The Infantry - Queen of Battle

[Psykopatologia]

The Infantry - Queen of Battle

[Psykopatologia]

(- -)
Where brave men fight...
there fight I.
In freedom's cause...
I live,
I die.
From Concord Bridge to Heartbreak Ridge,
from the Arctic to the Mekong,
to the Caribbean...
the Queen of Battle!
Always ready...
then,
now,
and forever.

I am the Infantry!
FOLLOW ME!

Onko perusteita pitää jalkaväkeä taistelukentän kuningattarena?

Usein tuodaan esiin, että jalkaväki ratkaisee. Tarkasti ottaen tämä
ei kuitenkaan pidä paikkaansa: nykyisin yhä enemmän ilmavoivat
ratkaisee, mutta vasta jalkaväki saattaa taistelun onnistuneeseen
voittoon ("ratkaisuun") ottamalla haltuun ko. taktisen tai strategisen
kohteen tai alueen.

Jalkaväen perusta on (usein likaisissa ja mudassa rämivissä) kiväärimiehissä,
joissa ei useimmiten ole mitään "kuninkaallista" hohtoa, jota sen sijaan voi
olla kiväärimiehiä tukevissa maavoimien teknisemmissä aselajeissa, kuten
tykistössä ja panssarijoukoissa.

Jalkaväki on massaa, ja se on myös on asevoimien tyhmintä (sopivaa
tykinruokaa). Vaikka yksittäinen kiväärimies ei ole mitään, on hän
kuitenkin osaltaan asevoimien ytimen - maavoimien - jäsen ja
ansaitsee kuningatarmaisen kohtelun (tulipahan hän taistelukentälle
jalan, polkupyörällä tai helikopterilla).

Waterloo 1815: Keisarillisen kaartin tuho
http://www.youtube.com/watch?v=VbaTYL8b ... re=related (7:33)

[Gyver]

Jokaiseen aselajiin mahtuu kyllä tyhmää ja vähemmän tyhmää porukkaa.

Aselajeista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aselaji

[Psykopatologia]

Jokaiseen aselajiin mahtuu kyllä tyhmää ja vähemmän tyhmää porukkaa.

Niin mahtuu, mutta keskimäärin. Jokainen tollo - jos ei ole klenkka -
osaa kävellä ja laukaista kiväärin. Varsinkin jos alueellinen puolustus
on käytössä - kuten Suomessa - militaria tukeutuu massaan.

[Riidankylväjä]

Jalkaväki taistelee reilusti mies miestä vastaan eikä ammuskele pelkurimaisesti kranaatteja kilometrien päästä tai piileskele panssari vaunun tai lento koneen suojissa.

Itse asiassa tykistö, panssari joukot, ilma voimat ja kaikkein alimpana laivasto ovat jalka väen tuki toimintoja.

[Psykopatologia]

Ja aiemmin nimen omaan lähitaistelussa.

Ilmataisteluissa - varsinkin hävittäjä vastaan hävittäjä - on koettu
"jaloutta", ja myös vihollispuolella on saatettu surra pudotettua
hävittäjä-ässää.

[Psykopatologia]

Tavallinen jalkaväen solttu, saksalainen Lander, brittiläinen Tommy, ranskalainen Poilu tai venäläinen Ivan.

[Psykopatologia]

What is the origin of Infantry being called the Queen of Battle?
http://www.benning.army.mil/infantry/magazine/FAQs.html

The earliest attributed quote credits Sir William Napier (1785 - 1860) with saying “Infantry is the Queen of Battles.” In a text by a Mr. G. Maspero, published in 1892, the army of the Assyrian king Ashurbanipal (7th century, B.C.) is described as follows: "There is, on an average one hundred foot soldiers to every ten cavalry and every single chariot; the infantry is really Queen of the Assyrian battles.” The expression hailing infantry as the queen of battle was widely in use at the time of Napoleon I (1769 - 1821).

The ascendancy of the infantryman has been dated as far back as the English victory at Crecy in 1346, and to the later Battle of Agincourt, scene of another English victory over the French, in 1415. The decisive weapon in both battles was the English longbow; at Crecy the French crossbowmen could not match the rate of fire of the bowmen, while at Agincourt the massed French cavalry fell before the waves of arrows fired against them by an outnumbered English army led by the young king, Henry V. Both battles were stunning affirmations of the power of capably led and properly armed infantrymen.

References to the queen of battle (or battles) continue to appear in doctrinal literature from the time of the First World War until today, and one of the most popular theories on the selection of the queen as symbol of our branch lies in the queen’s dominance of a chessboard, where she enjoys much more freedom of movement and mobility than any other piece. Her position as the most powerful piece on the board is indeed analogous to the role of the Infantry on the battlefield, and – like our branch – it is she who may well determine the final outcome. The king, on the other hand, is a vulnerable figure, and must rely upon others to protect him.