisestä, johon tämä yhteiskunta ei ole kyennyt vastaamaan, jos on edes yrittänyt.
Sen nyt myöntävät vihdoin alan asiantuntijatkin. Eli asiassa on merkitystä syyllä ja seurauksella.

Kyse on myös kotien vastuusta, jonka yhteiskunta on sekoittanut lopullisesti. Useissa on ollut syynsä myös epäonnistuneella
poliisin viranomaistoiminnalla, ei kuitenkaan valvonnan puutteella vaan onnettomilla päätöksillä. Yleistäminen johtaa vain
poskettomaan politikointiin, josta on ennenkin näyttöjä.

Yhteenkään julkisuudessa käsiteltyyn ampumistapaukseen eivät ole olleet syynä maan asetiheys, aseiden määrä tai valvonnan
puute sinänsä. Yhdestäkään ei voi syyllistää aseharrastajia, vaikka kirjoittavat niin yrittävät tehdäkin epäonnistuen.

Kirjoittajat yhdistävät kotien aseiden määrän henkirikosten määrään. Se ei ole totta tilastojen perusteella, jos nämä
asennevammaiset kirjoittajat olisivat vaivautuneet tutustumaan asiaan. Puukko ja jalat ovat paljon vaarallisempia aseita.

Aseet ovat kirjoittajien mukaan osa väkivaltakulttuuria. Sen mukaan jalat ja nyrkki eivät olisi. Kyse on mielikuvamääritelmistä,
joille ei ole todellisuuspohjaa. Heille tosin lehtien kirjoittelu ja osin siis eduskunnankin päätöksenteko on sitä.

Aseita ei saisi näiden fanaatikkojen mukaan olla enempää kuin metsästäjiä; yksi lysti heille sen mukaan, mitä riistaa ammutaan
milläkin aseella. Aseiden määrä siis kertoo yksin jotakin; sille ajatukselle ei ole mitään muuta perustetta kuin olla kirjoittajien
vihan ja inhon kohde. Kieltäessään vihan ja suvaitsemattomuuden he tekevät sen avoimesti itse. Niin määrittelee asiansa vain
despootti.

He ovat aidosti ja avoimesti valmiita kieltämään myös puolustustahdon ja isänmaallisuuden vuoksi järjestettävät harjoitukset,
jotka saavat kuulua vain puolustusvoimille. Voi pyhien häväistys, mitä he esittävätkään vakavissaan maailmasta, kansankuntien olemassaolosta ja ympäristöstä.

On näiden rauhanpuolustajien onni, että saavat elää Suomessa. Jos he eläisivät Venäjällä ja esittäisivät, että isänmaallisuus on
pahasta, ja se on tuomittava, ei heillä olisi sijaa yhteiskunnassa. Nykyinen presidentti Vladimir Putin esitti viimeisen vaalikampanjansa aikana, ettei mikään teko tai toimi ole liikaa isänmaan puolesta. Hän tuli valituksi kolmatta kertaa Venäjän presidentiksi. Sama
taitaisi päteä myös kirjoittajien toimintaan Yhdysvalloissa kirjoituksessa esitetyllä tavalla.

Nyt nämä utopistit voivat nauttia valtion tukeman järjestötoiminnan etuja ja nauttia suojatyöpaikan rauhaisasta olosuhteesta.
He varmaankin muistavat päivittäin iltarukouksessa, jos heillä on mitään moraalia, kiittää yhteiskuntaa heitä kohdanneesta suunnattomasta onnesta helpon työpaikan ja hyvien etujen välityksellä. Siinä riittää vain mielipide, oli se mitä tahansa.

Miten kansalaisten pitäisi suhtautua alakerran kirjoittaneiden populististen ääri-ideologistien kirjoitteluun. Heillä on mielipiteen vapautensa, mutta onko heillä perusteluja kannoilleen. Se on käytännössä viha, suvaitsemattomuus, epäisänmaallisuus ja puolustusvastaisuus. Mitä he oikein tarkoittavat tällä tuleville sukupolville?

On hyvä samalla huomauttaa, ettei näillä tyypeillä ole oikeaa isänmaata. Moni on varmaan sitä mieltä, etteivät he sellaista
ansaitsekaan. He ovat demokratian suvaitsemattomuuden, vihan ja kansalaisten enemmistön arvojen vastaisia. Kun kansalaiset
ovat väärässä, heidät on syytä tuomita. Mutta tekeekö enemmistö samoin?

Kirjoittajille hallintovaliokunnan valtiosääntöisten periaatteiden mukaan valittu hallintovaliokunnan puheenjohtaja on musta lammas
ja peikko. Silti juuri hänet, ei kirjoittajia, on valittu parlamentaarisesti ja demokratian kautta. Onko siis demokratia väärässä? Ei ole.

Samalla kirjoittajat tuomitsevat hallintovaliokunnan puheenjohtajan lainmukaisen aseharrastuksen, jota perusoikeudet suojaavat.
Onko siis tämä kansanedustaja väärässä tai jollain tavoin epäilyttävä? Ei ole eikä voi olla demokratiassa, joka toimii laillisuutta kunnioittaen. Mitä sitten pitäisi ajatella näistä mielipideteilaajista ja suvaitsemattomuuden esittäjistä ja vaatijoista?

He siis pitävät hyvän yhteiskunnan merkkinä aseiden kieltämistä, rajoittamista, valvontaa yms. Samalla jää kertomatta, että näillä mittareilla Sveitsi olisi maailman epädemokraattisin valtio. Sen asetiheys asukasta kohti on maailman suurin; aika moni valistunut kansalainen väittäisi kuitenkin, että Sveitsi on yksi vankimmista maailman demokratioista ainakin perinteen perusteella, ehkä
muutenkin. Onko siis näiden kirjoittelijoiden ajatuksissa järjen hiventäkään. Ei taida olla muuta kuin viihdelukemiseksi, sillä
tavoin epäuskottavia he ovat sekoittaen yleisen ja konkreettisen.

Ei heillä ole mitään todellisuustietoa Suomen asevalvonnasta tai Suomen perusoikeusrikkomuksista kotirauhan alalta.
Nämä tuomiot ovat kansainvälisiä. Eivät he välitä kenenkään perusoikeuksista, mikä ilmenee epäilemättä kirjoittelusta.

Oman pään ahtautta kuvaa se, etteivät pojat saa leikkiä seikkailuleikkejä heidän mukaansa. Suorastaan kauheaa on,
että tällaista toimintaa tuetaan ja kannustetaan. Haluavatko he pakkoyhteiskunnan ja vihan koulutusta sen sijaan?
Mitä ilmeisemmin.

Eivätkö jo tapahtuneet välikohtaukset eli käytännössä poikkeuksetta hyvinvointiyhteiskunnan mielenterveyspalvelujen epäonnistumista johtuneet, niiden seurauksena onnettomiin ampumisiin syyllistyneet nuoret ole suoranainen esimerkki tästä pojilta heidän luonteensa kieltävien naisten politiikasta ja kehnojen, hylkivien mielenterveyspalvelujen seurauksista nuorille miehille. He eivät tule hyväksytyiksi useinkaan juuri kirjoittajien kaltaisten ihmisten vainon ja vihan sekä ymmärtämisen puutteen vuoksi. Se on inhimillinen tragedia,
joka on ensin tunnustettava.

Jokainen tarkkailkoon yhteiskunnassa, mihin nämä aseiden tuhoajat, perusoikeuksien kieltäjät ja yhteiskunnallisen vallan perimmäiset politisoijat pyrkivät. He pyrkivät autoritaariseen demokratiaan, jossa Venäjän tavoin pieni eliitti ja poliittinen valtaryhmä määrittelevät kaiken ja kaikkien oikeudet. Muu olisi vihan kohde ja suvaitsemattomuuden peruste; sellaista yhteiskuntaa ei pidä sietää kenenkään.

Siksi jokaisen on syytä tarkkaan miettiä,
mitä nämä kirjoittelevat rauhanpuolustajat esittävät
mihin he oikein pyrkivät isänmaan ja puolustusvastaisuudellaan
mitä oikeuksia ne kansalaisilta veisivät heti ja mistä perimmäisestä syystä
mitä ne käyttävät omien pyrkimystensä ja tekojensa perusteluina
miksi he vihaavat laillisen järjestyksen mukaan toimivia ihmisiä niin paljon, ja
miksi he inhoavat niin paljon moninapaista demokratiaa.

Viimeksi mainittu viittaa etenkin siihen, että heistä yhteiskunnassa monta valtakeskusta on pahasta demokratialle; kokonaan vastaamatta on miksi näin olisi, kun todellisuus on täysin päinvastainen. Demokratiassa asioita edes ongelmien osalta ei voida
ratkaista huutamalla eikä asennevammaisuudella.

Demokratian kannalta on vain vahvuus, että siinä on vahvat perusoikeusoikeudet, tiukka viranomaisten valvonta sekä poliittisen
vallan käytölle asetetut tiukat ja perusteelliset ohjaimet ja rajoitukset; vain näin voidaan taata kestävä demokratia. Sen yksi uusi olennainen seikka on, että valtiontuki lopetetaan kansalaistoiminnalta ja näiden järjestöjen ikeet valtioon katkaistaan aivan niin
kuin riippumattomaan kansalaistoimintaan kuuluukin.

Me emme halua viranomaisdemokratiaa, jossa kaiken ohjaa ja valvoo toimivaltuuksia omiin tarkoituksiinsa käyttävä viranomainen
tai poliisi.

Me emme halua poliittista demokratiaa, jossa sen päättäjät voivat yhteisen hyvän ja määrittelemiensä hyvien tarkoitusperien
vuoksi päättää vaikka mitä tahansa ilman henkilökohtaista vastuuta. Me emme halua ay-liikkeen ja etujärjestöjen valtaklikin sopimusyhteiskuntaa. Me emme halua valtaeliitin demokratiaa.

On siis aika olla valveilla varsinkin nyt, kun Eurooppaa uhkaa kaatua velkojensa alla, ellei se ala ottaa huomioon demokratian vaatimuksia. Kreikasta se tulee jo esille. Se on kaatamassa lopullisesti esimerkiksi sosialidemokratian vakavien epäonnistumisten
vuoksi. Tilalle on tulolla uusi populistinen, osin vallankumouksellinen äärivasemmistolaisuus.

Muutoin jo suuressa osassa Euroopan suuria valtioita jo kolmannes kansalaisista äänestää selvästi oikeistolaisia puolueita.
Nämä suuntaukset eivät ymmärrä enää edessä olevaa kansalaisten elintason laskua, jonka eurooppalaiset poliitikot ovat
myös saaneet aikaan. Sekö tässä on suurin pelko?

hallitus

Copyright NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry

[Psykopatologia]

HS:n nettikeskustelusta

Kaapron poika 3.6. 9:15

Asiallisesti ottaen kirjoittaja on oikeassa. Suomalaisen asekultuurin olisi muututtuva.
Aseeton kansa on kelvoton. Muutos on hyvin tärkeä koska elämme aseita täynnä olevassa maailmassa. Maailma tuottaa erilaisia aseita joka päivä suunnattomia määriä. Aseiden tuotantoon uhrataan enemmän rahaa kuin koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Suomi ei voi pyrkiä asetyhjiöön. Välttämättömyydestä on tehtävä hyve. Suomen kaikki kansalaiset olisi asetettava asekäsittelyvelvollisuuden alaisiksi.
Jokaiselle täysi-ikäiselle olisi järjestettävä asekäsittelyharjoituksia joka kesä. Urheilukeskuksiin on rakennettava erilaisia ampumaratoja.

Sama juttu kylmien aseiden kohdalla. Perinteisten suomalaisten kylmien aseiden kuten puukon ja kirveen koulutus olisi oltava pakollista. Tällä tavalla Suomesta voisi tulla asekäsittelyn suurvalta. Suomi voisi ryhtyä kouluttamaan asekäsittelyä kaikkialla maailmassa. Lappiin voitaisiin perustaa kansainvälisiä asekäsittelykeskuksia. Suomi voisi tarjota suurvalloille erilaisia asekäsittelykursseja. Tällä tavalla hoidettuna jokaiselle suomalaiselle voitasiin opettaa aseisiin liittyviä varomääräyksiä. Koska Suomi on sivistysvaltio niin Suomi voisi ottaa mallia Sveitsistä missä asevelvolliset säilyttävät aseitaan kodissa. Suomen asekulttuurin on muututtuva.

[Riidankylväjä]

Aseenkantolupa pitäisi olla jokamiehen oikeus. Uhrien määrä olisi jäänyt vähäisemmäksi mikäli hyökkäyksen kohteilla olisi ollut mahdollisuus puolustautua ja ampua takaisin. Luotisade olisi rauhoittanut ampujaa kummasti. Poliiseihin ei näissä hommissa voi luottaa.

[Kahvi]

NRA j y r ä h t ä ä http://www.nra.fi/arkisto/120603-rauhan ... ialla.html

120603 - Rauhanpuolustajat demokratiainhon asialla
(--)

Heh, eipä vastapuoli pysty yhtään parempaan suoritukseen

NRA:ta on kritisoitu syystäkin vähintään huonosta ulosannista. Ilmeisesti kuitenkin itse järjestö toimii yllättävän asiallisesti ja asiantuntevasti. Tuohon tietotustoimintaan kyl heitin pitiäis satsata paukkuloita enempi.

[Psykopatologia]

Aseenkantolupa pitäisi olla jokamiehen oikeus. Uhrien määrä olisi jäänyt vähäisemmäksi
mikäli hyökkäyksen kohteilla olisi ollut mahdollisuus puolustautua ja ampua takaisin.
Luotisade olisi rauhoittanut ampujaa kummasti. Poliiseihin ei näissä hommissa voi luottaa.

Utøyallakin oli vain yksi ase.

Hyvinkäässä kuitenkaan ei olisi tullut vastaan luoti sadetta.

[Kahvi]

Hyvinkäässä kuitenkaan ei olisi tullut vastaan luoti sadetta.

Veikkaan kanssa ettei.
Snaipperityylisen ampujan löytäminen on lähtökohtaisesti jo vaikeaa. Siihen päälle vielä käytetty äänenvaimennin, jollon laukausten ääntä ei oikein tahdo kuulla - joku ampuu jostain, mutta mistä? Päälle vielä paniikki tai vähintäänkin stressireaktiot, niin hittolaisen vaikeaksi menee koittaa tähyillä suoran tulen alla esim missä välähtää suuliekki.

Asiaa treenanneelle ja oikeassa mielentilassa olevalle tuleen vastaaminen tulellla olisi voinut olla mahdollista. Mutta harvapa sitä liikkuu yöllä kaupungissa henkisesti niin orientoituneena, että pystyy reagoimaan erittäin harvinaiseen vaihtoehtoon - katolta ampumiseen.

Sen sijaan Norjassa ja myöskin näissä surullisissa kouluampumisissa olisi yksikin aseenkantaja yleisön joukossa voinut vähentää uhrien lukumäärää. Vaan koska tosielämässä ei mene niinkuin leffoissa, niin uhrien lukumäärä olisi voinut olla isompikin - taikka urhea aseenkantajamme olisi ampunut väärän ihmisen "pahiksena".

[Kahvi]

Kahvi on näköjään katsellut amerikkalaista viihdettä. Äänenvaimennin kiväärissä ei poista laukauksen ääntä, se ainoastaan pienentää sitä. Jäljelle jää reilusti yli 100 desibeliä. Kyllä miehellä pitää aseita olla.

Njäh. Joskus vuosia vuosia sitten pääsin kokeilemaan pienoispistoolia, siis ilman äänenvaimenninta. Eipä ollut kovin kummoinen pamaus siinä. Äänenvaimennin pienentää sitä hieman, muttei tietenkään täydellisesti. Ehkä kuitenkin riittävästi, että korvakuulolta on vaikeampi havaita laukauksen tarkkaa suuntaa. Kaikukin haittaa, sekä tietty ihmisten yleinen älämölö paniikkitilanteessa.

[Psykopatologia]

Erikoisäänenvaimentimella pienoiskiväärinkin laukauksen ääni vaimenee.

[Riidankylväjä]

Aseenkantolupa pitäisi olla jokamiehen oikeus. Uhrien määrä olisi jäänyt vähäisemmäksi
mikäli hyökkäyksen kohteilla olisi ollut mahdollisuus puolustautua ja ampua takaisin.
Luotisade olisi rauhoittanut ampujaa kummasti. Poliiseihin ei näissä hommissa voi luottaa.

Utøyallakin oli vain yksi ase.

Hyvinkäässä kuitenkaan ei olisi tullut vastaan luoti sadetta.

Hyvinkäällä katseli useampikin henkilö ampujan toimintaa viereisen kerrostalon ikkunasta. Joku taisi filmata videotakin. Sieltä olisi ollut helppo ampua snaipperia esimerkiksi jalkaan. Olisi snaipperointi loppunut.

[Psykopatologia]

Ampuja oli makuulla, ja olisi tarvittu kivääri.

[Psykopatologia]

22.7.2011 MS Thorbjørn-lautalla, jonka kipparina oli Jon Olsen (silloin 46), oli Breivikin lisäksi myös Olsenin
naisystävä, Monica Bøsei (45), “Äiti Utøya”, joka saattoi soittaa (tuolloin poliisista sairauslomalla olleelle)
saaren monivuotiselle vapaaehtoiselle turvamiehelle Trond Berntsenille (51) - Norjan kruununprisessa Mette-Maaritin
sisaruspuolelle - "poliisin" tulosta saareen. (Berntsenin isä, k. 2008, oli vuonna 1994 nainut Mette-Maaritin äidin.)

Breivik ampuu ensin Berntsenin ja sitten Bøsein.

9.3.2012 Trond Berntsenille ei myönnetä (anottua) poliisin kunniaristiä.
http://www.vg.no/nyheter/innenriks/oslo ... d=10069404

[Kahvi]

Jostain luin, että niissä jenkkilän osavaltioissa, joissa saa kantaa asetta suhteellisen vapaasti, on vähemmän tämmöisiä "hullujen näytösluonteisia teurastuksia". Järkeenkäypä ajatushan se on: jopa em hulluilla on sen verran järkeä päässä, etteivät lähde paukuttelemaan jos on riski, että tuleen vastataan tulella.

Jokamiehen vapaa aseenkanto-oikeus siis vähentäisi tämmöisiä ikäviä koulu- yms ammuskeluja.

Vaan voisipa tuosta kyllä seurata muita ongelmia. Äkkipikaistuksissa tehdyt tapot varmaan lisääntyisivät. Ojasta allikkoon sanois wanha kansa.

[Riidankylväjä]

Ampuja oli makuulla, ja olisi tarvittu kivääri.

Niin. Mitä sitten?

[Psykopatologia]

En olisi osunut.

[Riidankylväjä]

Voivoi. Helppo nakki kiväärilä, joka jokamiehen aseenkanto-oikeuden vallitessa olisi jokaisella. Ammuskelun lopettamiseen olisi saattanut riittää varoituslaukaus ja maininta, että seuraava tulee kaaliin ellei snaipperi heitä tussariaan pois.

[Psykopatologia]

Mutta kun tulee kuollut kulma.
Pitäisi olla kranaatinheitin.

[Psykopatologia]

Tosi on, että usein on kysymys sekunneista,
ja poliisi on ainakin 10 minuutin päässä.

[Kahvi]

Onhan meillä asekulttuuri muuttunut vuosikymmenten saatossa hyvinkin merkittävästi. Käsittääkseni vielä 60-70 luvuilla ei ollut mikään ihme, jos mehtomettälle menevä isäntämies poikkesi rihlakko selässään ostamassa vähän jahvaa janojuomaksi. Nykyään moinen ilmestys aiheuttaisi isommankin poliisioperaation.

Vaan eipä tuohon wanhaan aikaan juurikaan pyssymiehet mitään nykyajan kaltaisia joukkoteurastuksia tehneet? Kännipäissään saattoivat kyllä selvitellä rajariitoja murheellisin seurauksin, mutta siihen se sitten taisi jäädäkin. Sivullisten ja asiaan sinänsä liittymättömien terveys oli uhattuna korkeintaan harhaluodeista.

Jokin on kieltämättä merkittävästi muuttunut, mutta mikä?