Psykopatologia.munfoorumi.com

Sarasvuo väitti kirjoituksessaan, että työterveyslääkärit tyrkyttävät työntekijöille vastuuttomasti sairauslomaa ja työnantajat mieluummin sietävät saikuttelua kuin etsivät moraalisesti ja taloudellisesti kestävämmän ratkaisun.

Iltalehdelle Sarasvuo arvioi suomalaisten saikuttelubuumin vahvistuneen 5-7 vuotta sitten.

Lukuisat kansalaiset tuohtuivat Sarasvuon näkemyksistä.

- Tämän narsistin täytyy olla julkisuudessa lähes jatkuvasti, eräs lukija kommentoi.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012022 ... 7_uu.shtml

Minun psyko analyysini on projektio. Sarasvuo on löytänyt syyllisen, firmansa jatkuvalle alamäelle. Kurssi on tippunut muutamassa vuodessa 1,4 eurosta alle 0,2n eli vaatimattomat 85%

Paha on siinä, että sairausloma-ajalta saa palkan.

Luulen silti, että Sarasvuon firman ongelmat ovat jossain muualla.

Oikeastaan on hyvä juttu, että työnantaja joutuu maksamaan sairausajan palkan. Se panee miettimään miten väki pysyisi terveenä.

On tietysti runsaasti yrittäjiä, jotka eivät moisia juttuja mieti.

PS. Sarasvuo esiintyy modernina työelämän konsulttina, mutta jutut ovat kuin 30-luvun patruunalla.

Jos minä panen jonkun vaikkapa asialle apteekkiin,
en kai minä siitä maksa, jos henkilö on ei-kapaabeli
eikä tee tekosiaan.

Jos minä otan psykon terapeutikseni mutta en saa kuin pahan mielen niin mites sitten suu pannaan?

Riippuu tehdystä sopimuksesta.

Gyver kirjoitti:Jos minä otan psykon terapeutikseni mutta en saa kuin pahan mielen niin mites sitten suu pannaan?

Tuossahan on suuri vaara, että palkkaisit imartelijan, johon jäisit "koukkuun".

Riidankylväjä kirjoitti:

Sarasvuo väitti kirjoituksessaan, että työterveyslääkärit tyrkyttävät työntekijöille vastuuttomasti sairauslomaa ja työnantajat mieluummin sietävät saikuttelua kuin etsivät moraalisesti ja taloudellisesti kestävämmän ratkaisun.

Iltalehdelle Sarasvuo arvioi suomalaisten saikuttelubuumin vahvistuneen 5-7 vuotta sitten.

Lukuisat kansalaiset tuohtuivat Sarasvuon näkemyksistä.

- Tämän narsistin täytyy olla julkisuudessa lähes jatkuvasti, eräs lukija kommentoi.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012022 ... 7_uu.shtml

Missä tuollaisia työterveyslääkäreitä on? Minun kohdalleni ei ole sattunut yhtäkään. Sen sijaan pari läheltä tuntemaani henkilöä ovat olleet sairaslomalla aina kun "tilaisuuden saavat". Ja niitähän on piisannut heidän kohdallaan. Sormessa lasin aiheuttama haava tiskatessa juhlien jälkeen kotona. -> Tikit ja s.lomaa 1 vk. Vapaa-ajalla telottu raaja. -> s.lomaa 6 vk + hoidot (magneettikuvaukset ja leikkaus). Kun noita sattuu yhden henkilön kohdalle paljon ja usein, herää kysymys, missä vika. Sarasvuo ei tarkenna riittävän hyvin vaan ainoastaan provosoi, mikä osoittaa, että hän ei ole asiantuntija. Mielenkiintoisempaa olisi kuulla työterveyslääkärin näkemys.

Hilppa kirjoitti:

Gyver kirjoitti:Jos minä otan psykon terapeutikseni mutta en saa kuin pahan mielen niin mites sitten suu pannaan?

Tuossahan on suuri vaara, että palkkaisit imartelijan, johon jäisit "koukkuun".

En usko, koen imartelun lähinnä kisuallisena.

Aivan; Gyverillä on pää kuin parta veitsi!

Riippuu varmaan myös ammatista, työn luonteesta ja sen itsenäisyydestä, miten pitkiä lomia määrätään masennukseen. En ole asiantuntija arvioimaan tuota kuin ainoastaan oman työni näkökulmasta ja siitä voin sanoa, että lyhyt loma niinä parina kertana, jolloin olen sitä tarvinnut, on ollut tarpeeseen. Olen myös käyttänyt vuosilomiani toipumiseen.

Sen sijaan itseäni on ihmetyttänyt suhtautuminen sairauslomiin. Se on selkeästi tabu ja vähintäänkin uteliaisuuden aihe ainakin, jos aihe liittyy mielenterveyteen. Kuitenkin mielestäni monet sellaiset henkilöt, jotka ovat usein pienten liikuntavammojen ja muiden pienimuotoisten onnettomuuksien, sekä usein flunssan, migreenin tms. syyn vuoksi pois ovat itse asiassa mielenterveyteen väljästi liittyvän syyn vuoksi pois. He eivät itseään tietenkään miellä sellaisesta syystä sairauslomalla olevaksi. Usein nuo sairauslomat ovat alkoholin runsaan käytön vuoksi poissaoloja, vaikka henkilö ei täyttäisikään alkoholin suurkuluttajan määritelmää vaan olisi viikonloppuisin alkoholia tavanomaiseen rentoutumiseen runsaanpuoleisesti käyttävä. Kerron tämän siksi, koska tunnen kohtuullisen hyvin useamman henkilön, joka noin toimii sekä on usein sairauslomilla.

Eiköhän se lähtökohtaisesti mene niin, että jos ei ole työkykyinen saa sairauslomaa ja jos taas on niin sitten ei.

Gyver kirjoitti:Eiköhän se lähtökohtaisesti mene niin, että jos ei ole työkykyinen saa sairauslomaa ja jos taas on niin sitten ei.

Kyllä lähtökohtaisesti. Työntekijällä on kuitenkin vapaus sanoa vastaanotolla mielipiteensä omasta työkyvystään ja häneen luotetaan oman työnsä tekijänä ja asiantuntijana. Työnantaja tuijottaa kenties tilastoja ja saattaa aavistella jotain koko työpaikan tilastojen perusteella, mutta aina yksittäisiin tapauksiin ei puututa vaan sormien läpi saattaa katsoa oma esimies. Työntekijä ajattelee omaa mahdollista ansionmenetystään; kun 6 vk tulee täyteen vuoden osalta, rupeaa kummasti työ maistumaan, eikä loppuvuodesta enää pikku onnettomuuksia satu eivätkä flunssat ja migreenit paljon paina.

Kun kysytään, että voitko tehdä nykyistä työtäsi, vaikka et pysty etusormea siinä olevan tukisiteen vuoksi taivuttamaan, voi työntekijä vastata, että en mitenkään pysty tekemään tarkkuutta vaativaa työtäni. Kuitenkin tilanne käytännössä voi olla sellainen, että työntekijä pystyisikin tekemään jotain korvaavaa työtä työpaikallaan, mikäli olisi oma-aloitteinen sellaista saadakseen. Suurella työnantajalla voi hyvinkin olla korvaavaa työtä, mitä osoittaa väliaikaisesti.

Työntekijä ajattelee omaa mahdollista ansionmenetystään; kun 6 vk tulee täyteen vuoden osalta,
rupeaa kummasti työ maistumaan, eikä loppuvuodesta enää pikku onnettomuuksia satu eivätkä
flunssat ja migreenit paljon paina.

Totta on, sanoi Kivikoksi.

Duunarit kuppaavat työnantajia aivan surutta.

Psykopatologia kirjoitti:Työntekijä ajattelee omaa mahdollista ansionmenetystään; kun 6 vk tulee täyteen vuoden osalta,
rupeaa kummasti työ maistumaan, eikä loppuvuodesta enää pikku onnettomuuksia satu eivätkä
flunssat ja migreenit paljon paina.

Totta on, sanoi Kivikoksi.

Duunarit kuppaavat työnantajia aivan surutta.

Osuit oikeaan vaan yleistää ei voi. Duunareita on moneen junaan, kuten meitä kaikkia.

Haaste työnantajalle on pystyä erottamaan tilastoistaan ne tapaukset, jotka "lintsaavat" surutta. On olemassa "varhaisen puuttumisen käytäntöä" sun muuta. Kuitenkin käytännössä suuri työnantaja on palkkaamiensa ns. lähiesimiesten kykyjen armoilla.

Sellainen, joka kehtaa lintsata, ei myöskään ole solidaarinen muita kohtaan eikä välitä siitä, tarttuuko flunssa työtoveriin, kun tuo ns. 6 vk limiitti lähestyy täyttymistään.

Flunssaisena toipilaana työn tekeminen ei kaikissa ammateissa ole mahdotonta. Käsien pesu ym. hygienia estää jonkin verran tarttumista. Sen sijaan influenssaan sairastuneena töitä ei pitäisi tehdä, koska se on haitallisempi tauti ja huomattavasti tehokkaampi myös leviämään pisaratartuntana.

HS Kuukausiliite, arkisto: Elämäni viimeinen flunssa
http://www2.hs.fi/extrat/kuukausiliite/ ... 2003/11_2/

Useimmat sairaudet paranevat nopeammin potilaan ollessa levossa.

Kumpi on parempi viikkokaupalla puolikuntoisena taisteleva työn sankari, joka raahautuu urheasti töihin tartuttamaan muita mutta ei jaksa tehdä itse paljon mitään vai pari päivää vuodelevossa sairastanut, joka palaa työpaikalle täynnä tarmoa?

Onko jälkimäinen työtä vieroksuva luuseri?

Minä veikkaan, että jälkimäisen tuottavuus on parempi.

Riidankylväjä kirjoitti:Useimmat sairaudet paranevat nopeammin potilaan ollessa levossa.
Kumpi on parempi viikkokaupalla puolikuntoisena taisteleva työn sankari,
joka raahautuu urheasti töihin tartuttamaan muita mutta ei jaksa tehdä
itse paljon mitään vai pari päivää vuodelevossa sairastanut, joka palaa
työpaikalle täynnä tarmoa?
Onko jälkimäinen työtä vieroksuva luuseri?
Minä veikkaan, että jälkimäisen tuottavuus on parempi.

Mikäs siinä on sairastaessa, jos siitä saa palkkaa?!

Psykopatologia kirjoitti:

Riidankylväjä kirjoitti:Useimmat sairaudet paranevat nopeammin potilaan ollessa levossa.
Kumpi on parempi viikkokaupalla puolikuntoisena taisteleva työn sankari,
joka raahautuu urheasti töihin tartuttamaan muita mutta ei jaksa tehdä
itse paljon mitään vai pari päivää vuodelevossa sairastanut, joka palaa
työpaikalle täynnä tarmoa?
Onko jälkimäinen työtä vieroksuva luuseri?
Minä veikkaan, että jälkimäisen tuottavuus on parempi.

Mikäs siinä on sairastaessa, jos siitä saa palkkaa?!

Entä työnantajan kannalta?

Työnantaja repii persettään.