Riidankylväjä kirjoitti:Kuulin semmoista, että vastaavaa tekniikkaa käytetän avaruuskuvauksissa. Kohteesta otetaan monta kuvaa, jotka yhdistämällä saadaan kohinaa ja häiriöitä vähennettyä.
Minua askarruttaa miten seitsemän vierekkäistä pikseliä yhdistämällä saataisiin tarkempi yksi pikseli?
Eivätkö pokkarit ole jo aiemmin käyttäneet samaa tekniikkaa? Ihmettelen vaan, kun niin helposti saa teräviä kuvia ja vanhanaikaisella makro-objektiivilla otetun tasoisia aikaan, varsinkin, jos omaa kahdensuuntaisen vakaimen. Ekalla digipokkarillani otin koppiksesta kuvan, joka oli lähes stereomikroskooppitasoa. Softa siis terävöi, mutta ilmeisesti siinä tekniikassa myös hyödynnetään "näköharhaa" tai havaintoharhaa. Ja mitä tarkalleen ottaen ihmissilmä kykenee erottamaan kuvan tasosta ja virheellisyydestä? Eikö sitäkin voida huijata?
Riidankylväjä kirjoitti:Nehän pitäisi ottaa tismalleen samasta pisteestä ja tismalleen samalla hetkellä. Muussa tapauksessa jostain joudutaan tinkimään.
Olettaisin päinvastoin, että useasta vieri vierestä otetusta pisteestä koottaisiin ns. voxel-tekniikan tavoin, vähän samoin kuin tehdään kolmiulotteisia kuvia. Eli tekniikan hienoudet perustuvat siis kennoon ja pikseleiden määrään kennossa, softaan tietenkin ja hieman myös optiikaan.