Riidankylväjä, luetaanpas tarkemmin...
Uutisessa kerrotaan myös näin:
Raitasuo on aiemmin kommentoinut Mediuutisille, että hänellä oli Svedholmin suostumus tietojen keräämisestä.
Aluehallintoviraston mukaan potilas ei kuitenkaan voi antaa pätevää suostumusta, jos hän ei terveydentilansa vuoksi kykene arvioimaan annettavan suostumuksen merkitystä.
Tuohan tarkoittaa käytännössä sitä, ettei potilaan itsensä antamaa suostumusta pidettykään pätevänä, vaan se kumottiin viranomaisten toimesta; viranomaisten mielestä hän oli liian sairas voidakseen itse päättää saadaanko hänen tietojaan käyttää vai eikö saada.
Mielenkiintoinen juttu ottaen huomioon, että tässä tapauksessa ilmeisesti niin mielisairaanhoitaja kuin psykiatrikin pitivät potilaalta saatua suostumusta luotettavana; he pitivät potilasta kykeneväisenä suostumuksen antamiseen. Viranomaiset olivatkin potilaan tilasta toista mieltä; heidän mielestään potilaan suostumukseen ei olisi pitänyt luottaa.
Elokuva ei ilmeisesti aiheuttanut vahinkoa potilaalle, eikä sen ollut tarkoituskaan olla potilaalle kielteinen. Pikemminkin elokuva on ollut myönteinen ja kunnianosoitus päähenkilölleen; sellainen käsitys on tullut, vaikken toistaiseksi olekaan nähnyt filmiä.
Onneksi lääkäri ja hoitaja eivät sentään saaneet mitään kovia rangaistuksia potilaaseensa luottamisesta; he kai kuitenkin olivat tämän puolella, eivät häntä vastaan.
Psykiatrisista potilaista ei milloinkaan olisi mahdollista tehdä mitään tosielämäpohjaista kirjaa tai elokuvaa; salassapitovelvollisuus on tehokas estäjä, ja aina voidaan sanoa potilaiden olevan liian sairaita ymmärtääkseen mihin suostuvat, jos antavatkin luvan käyttää omia tietojaan kirjan tai elokuvan tekemiseen. Huono homma.
