Psykopatologia.munfoorumi.com

trisse_ kirjoitti:Mä olen koko ikäni luullut että se on "teere". Jos se on teeri niin miten se taipuu teeren? Esim. veeti - veetin

Hilppa kirjoitti:Mutta Teeri on sukunimi.

Beth kirjoitti:Kyllä sen vartian reaktio oli liioteltua, ei se ymmärrä luonnosta mitään, typerys.

Kauniit linnut ne teret:

http://www.youtube.com/watch?v=AAXf4UMY ... re=related

§ 53 Mitä taivutus on? Taivutusmuoto, -tunnus ja -paradigma

Taivutus on sananmuotojen muodostamista sanavartaloista ja taivutustunnuksista. Taipuvia sanoja ovat nominit ja verbit. Taivutusmuodossa on lekseemiä edustava vartalo ja mahdollisesti yksi tai useampia taivutustunnuksia, jotka ilmaisevat mm. persoonaa, tempusta, modusta, lukua tai sijaa: auta-n, auto-i-t, autta-isi-tte; tutu-i-lle. Nominien perusmuoto ja sanakirjan hakumuoto on tunnukseton yksikön nominatiivi, joka saattaa olla erilainen kuin taivutusmuodoissa esiintyvät vartalot, esim. vesi : vede-n : vet-tä, nainen : naise-n : nais-ta. Verbeillä sanakirjan hakumuodoksi on vakiintunut A-infinitiivi, jossa vartaloon liittyy tunnus: aja-a, syö-dä, jutel-la. Verbeilläkin taivutusvartalot voivat poiketa toisistaan, esim. maksa-a : makso-i-n, tuo-da : to-i, häiritä : häiritse-e : häirit-kää.

Taivutustunnukset ovat taivutuskategoriaa edustavia sidonnaisia morfeemeja, jotka liittyvät sanan vartaloon. Ne ovat suffikseja. Esimerkiksi verbinmuodossa tul-i-n on i tempuksen ja n persoonan taivutustunnus. Verbeillä on finiittisiä persoonamuotoja ja infiniittisiä nominaalimuotoja, tempus- ja modusmuotoja, myöntö- ja kieltomuotoja sekä aktiivi- ja passiivimuotoja; useimmilla näistä luokista on omat taivutustunnuksensa. Nominien taivutukseen kuuluvat luku ja sija sekä (omistajan) persoona possessiivisuffiksien muodossa. Yhteen taivutusmuotoon voi sisältyä vain yksi saman taivutuskategorian tunnus, esim. sijapäätteitä ei voi olla useampia: *minu-sta-lle. Jotkin nominien ja verbien taivutustunnukset ovat samanasuisia: esim. ‑n on nominissa yksikön genetiivin ja verbissä yksikön 1. persoonan tunnus: tutu-n, auta-n (» § 58 asetelma 25).

Taivutusmuotojen sarja eli (taivutus)paradigma on saman sanaluokan lekseemeillä koostumukseltaan sama: substantiivin paradigma sisältää substantiivien taivutuskategorioita vastaavat taivutusmuodot ja verbin paradigma verbien. Laajemmassa mielessä verbien taivutusparadigmaan kuuluvat myös liittomuodot, jotka koostuvat useammasta sanasta: kieltoverbin avulla muodostetaan kieltomuodot ja olla-verbin avulla liittotempusten muodot. Suomen kielessä on substantiivilla eri muotoja n. 140 (kun liitepartikkelillisia muotoja ei lasketa mukaan) ja verbillä n. 260 (kun liitepartikkelillisia ja liittomuotoja ei lasketa mukaan) (» § 97, 124).

Huom. Suomen kieliopeissa on taivutusainekset vanhastaan jaettu sananloppuisiin päätteisiin ja vartalon ja päätteiden väliin sijoittuviin tunnuksiin. Esimerkiksi monikon i:tä on nimitetty tunnukseksi, sijan ja persoonan osoittimia päätteiksi. Tässä kieliopissa termi tunnus tarkoittaa ylipäänsä kieliopillisen kategorian merkkiä, joka voi sijaita niin sanan lopussa kuin sisälläkin. Sijan ja persoonan tunnuksista puhutaan kuitenkin myös päätteinä.

§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä

Nominien taivutukseen kuuluvat sija ja luku sekä (omistajan) persoona possessiivisuffiksien muodossa.

Yksivartaloisia eli vain vokaalivartaloisia nomineja ovat nominatiiviltaan vokaaliloppuiset sanat (» § 65, 67), lukuun ottamatta sanojen lohi, kieli ja vesi tapaan taipuvia (lohi : lohe-n : loh-ta » § 66).

valitse toinen kirjoitti:Olette MINUN ja teeren aloittaman ketjun varastaneet kielioppitunniksi????
Hävettäkää!!!

trisse_ kirjoitti:Mä tosiaan torkuin biologian ja maantiedon tunnit
Ne pitkästytti mut yli kaiken muun... paitsi perinnöllisyystiede oli kiinnostavaa.