HS - Mielipide - 6.2.2012 - 4715 merkkiä - 1. painos
http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20 ... edSearch=& JUHANI P E K K O L ASuomea uhkaa rakenteellinen väestökatastrofi"
Olemme velkaa itsellemme ja nuorille ikäluokille sen, että he voivat elää hyvän elämän ja kasvattaa haluamansa määrän lapsia."
Varaudumme ikääntymiseen kuin kohtaloon. Vanhusväestön määrä kasvaa ja nuorten vähenee. Huoltosuhde heikkenee, kun työssä olevien määrä suhteessa lapsiin ja eläkeläisiin hupenee. Ikääntyminen kasvattaa julkisia menoja samalla, kun veronmaksajien määrä laskee. Syntyy talouden kestävyysvaje. Ongelman syystä, prosessin päätepisteestä tai korjaustoimista ei uskalleta puhua.
Ikääntyminen on seurausta 40 vuotta vallinneesta alhaisesta syntyvyydestä. Ikäluokat alittavat uusiutumisrajan. Isännäksi päässyt vanheneminen on loputon, supistuva kehä, joka johtaa sekä elinvoiman että dynaamisuuden hiipumiseen ja lopulta väestön vähenemiseen. Tien varrella ovat julkisen talouden rahoitusongelma, työvoimapula ja aktiiviväestöön kohdistuvan rasituksen lisääntyminen.
Ikääntyminen lamaa Euroopan ja Suomen talouden, mikä edelleen kiihdyttää syntyvyyden alenemista. Tien päässä ovat talouden romahdus, politiikan umpikuja sekä eurooppalaisten kulttuurien loppu. Tätäkö haluaisimme?
Siirtolaisuus Euroopan ulkopuolelta on nähty ratkaisuna ikäongelmiin. Siihen liittyy taloudellisia, eettisiä ja sosiaalisia haasteita. Siirtolaisten käyttäytyminenkin muuttuu ympäristön mukaiseksi. Eurooppa vanhenee ja haurastuu siirtolaisista huolimatta.
Hiipivän demografisen katastrofin vuoksi työmarkkinoilta poistuva ikäluokka on ylittänyt työmarkkinoille tulevien määrän. Työn tuottavuuden on jatkuvasti parannuttava, jotta kokonaistuottavuus pysyisi edes ennallaan. Useat jo ohitettuun terveen kasvun prosessiin soveltuvat toimet nopeuttavat stagnaatiota ja sen seurauksia.
Työurien pidentäminen ja opiskeluaikojen leikkaus lisäävät nuorten rasitusta. Jos seurauksena on nuorten loppuun palaminen, joudumme ojasta allikkoon. Ei EU:lla eikä Suomella ole strategiaa väestön elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi tai demografisen aikapommin purkamiseksi. Hämmästyttävää on antautuminen näennäisesti välttämättömälle kansakunnan näivettämiselle. On aika kääntää ajattelu, sosiaalipolitiikka ja talous kestävään suuntaan. Kun kansalaisilta maltetaan kysyä toivottua lasten lukumäärää, vastaus Suomessa on 2,6 lasta. Syntyvyys on kuitenkin vain 1,86:n tasolla.
Lyhyellä aikavälillä emme voi paikata vääristymää. On aloitettava ihmisten tahtoon perustuva korjaus, joka palauttaa seuraavien vuosikymmenten aikana väestön kehityksen kestävälle uralle, suo elinvoiman ja tulevaisuuden.
Suurin syy riittämättömään syntyvyyteen on työelämän paine. Opiskelut jatkuvat pitkään, työpaikoista käydään kisaa, asunto on hankittava velaksi, ja nuorten työmarkkinat ovat tavallistakin epävarmemmat. Näissä oloissa lasten hankintaa lykätään. Kun työ- ja talous lopulta olisivat kunnossa, saattaa biologinen kello käydä jo isovanhempien aikaa.
Työn ja opiskelujen vaateet ja asumisolot vaikuttavat naisiin voimakkaammin kuin miehiin. Asenneilmastossa on lapsi- ja perhevastaisuutta. Sosiaali- ja terveystoimi varautuu ansiokkaasti seksitautien välttämiseen ja ehkäisyn tuottamiseen. Parisuhteen ja lasten arvostaminen voimavarana tai nuorten aikuisten kannustaminen lasten hankintaan on harvemmin toiminnan muotona.
Lasten hankinnan lykkääminen on kouluttajien ja työnantajien lyhytnäköinen ja kohtuuton intressi. Perheen ja työn yhteensovittaminen toimii juhlapuheissa, joissa opiskelun ja perheen sovittamisesta ei edes mainita. Kuluttamisen elämäntyyli asettaa tavaran lapsen korvikkeeksi. Epämääräiset ideologit syyllistävät nuoria globaaleista ongelmista. Useimmat pitävät elämäänsä, itseään ja perhettään arvokkaina, mutta eivät kykene toteuttamaan tavoitteitaan.
Muutoksen yhteiskuntapolitiikassa on perustuttava ihmisten tarpeille. Tavoitteena ei voi olla patistaa tai antaa normatiivisia ohjeita. Olemme velkaa itsellemme ja nuorille ikäluokille sen, että he voivat elää hyvän elämän ja kasvattaa haluamansa määrän lapsia. Tämä on yhteiskunnan, talouden ja kulttuurin olemassaolon edellytys.
Väestöpolitiikka on pohjustettava empiiriselle tutkimukselle ja selkeälle tavoitteenasettelulle. Työn, opiskelun ja perheen edut on sovitettava. Raskaana olevia on tuettava henkisesti. Sosiaalipolitiikan keskiöön on nostettava nuorten aikuisten perhepolitiikka. Korjausliikkeiden on oltava pikaisia ja päättäväisiä. Ajankohtaiset velkaongelmat ovat mitättömiä rakenteellisen väestökatastrofin rinnalla.
JUHANI PEKKOLA FILOSOFIAN TOHTORI
SOSIOLOGIAN DOSENTTI, TAMPEREEN YLIOPISTO
TUTKIMUSJOHTAJA, KYMENLAAKSON
AMMATTIKORKEAKOULU
Tulosta juttu Tallenna lehtihyllyyn
_______________________________________________________________________
Tilaa Hesari & digilehti arkkistoineen!_______________________________________________________________________