Psykopatologia.munfoorumi.com

HS - Mielipide - 6.2.2012 - 4715 merkkiä - 1. painos http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20 ... edSearch=&

JUHANI P E K K O L A

Suomea uhkaa rakenteellinen väestökatastrofi

"Olemme velkaa itsellemme ja nuorille ikäluokille sen, että he voivat elää hyvän elämän ja kasvattaa haluamansa määrän lapsia."

Varaudumme ikääntymiseen kuin kohtaloon. Vanhusväestön määrä kasvaa ja nuorten vähenee. Huoltosuhde heikkenee, kun työssä olevien määrä suhteessa lapsiin ja eläkeläisiin hupenee. Ikääntyminen kasvattaa julkisia menoja samalla, kun veronmaksajien määrä laskee. Syntyy talouden kestävyysvaje. Ongelman syystä, prosessin päätepisteestä tai korjaustoimista ei uskalleta puhua.

Ikääntyminen on seurausta 40 vuotta vallinneesta alhaisesta syntyvyydestä. Ikäluokat alittavat uusiutumisrajan. Isännäksi päässyt vanheneminen on loputon, supistuva kehä, joka johtaa sekä elinvoiman että dynaamisuuden hiipumiseen ja lopulta väestön vähenemiseen. Tien varrella ovat julkisen talouden rahoitusongelma, työvoimapula ja aktiiviväestöön kohdistuvan rasituksen lisääntyminen.

Ikääntyminen lamaa Euroopan ja Suomen talouden, mikä edelleen kiihdyttää syntyvyyden alenemista. Tien päässä ovat talouden romahdus, politiikan umpikuja sekä eurooppalaisten kulttuurien loppu. Tätäkö haluaisimme?

Siirtolaisuus Euroopan ulkopuolelta on nähty ratkaisuna ikäongelmiin. Siihen liittyy taloudellisia, eettisiä ja sosiaalisia haasteita. Siirtolaisten käyttäytyminenkin muuttuu ympäristön mukaiseksi. Eurooppa vanhenee ja haurastuu siirtolaisista huolimatta.

Hiipivän demografisen katastrofin vuoksi työmarkkinoilta poistuva ikäluokka on ylittänyt työmarkkinoille tulevien määrän. Työn tuottavuuden on jatkuvasti parannuttava, jotta kokonaistuottavuus pysyisi edes ennallaan. Useat jo ohitettuun terveen kasvun prosessiin soveltuvat toimet nopeuttavat stagnaatiota ja sen seurauksia.

Työurien pidentäminen ja opiskeluaikojen leikkaus lisäävät nuorten rasitusta. Jos seurauksena on nuorten loppuun palaminen, joudumme ojasta allikkoon. Ei EU:lla eikä Suomella ole strategiaa väestön elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi tai demografisen aikapommin purkamiseksi. Hämmästyttävää on antautuminen näennäisesti välttämättömälle kansakunnan näivettämiselle. On aika kääntää ajattelu, sosiaalipolitiikka ja talous kestävään suuntaan. Kun kansalaisilta maltetaan kysyä toivottua lasten lukumäärää, vastaus Suomessa on 2,6 lasta. Syntyvyys on kuitenkin vain 1,86:n tasolla.

Lyhyellä aikavälillä emme voi paikata vääristymää. On aloitettava ihmisten tahtoon perustuva korjaus, joka palauttaa seuraavien vuosikymmenten aikana väestön kehityksen kestävälle uralle, suo elinvoiman ja tulevaisuuden.

Suurin syy riittämättömään syntyvyyteen on työelämän paine. Opiskelut jatkuvat pitkään, työpaikoista käydään kisaa, asunto on hankittava velaksi, ja nuorten työmarkkinat ovat tavallistakin epävarmemmat. Näissä oloissa lasten hankintaa lykätään. Kun työ- ja talous lopulta olisivat kunnossa, saattaa biologinen kello käydä jo isovanhempien aikaa.

Työn ja opiskelujen vaateet ja asumisolot vaikuttavat naisiin voimakkaammin kuin miehiin. Asenneilmastossa on lapsi- ja perhevastaisuutta. Sosiaali- ja terveystoimi varautuu ansiokkaasti seksitautien välttämiseen ja ehkäisyn tuottamiseen. Parisuhteen ja lasten arvostaminen voimavarana tai nuorten aikuisten kannustaminen lasten hankintaan on harvemmin toiminnan muotona.

Lasten hankinnan lykkääminen on kouluttajien ja työnantajien lyhytnäköinen ja kohtuuton intressi. Perheen ja työn yhteensovittaminen toimii juhlapuheissa, joissa opiskelun ja perheen sovittamisesta ei edes mainita. Kuluttamisen elämäntyyli asettaa tavaran lapsen korvikkeeksi. Epämääräiset ideologit syyllistävät nuoria globaaleista ongelmista. Useimmat pitävät elämäänsä, itseään ja perhettään arvokkaina, mutta eivät kykene toteuttamaan tavoitteitaan.

Muutoksen yhteiskuntapolitiikassa on perustuttava ihmisten tarpeille. Tavoitteena ei voi olla patistaa tai antaa normatiivisia ohjeita. Olemme velkaa itsellemme ja nuorille ikäluokille sen, että he voivat elää hyvän elämän ja kasvattaa haluamansa määrän lapsia. Tämä on yhteiskunnan, talouden ja kulttuurin olemassaolon edellytys.

Väestöpolitiikka on pohjustettava empiiriselle tutkimukselle ja selkeälle tavoitteenasettelulle. Työn, opiskelun ja perheen edut on sovitettava. Raskaana olevia on tuettava henkisesti. Sosiaalipolitiikan keskiöön on nostettava nuorten aikuisten perhepolitiikka. Korjausliikkeiden on oltava pikaisia ja päättäväisiä. Ajankohtaiset velkaongelmat ovat mitättömiä rakenteellisen väestökatastrofin rinnalla.

JUHANI PEKKOLA FILOSOFIAN TOHTORI
SOSIOLOGIAN DOSENTTI, TAMPEREEN YLIOPISTO
TUTKIMUSJOHTAJA, KYMENLAAKSON
AMMATTIKORKEAKOULU

Tulosta juttu Tallenna lehtihyllyyn
_______________________________________________________________________
Tilaa Hesari & digilehti arkkistoineen!
_______________________________________________________________________

Kumma kun kukaan presidenttiehdokkaista ei ottanut esiin tätä Suomen todellista ongelmaa.

Toiselle kierrokselle päässeelle poliittiselle broilerille ko. ongelma on varmaan tuiki tuntematon.

Kaikenlaista puppua ja pirunkuvia kehdataan maalailla seinille poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tuo Matti Vanhasen hiihtoretkellään saama valaistuminen, sininen ajatus työurien pidentämisestä on saanut epätodelliset mittäsuhteet.

Työurien pidentäminen merkitsee työttömien määrän kasvamista entisestään ja nuorten työelämään pääsyn vaikeutumista entisestään. Miten työurien pidentäminen meidät pelastaisi?

Työpaikat siirtyvät muutenkin Kiinaan ja Intiaan suomalaisen työvoiman tarjonnasta huolimatta, automaatio vähentää työvoiman tarvetta.

"Väestökatastrofin" torjuntaan tarvitaan ihan toisenlaisia lääkkeitä. Uusia ideoita ja innovaatioita, uusia yrityksiä, ulkomaisia investointeja, viennin kasvattamista. Venäjän ja Pietarin kasvavat markkinat imevät kaiken mitä tällä pystytään tuottamaan, jos vain osaisimme hyödyntää maantieteellisen asemamme.

jnejne...

PS. Suomessa ollaan hirveän huolissaan kehitysapumäärärahojemme alhaisuudesta. Kuitenkin ainoaa oikeaa kehitysapua on työpaikkojen luominen kehitysmaihin ja siellä tuotettujen tuotteitten ostaminen. Se pitäisi ottaa huomioon kehitysapmäärärahoja laskettaessa. Suora rahallinen kehitysapu menee vain korruption ruokkimiseen vastaanottajamaissa.

Kunnalla ja valtiolla osa vanhoista työkyvyttömistä jää töihin roikkumaan
ilmaisen terveydenhuollon yms. vuoksi. Hölmöimmät perustelevat asiaa
sillä, etteivät halua jättää porukkaa pulaan.

Riidankylväjä kirjoitti:Kuitenkin ainoaa oikeaa kehitysapua on työpaikkojen luominen kehitysmaihin ja siellä tuotettujen tuotteitten ostaminen.

Jostain syystä minulle tulee tuosta mieleen kehitysmaiden riistäminen ja hyväksikäyttö.

Hyväksikäytöstä puheenollen, mistä tuo Pekkolan artikkeli on kopioitu? (linkki johtaa HS:n sisäänkirjautumissivulle)

Gyver kirjoitti:Hyväksikäytöstä puheenollen, mistä tuo Pekkolan artikkeli on kopioitu? (linkki johtaa HS:n sisäänkirjautumissivulle)

Kiitos, korjasin.

Väestönmuutos ja huoltosuhde 2010 - 2030 http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_ ... e/name.jsp

Psykopatologia kirjoitti:Kunnalla ja valtiolla osa vanhoista työkyvyttömistä jää töihin roikkumaan
ilmaisen terveydenhuollon yms. vuoksi. Hölmöimmät perustelevat asiaa
sillä, etteivät halua jättää porukkaa pulaan.

Suuri syy on se, että monella heistä ei ole mitään muuta elämää kuin se virka. Ja juuri se suo lain mukaan mahdollisuuden roikkua 67 vuotiaaksi asti. Mutta työnantaja on herännyt, eikä enää solmi virkasuhteita nuoremmille työntekijöille, koska eihän heitä sitten saisi millään potkittua pois. He saavat määräaikaisuuksia. Monella työpaikalla edellä mainintut seikat hiertävät myös työilmapiirin.

Apropo, eihän presidenttiehdokas, joka itse on virallisessa eläkeiässä ja pyrkimässä uuteen virkaan, koska on niin virkeä, tietenkään tällaisiin asioihin voi tarttua. Eikä hänen vastaehdokaskaan, vaikka on nuorempi, koska se ei olisi poliittisesti korrektia. Olihan meillä jopa 70-vuotias ehdokas. Eikä hänen ehdokkuusiästään saanut esittää mielipiteitä, koska olisi ollut ikärasismia.

Paasikivi oli vuonna 1956 84-vuotias ja vielä ehdokkaana.

Huoltosuhde eli taloudellinen huoltosuhde kuvaa sitä osuutta väestöstä, jonka työlliset joutuvat elättämään. Jos huoltosuhde on esimerkiksi 2, yksi työssäkäyvä joutuu elättämään kaksi työssä käymätöntä. Huoltosuhde lasketaan jakamalla työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien lukumäärä työllisten määrällä. Työttömiin ja työvoiman ulkopuolisiin lasketaan koko ei-työllinen väestö: työttömät, opiskelijat, eläkeläiset, lapset, omaa kotitaloutta hoitavat sekä varusmiespalvelusta suorittavat.

Tämä suhde on tärkeä, koska sen kasvaessa lisääntyy yhteiskunnan tuottavien jäsenten painolasti, kun he joutuvat tukemaan taloudellisesti riippuvaisten elämistä. Jos huoltosuhde nousee, joko sosiaalietuuksia joudutaan karsimaan tai nostamaan työssäkäyvien verotusta.

Tyypillinen huoltosuhde Suomessa on hieman yli yksi (v.2002: 1,3). Taloudellisesti hyvin pärjäävillä alueilla (Helsingin, Tampereen ja Turun seudut) huoltosuhde on yhden luokkaa, työttömyysalueilla luku on jopa yli kaksi. Pahimpana lamavuotena 1993 huoltosuhde oli Suomessa 1,7 eli sataa työllistä kohti oli 170 ei-työllistä.

Huoltosuhde on virheellinen ja väärä mittari. "Huoltosuhdetta" muuttaa automaatio ja työpaikkojen siirtäminen halvan työvoiman maihin ei ikääntyminen tai eläköityminen.

Jokainen eläkkeelle siirtyvä on työuransa aikana maksanut eläkkeensä eläkeyhtiöille, jotka ovat sijoittaneet saamasa varat tuottavasti jopa niin, että niille on syntynyt ylijäämää, josta on sitten jaettu osinkoja omistajille ja hulppeita bonuksia johtajille. Eläkeläisiä ei muiden tarvitse elättää, vaan palautetaan eläkemaksuina kerätyistä varoista asiaankuuluva osuus eläkkeen saajalle.

Pikkuisen viksumpia ehdotuksia odottaisi maamme parhaimmistolta.

Niin tai näin, väestöpyramidi on nokallaan.

Eutanasialaki auttaisi väestöpyramidin muotoiluun.

Sodan jälkeen pyrittiin lisäämään syntyvyyttä hallituksen toimin. 60-luvulla julistettiin, että on moraalitonta synnyttää lapsia tähän liiallisen väestönkasvun raskauttamaan maailmaan. Ihmiset ovat toimineet viisaampien ohjeitten mukaan.

Mikä tässä nyt mättää?

Nokian ja puolustusvoiminen vähennykset näyttävät karun todellisuuden.

Hallitus elää eri tavalla kuin opettaa.

"Tavoitteena ei voi olla patistaa tai antaa normatiivisia ohjeita."

Tuon kirjailen muliinilangoilla ristipistotauluksi ja ojennan anopilleni lahjaksi ensi jouluna.

Nimimerkki jo 19-vuotiaana kysymyksiin "Joko se masu alkaa pullottaa?" kyllästynyt.

Kuulostavat kliseisen typeriltä tuollaiset "anoppijutut", mutta sosiaalisen ympäristön asettamat paineet ovat joskus ahdistavia ja voivat muokata ihmisen elämänpolkua.