Psykopatologia.munfoorumi.com

Eutanasialain ollessa voimassa syytetty voi vedota, että kyseessä oli eutanasia ja tarkoitus vilpitön ja kirkasotsainen. Se on ainakin lieventävä asianhaara ja kun yleinen mielipide vaatii, että hoitoa vaativien mummujen olisi kuoltava kuluttamasta verovaroja, tuomarin täytyy antaa vapauttava päätös.

Murha se on eutanasiakin. Eutnasialailla vain hämärretään rajaa oikean murhan ja laupeudentyön välillä.

Tämäkin hoitaja vain lopetti vanhusten kärsimykset samoin kuin Ylöjärven insuliinihoitajakin.

Riidankylväjä kirjoitti:Murha se on eutanasiakin. Eutnasialailla vain hämärretään rajaa oikean murhan ja laupeudentyön välillä.

Tämäkin hoitaja vain lopetti vanhusten kärsimykset samoin kuin Ylöjärven insuliinihoitajakin.

Sinä vääristät käsitteitä. Ei eutanasia ole mikään laupeudentyö. Se tapahtuu vain ja ainoastaan potilaan omasta toiveesta. Teet väärin, kun vertaat rikollisen tekoa eutanasiaan.

Onko itsemurha sinusta rikollinen teko?

Miten selvitetään jälkikäteen toivoiko potilas, tai muu armomurhattu oikeasti kuolemaansa? Mihinkään allekirjoituksiin ei voi luottaa, kun emme tiedä onko kirjoittaja ollut täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Entäs, jos allkirjoittaja onkin muutanut mielensä?

Eutanasialain vaatimisen sijasta eutanasiaa haluava voisi tehdä itsemurhan, ettei muitten tarvitse jäädä armomurhan takia tunnonvaivoihin. Se ainakin olisi selvä tapaus, vaikka lavastuksia niissäkin tapahtuu.

Mikään ei ole absoluuttisen varmaa. Joku voi puhua, että haluaisi kuolla vaikka ei oikeasti haluaisikaan.

Myrkkyhoitaja oli kuulemma taitava manipuloimaaan ihmisiä. Kyllä hän olisi manipuloinut mummuilta allekirjoitukset tarvittaviin papereihin.

Jos eutanasialaki olisi voimassa, enpä ihmettelisi vaikka myrkkyhoitaja kaivaisi esiin allekirjoitetun paperin, jossa uhrit toivovat eutanasiaa nimenomaan tämän hoitajan suorittamana.

Siinä ei oikeusneuvoksilla ole muuta mahdollisuutta kuin vapauttaa murhista epäilty. Eikä perusteettomat epäilyt ole mikään syy ottaa häneltä pois hoitajan oikeuksia. Eli homma jatkuisi...

Mahdollisen eutanasialain vaikutuksista. Jos eutanasia on laillista niin eihän siitä voi ketään tuomita.

Kohta 1 sopii armomurhaan. Ei se muuksi muutu vaikka miten sokerilla kuorruttaisi.

Poliittisia murhia pidettiin ja taidetaan pitää osin edelleen lievempinä tapauksina kuin muuta murhaa. Seurauksena on ollut terrorismin kasvu.

2 §
Murha

Jos tappo tehdään

1) vakaasti harkiten,

2) erityisen raa'alla tai julmalla tavalla,

3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai

4) tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.

Yritys on rangaistava.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950578

Riidankylväjä kirjoitti:Kohta 1 sopii armomurhaan. Ei se muuksi muutu vaikka miten sokerilla kuorruttaisi.

--

Kohta 1 ei sovi eutanasiaan, koska harkinnan tekee potilas itse.

Ota huomioon, että eutanasia ei, vaikka laki säädettäisiinkin, tule koskaan mahdolliseksi kaikille. Aina jää joku valinnan ulkopuolelle. Valinta on sekin, että ei terveenä ollessaan halua sellaista niin laajaa valtuutusta omasta kohtalostaan antaa, kun ei ole vielä tiedossa, mihin sairauteen tulee kuolemaan. Kaikkiin noin vaikeisiin eettisiin kysymyksiin ei löydy sellaista ratkaisua, jotta osa ihmisistä mahdollisen tilanteen eteen tullessa ei jäisi todellisen valinnan ulkopuolelle. Nyt aloitteen tekijät haluavat ottaa huomioon niiden 5 prosentin ongelman ja toiveen, joille kipulääkitys ei autakaan viime vaiheen kipuihin. Kuitenkaan, jos ihminen ei ole antanut lupaa etukäteen, ei esimerkiksi dementoituneelle voida eutanasiaa tehdä. Hän on riittävää ymmärrystä vailla sellaisen vaihtoehdon valitakseen.

Ilmaisutavan korjaus klo 15.57.

Laissa ei oteta kantaa kuka harkinnan tekee.

Tehtiinpä laki miten hienoksi hyvänsä, aina tulee esiintymään rajatapauksia, joista jää epäilys olikohan tuo lain tarkoitus. Vaikka lainlaatijoiden tarkoitus olisi miten ylevä tahansa, muodostuu oikeuskäytäntö, joka saattaa olla ihan jotain muuta.

Toiseksi. Kun eutanasialaki on saatu voimaan, alkaa muutospaineet. Eutanasian piiriin halutaan lisää ihmisiä eikä se suostumuskaan enää ole kovin tärkeä, koska esim viranomaiset tietävät kaiken paremmin.

Nykylakejakin tulkitaan varsin ikävästi. Sairas tai loukkaantunut vanhus ei käytännössä saa enää hoitoa. Tuttavapiirissä sattui juuri tänä vuonna tapaus, jossa 90-vuotiaan mummun lonkka murtui hänen kaaduttuaan. Lonkka kipsattiin tms. (en tiedä tarkkaan) jotenkin ja mummu heitettiin toiseen sairaalaan, toiselle paikkakunnalle. Siellä hän virui jonkin aikaa, kun omaiset alkoivat ihmetellä heikentyvää kuntoa ja turvonnutta mahaa. Potilaalla oli hyvin tuskainen olo. Hoitajilta kysyttiin mistä tuo johtuu? Vastauksena lähinna olan kohauttelua. Vasta omaisten tiukennettua ääniljia, potilas toimitettiin keskussairaalaan. Siellä todettiin suolitukos, joka piti leikata.

Tutkimusten mukaa suuri osa lonkkamurtuman saaneista vanhuksista kuolee puolen vuoden sisällä. Tuon kokemuksen mukaan siis annetaan kuolla. Jos omaiset eivät olisi puuttuneet asiaan vanhus olisi kuollut tuskallisen kuoleman, vaikka koko episodi olisi pystytty välttämään asianmukaisella hoidolla.

Emme tarvitse tuon päälle enää eutanasialakia.

On niillä sen verran tekemistä, että kyseessä on ns. passiivinen eutanasia, joksi heitteillejättöä nykyään fiinisti kutsutaan.

Koko eutanasiakeskustelun taustalla ei ole inhimilliset kärsimykset, vaan terveydenhuollon säästöt.

Onkohan tästä väitelty liikaa, kun tulevat jo uniinkin?

Riidankylväjä kirjoitti:...

Tutkimusten mukaa suuri osa lonkkamurtuman saaneista vanhuksista kuolee puolen vuoden sisällä. Tuon kokemuksen mukaan siis annetaan kuolla. ...

En ole lääkäri, mutta johtopäätöksessäsi saattaa olla virhe tai sitten se perustuu yhteen ikävään tapahtumakulkuun. Muistan jo 80-luvulla kuulleeni, että yli 80- 90- vuotiaan naisen yleisin kuolinsyy oli lonkkamurtuman jälkeinen keuhkokuume. Toipuminen liikkumisen kannalta noin elintärkeän ja kehon painoa kannattelevan luun murtumasta on raskas prosessi. Nykyisin on paremmat lääketieteelliset valmiudet antaa jälkihoitoa ja kuntoutusta. Toipumisen onnistumiseen vaikuttaa kuitenkin paljon potilaan yleinen terveydentila ja lihaskunto sekä leikkauksen onnistuminen.

Bethin painajaisunen myötä minua pikkuisen kaduttaa, että olen kärjistänyt ja provosoinut eutanasiakeskustelua. Ei asiat nyt yleisesti ottaen ihan niin mustavalkoisia ole. Minusta meidän tulee elää elämää tässä ja nyt eikä murehtia tulevaa kuolemaa. Uskon, että kuolemakin tulee olemaan hyvä kokemus.

Vanhustenoidossa huonot kokemukset tulee kärjistyneesti esiin. Hoitajissa on kuitenkin myös aivan ihania ja empaattisia ihmisiä. Miksi heidä osuuttaan ei koskaan tuoda esiin?