Menköön nyt kerrankin sen pitemmän kaavan kautta. Yleensä olen ja haluankin olla harvasanaisempi.
Pyörässäni on kaksi äänimerkin antolaitetta. Toinen kilahtaa ja toinen antaa kaksiäänisen ti-daa äänimerkin. Käytän säännöllisesti jälkimmäistä noin 30-40 metrin etäsyydeltä, kun näen edessäni tungosta, pitkän hihnan varassa koiraa ulkoiluttavan henkilön tai muuta arvaamattomaksi tulkitsemaani menoa. Lähempänä käytän verraten hentoäänistä kilikelloa, jotta en säikäyttäisi kohdetta.
http://www.bikester.fi/rcp-mini-soittok ... 54991.htmlhttp://www.bikester.fi/diverse-posti-aa ... -5365.htmlMonet ihmiset ovat uskomattoman luppakorvaisia tai korvavahan riivaamia. Oman lukunsa muodostavat mp3-soittimia ynnä muita korvanappeja käyttävät. Yksi harmillinen - joskin hyvin ymmärrettävä - ryhmä on rinnatusten kulkevat nuorisojengit, jotka kylläkin kuulevat äänimerkin, mutta kukaan ei halua olla se mamo, joka tekee tilaa.
Otokseeni mahtuu myös koko joukko yksilöitä, jotka saavat raivarin äänimerkistä. "Vittuako siinä soittelet." Kiinnikin on käyty ja lyhyen nokkapokan jälkeen jopa pyydetty anteeksi sanomisia. Pari vanhemman puoleista koirankusettajarouvaa on kiittänyt ja kumartanut aikaisesta äänimerkistä.
Lapsista en sano tässä mitään. Heitä olen yrittänyt parhaan ymmärrykseni mukaan varoa. Huoltajat toki voisivat tehdä oman osuutensa äänimerkin kuultuaan.
Mielestäni kuulun huomaavaisiin pyörälijöihin. En käytä ihonmyötäisä trikoita ja ajoasentoni on hyvinkin pysty, mikä on suureksi avuksi ympäristön tarkkailemisessa verrattuna niska kyyryssä viilettäviin kilpapyörän polkijoihin.
Vielä kerran: Pahimpia pyöräilijän painajaisia ovat 10 metrin hihnassa nätisti kulkevat koirat, jotka pyöräilijän lähestyessä ryntäävät innoissaan hihnansa kanssa tien yli nuuskimaan tulijaa. Koirat sinänsä ovat tosi kivoja ja tunnistavat jo kaukaa koiraihmisen
Onko muuta kysyttävää?