Suomi uskontojen kehitysmaa (vrt. Norja)

[Psykopatologia]

K O L U M N I http://www.hs.fi/ulkomaat/NorjaSuomi+60/a1305564095577

Norja – Suomi 6 – 0
19.5.2012 9:00 | 24 | Ville Similä

Torstaina Suomessa vietettiin sitä torstaita, josta saa ilmaisen vapaapäivän, vaikka kukaan ei koskaan muista miksi.

Sattui olemaan myös Norjan kansallispäivä. Norjalaiset viettävät grunnlovsdagiaan sen kunniaksi, että 17. toukokuuta 1814 vahvistettiin Norjan ensimmäinen perustuslaki.

Tänä vuonna perustuslain päivä oli erityisen juhlallinen. Tiistaina Norja ilmoitti, että kirkko ja valtio erotetaan toisistaan. Vastedes Norjan kirkko kerää rahansa jäsenmaksuilla aivan kuten muutkin uskontokunnat, eikä kuningas enää nimitä piispoja, ja niin edelleen.

Perustuslain muutos hyväksytään maanantaina, ja sen on tarkoitus olla voimassa perustuslain 200-vuotispäivään mennessä 2014.

Ruotsi hankkiutui eroon valtionuskonnosta jo vuonna 2000, ja Suomikin seurannee perässä heti Iranin jälkeen.

Suomalaiskansallisella itsepetosretoriikalla usein sanotaan, että Suomessa ei olisi valtionkirkkoa – evankelisluterilaisella ja ortodoksisella kirkolla olisi vain ”erityisasema”.

Se on hurskasta ajopuuliturgiaa. Evankelisluterilainen kirkko mainitaan perustuslaissa; sen asemasta säädetään laeilla; valtiopäivien avajaisten jälkeen pidetään evankelisluterilaisen Jumalan jumalanpalvelus ja niin edelleen.

Aivan käytännössä asia näkyy siinä, että kirkolla on peräti kaksinkertainen verotusoikeus. Evankelisluterilaiset ja ortodoksit saavat kerätä veroa, jota ei toki ole pakko maksaa, jos ei kuulu kirkkoon. Yritysten maksaman yhteisöveron tuotosta kuitenkin maksetaan osuus seurakunnille, ja tältä maksulta ei voi välttyä kukaan, joka käyttää rahaa.

Valtiokirkko tarkoittaa sitä, että valtio suhtautuu yksien kansalaisten vakaumukseen kuin toisten. Niitä toisia on Suomessa miljoona.

Norja aloitti perustuslain muutoksen valmistelun vuonna 2008. Suomi ehtisi siis hyvin hankkiutua valtionkirkosta eroon vaikkapa itsenäistymisen 100-vuotisjuhliin.
Hyvähän se on norjalaisilla, mutta täällä me lastuna laineilla ajelehdimme ajopuun lailla.

Vuosi sitten kirkollisista asioista vastaavan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) sanoi Kotimaa-lehdessä pitävänsä kirkon ja valtion eroa ”väistämättömänä kehityskulkuna”. Halla-ahon mielestä kirkon tulee juridisesti ja muodollisesti itsenäinen, mutta ei pidä asiaa ”hoputtamisen arvoisena”

Vasemmistopuolueet ovat hoppuilleet vasta 109 vuotta, sillä kirkon ja valtion ero on ainoita Forssan julistuksessa mainittuja vaatimuksia, jotka eivät ole toteutuneet.

Porvaripuolueet saavat tavallaan vapautuksen, kun kerran koko aate perustuu kotiin, evankelisluterilaisuuteen ja isänmaahan, mutta cityliberaalihenkseleitä ei hirveästi kannata paukutella.

Norjassa valtionkirkon lakkauttamiseen sitoutuivat kaikki puolueet, ja nimenomaan kirkko juhli päätöstä kaikkein iloisimmin: nythän siitä tuli vihdoin itsenäinen.

Kun puolueista vihreitä lukuun ottamatta ei ole asiassa apua, jää enää kirkko itse. Kun katsoo kirkon jykevän selkärankaista toimintaa esimerkiksi naispappien syrjinnässä ja homokysymyksissä, voi alkaa iloita siitä, että kansallispäivän 200-vuotisjuhliin on Suomessa sentään aikaa.

”Väistämättömän kehityskulun” voi väistää, jos sitä väistelee.

[Psykopatologia]

Norja sinetöi kirkon eron valtiosta
22.5.2012 9:47 | 26 | Anna-Liina Kauhanen http://www.hs.fi/ulkomaat/Norja+sinet%C ... 5570600925

TUKHOLMA. Norjan kansankäräjät Stortinget päätti maanantaina erottaa Norjan kirkon valtiosta. Vain kolme kansanedustajaa vastusti valtionkirkosta luopumista.

Osalle norjalaisista päätös oli vaikeampi. Parlamenttitalon ympärille Osloon kerääntyi maanantaina mielenosoittajia laulamaan virsiä.

Valtionkirkosta luopuminen vaati Norjan perustuslain muuttamista.

Päätöstä kuvattiin parlamentissa käytetyissä puheenvuoroissa historialliseksi, sillä Norjalla on ollut jonkinlainen valtionkirkko liki 500 vuotta.

"Usko on henkilökohtainen asia, ja siksi on luonnotonta, että valtio määrittyisi uskonnon kautta", sanoi valtion ja kirkon erottamista kannattanut konservatiivipuolue Høyren kansanedustaja Per-Kristian Foss Aftenposten-lehdelle.

Perustuslaissa Norjan kirkko on nyt Norjan kansallinen kirkko. Norjan kirkko saa kuitenkin jatkossakin rahoituksensa valtion budjetista.

Norjan kirkon ylin päätäntäelin kirkolliskokous on jo vuosia kannattanut valtion ja kirkon erottamista toisistaan. Perusteluna on kaikkien uskonnollisten yhteisöjen tasa-arvoinen kohtelu ja etenkin se, että Norjan kirkko haluaa päättää itsenäisemmin omista asioistaan.

Nyt Norjan hallitus ei enää päätä piispannimityksiä, eikä hallituksessa jatkossa ole erityistä kirkkoministeriä. Hallituksen ministereistä enemmistön ei myöskään enää tarvitse kuulua Norjan evankelisluterilaiseen kirkkoon, kuten aiemmin.

Norjan kuninkaan on kuitenkin yhä oltava Norjan kirkon jäsen.

[Kahvi]

Äkkiä voisi ajatella, että valtioiden ja kirkkojen "yhteenliittymä" on syntynyt käytännöllisistä syistä. Aikanaan koko euroopassa(kin) ainoa edes jotenkuten toimiva organisaatio oli kirkko luostareineen. Meillä täällä Suomessakin kirkko oli aikanaan ainoa instassi, joka pystyi jotenkuten pitämään väestökirjanpitoa. Toki onnahtelevaahan sekin oli, tiedetään mm kaksosia, joilla on kuukauden ikäero kirkonkirjoissa. Laiska/huolimaton pappi kun kirjasi ensin vain yhden lapsen syntyneeksi, ja korjasi mokansa kirjaamalla kaksoissisaren sitten myöhemmin kirjoihin ja kansiin.

Kirkko ja maallinen hallinto lienevät nähneet myös hynttyiden yhteenliittämisessä win-win tilanteen: asetelma vahvistaa molempien valtaa.

Nykypäivänä kieltämättä maallisen ja hengellisen tahon liitto on kieltämättä vähintään oudoksuttava.

[Mirri]

Äkkiä voisi ajatella, että valtioiden ja kirkkojen "yhteenliittymä" on syntynyt käytännöllisistä syistä. Aikanaan koko euroopassa(kin) ainoa edes jotenkuten toimiva organisaatio oli kirkko luostareineen.

Mielestäni ei ollenkaan pieleen mennyt ajatus, ja olen ihan samaa mieltä.

Yhteiskunnallinen organisaatio on aikoinaan ollut kirkollinen, ei valtiollinen. Euroopan yhteiskuntahistoria on paljolti kirkkohistoriaa (uskonnollista ja kirkon historiaa), ei valtiollista historiaa - hyväksyttiin se tosiasia tai ei. Nykyisin kai eletään kirkollisen ajan jälkimainingeissa; vieläkään läheskään kaikki Euroopan valtiot eivät ole riittävän itsenäisiä ja kirkosta riippumattomia voidakseen luopua kirkon ja valtion molempia hyödyttävästä 'yhteenliittymästä'...

Suomessa sama juttu; toistaiseksi valtio 'tuntee' tarvitsevansa kirkkoa siinä kuin kirkko valtiota. Ehkä kirkon ja valtion ero toteutuisi valtion ollessa valmis ottamaan vastuulleen kaikki asiat, joissa valtio (yhteiskunta) toistaiseksi turvautuu kirkkoon. Ainakin vielä valtio tarvitsee kirkon yhteiskunnallista järjestelmää niin paljon, ettei se ole valmis luopumaan historiallisesta kirkon ja valtion 'yhteenliittymästä'.

Katolisessa Euroopassa ongelma lienee vielä suurempi. Valtiot tarvitsevat kirkkoa; sille asialle tuskin on tehtävissä yhtään mitään ainakaan niin kauan kuin valtio ei ole kykeneväinen järjestämään yhteiskuntaansa riittävän toimivaksi ja kansalaisten tarpeita tyydyttäväksi ilman kirkon apua.
Mielestäni Suomi ei eurooppalaisittain arvioituna ole 'uskontojen kehitysmaa', vaikka niin Norjassa kuin Ruotsissakin asiat ovat toisin... Suomeen verrattuna molempien maiden niin valtiollinen kuin kirkollinenkin historia on aivan toisenlainen.

[Kahvi]

Katolisessa euroopassa sosiaalihuolto on lähes täysin kirkon varassa. Näin oli meilläkin joskus aikanaan. Mutta sitten Ruotsin kunkku tarvitsi rahaa sotaretkiään varten ja teki kirkon kanssa näppärän vaihtokaupan. Kruunu ottaa hoitaakseen sosiaalihuollon ja saa vastineeksi kirkon omaisuuden.

Jotakuinkin noin sai alkuunsa pohjoismainen malli siitä, että valtio huolehtii huono-osaisista. Tosin alku oli aika ikävää, vaivaiset, mielisairaat yms lähinnä "hoidettiin" niin, että ne suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle. Siihen aikaan teuraspossutkin taisivat saada inhimillisemmän kohtelun.

[Psykopatologia]

Kirkon ei pitäisi hoitaa maallisia asioita vaan levittää evankeliumia.
Ihmistenkin pitäisi ymmärtää, ettei maallinen käsimys ole mitään
iankaikkisen elämän rinnalla.

[Kahvi]

Tiemmä ihmislaji on ollut aina kovin uskontoon orientoitunutta. Kautta historian on eri kansoilla ollut omat jumalansa, joita on palvottu ja heille on uhrattu esim paremman metsästysonnen toivossa. Eli lienee vaarallista unohtaa tämä inhimillisyyden piirre. Neuvostoliitossa sitä aikanaan yritettiin kyllä ansiokkaasti mutta vähemmän onnistuneesti.

Näen huonona mallina semmoisen, että uskonto/uskonnot ulkoistetaan kokonaan maallisen vallan ulkopuolelle (sama toisinpäin). Vaarallista on myös minusta sekin, että maallinen ja hengellinen valta on yksi ja sama asia.