Uhrien ääni (Norja)
Lähetetty: 19.12.2011 14:10http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Uhri ... a=Ulkomaat
HS - Ulkomaat - 18.12.2011 - 7489 merkkiä - 1. painos
Uhrien ääni
Oikeudessa Norjan joukkosurmaaja saa vastaansa asianajaja Mette Yvonne Larsenin.
Larsen kertoi tarinansa HS:n kirjeenvaihtajalle Anna-Liina Kauhaselle Oslossa.
ANNA-LIINA KAUHANEN HS
"Puhelin alkoi soida heti samana iltana. Ensin ajattelin, että otan viisi asiakasta. Mutta en voinut kieltäytyä: sain soittoja vanhemmilta päivää ennen lapsen hautajaisia.
Edustan itse 20:tä Oslon pommi-iskun ja Utøyan joukkosurman uhria tai uhrien omaista. Toimistollamme heitä on asiakkaina 66.
Heitä on neljää ryhmää: Niitä, jotka pääsivät Utøyalta pakoon ilman suurempia fyysisiä vammoja, mutta joiden henki oli vaarassa.
Niitä, jotka saivat pahoja vammoja. Niitä, joiden omainen - lapsi, puoliso, sisarus tai vanhempi - kuoli. Neljäntenä ovat Oslon hallituskorttelin pommiräjähdyksestä selvinneet ja uhrien omaiset.
Ensimmäinen soitto tuli samana iltana, 22. heinäkuuta. Nuori raskaana ollut nainen, jonka nuori aviomies työskenteli juristina yhdessä ministeriöistä. Mieheen ei saatu yhteyttä.
Myöhemmin hänestä löydettiin käsi. Vihkisormus oli sormessa.
Olin valmistautunut siihen, että Anders Behring Breivik voitaisiin todeta syyntakeettomaksi. Hänen asianajajansa sanoi minulle niin hyvin varhain, jo elokuussa.
Osalle asiakkaista oli helpotus, kun soitin ja kerroin heille diagnoosista. Yksi tyttö, joka pääsi pakoon mutta jonka sisko kuoli Utøyalla, sanoi, että ehkä on helpompaa elää hullun tappajan kanssa.
Ainakin, jos vaihtoehtona on kylmäverinen psykopaatti, joka tappaa ideologisista syistä.
Diagnoosiin liittyy myös paljon kysymyksiä. Olen edustanut monia psykoottisia ihmisiä. On varsin outoa ja epätodennäköistä, että skitsofreenikko voisi toteuttaa tällaisen iskun.
Siksi haluaisin hänestä myös toisen asiantuntijalausunnon, Tanskasta tai Ruotsista. Norjan asiantuntijat on jo käytetty.
Asianajajana minun täytyy vakuuttaa uhreille, että järjestelmä toimii. Ok, hän on siis sairas. Hän ei koskaan tule pääsemään vapaalle jalalle. Hän ei koskaan tule kadulla vastaan.
Hän tulee kuitenkin vastaan oikeussalissa.
Olen yksi niistä kolmesta asianajajasta, jotka ovat äänessä oikeudessa. Käytännössä olen istunnoissa joka päivä kymmenen viikkoa.
Todistajista on tärkeää pitää huolta. Osa heistä on hyvin nuoria. Osa ei pysty kohtaamaan Breivikiä. Breivik on tällöin toisessa tilassa ja seuraa todistusta videokuvan välityksellä.
Moni uhri voi pettyä: Oliko tämä minun osuuteni vain tässä? Miksei missään mainita lapseni nimeä?
Syyttäjät ovat päättäneet ottaa käsittelyyn vain kuolleet ja pahiten vammautuneet. Ei muita. Jos siis olit saarella, piilottelit ja pakenit, ei tapausta ehkä edes sivuta.
Ymmärrän ja en ymmärrä syyttäjän näkökantaa. Kaikkien kuuleminen veisi vuoden. Oma ehdotukseni olisi, että kaikkien nimet edes mainittaisiin, kun käydään läpi, mitä tapahtui Oslon keskustassa ja mitä Utøyalla.
Murhaoikeudenkäynnit ovat tavallisestikin järkyttävää seurattavaa. Ja nyt meillä on Norjan oma Hannibal Lecter.
Kaikki 77 kuolemantapausta käydään läpi.
Ruumis löydettiin näin, luoti meni pään läpi näin, sitä ennen tapahtui näin. Se on lain periaate.
Vaikka olin valmistautunut siihen, mitä tulen kohtaamaan, järkytyn välillä.
Järkytyin lukiessani ensimmäistä kertaa kuulustelupöytäkirjoja. Breivik kuvaili äärimmäisen tarkasti tapahtumia. Itkin ja ajattelin, ettei kukaan voi olla niin julma.
Hän houkutteli lapsia pois piiloistaan sanomalla rauhallisella äänellä, että on poliisi, joka on tullut auttamaan.
Sitten hän ampui lähelle tulleet suoraan päähän. Hän kuvaa yksityiskohtaisesti tyttöjä, joita piti kauniina - mutta että oli väistämätöntä ampua sekin vaaleahiuksinen. Hän arvioi uhriensa ikiä.
Pieni poika yritti päästä päärakennuksen vessaan piiloon. Sisällä olleet kuusi nuorta eivät uskaltaneet avata hänelle ovea. Hän ampui pojan oven ulkopuolelle.
Oli kiinnostavaa nähdä Breivik ensimmäistä kertaa. Se oli 25. heinäkuuta oikeudessa.
Odotin pitkää karismaattista kaveria, jolla on paljon sanottavaa ja vakuuttava ääni. Mutta hän on lyhyt ja huonoihoinen. Ääni ei ole aikuisen miehen.
Tuomari antoi hänelle neljä minuuttia aikaa puhua. Hän alkoi lukea englanniksi selostusta paperista. Tuomari keskeytti ja sanoi, että Norjassa norjaa puhuvat käyttävät oikeussalissa norjaa.
Kävi ilmi, ettei hän tiennyt ilman paperia, mitä sanoa. Hän sanoi jotain typerää sosiaalidemokraateista.
En usko, että Norjan yhteiskunta on pohjimmiltaan ymmärtänyt, millä tavoin äärioikeistolainen liikehdintä ja ulkomaalaisvihamielinen edistyspuolue ovat vaikuttaneet yhteiskuntaan ja asenteisiin.
Breivikin ajatukset jakaa moni muu, vaikka emme niin haluaisi.
Lastensuojelu tunsi hänet. Perheenjäsenet olivat huolissaan. Kuinka tämä silti oli mahdollista?
Olen alusta alkaen arvostellut paljon poliisia. Siinä olen ollut uhrien ääni.
Monelle on vaikea ymmärtää, miksi poliisilla kesti niin kauan tulla paikalle. Asiakkainani on useita vanhempia, joiden lapsi ammuttiin hyvin myöhään, kello 18.15:n jälkeen.
Poliisi sanoi ensin, että Breivik otettiin kiinni 18.27, mutta täsmensi ajan myöhemmin 18.38:aan.
Yksi myöhäisistä uhreista oli työväenpuolueen nuorisojärjestön AUF:n Oslon johtaja, 21-vuotias Håvard Vederhus. Hän soitti lukuisia avunpyyntöjä poliisille: lähettäkää helikopteri, lähettäkää apua. Poliisi seisoi vastarannalla.
Ja me kaikki Norjassa olemme nähneet sen pienen veneen, jolla poliisi lopulta tuli.
Minusta tuli kritiikin kasvot. Otin tämän henkilökohtaisesti - minulle siitä ei ollut mitään etua asianajajana, olin hankala.
Mutta kuka muu kysymykset olisi kysynyt? Minä edustin niitä ihmisiä, joilla ei ollut energiaa kuin selviytymiseen.
Norjan oikeusministeri Knut Storberget soitti ja pyysi lopettamaan poliisin arvostelun. Siitä tuli jälkikäteen Norjan puhutuin puhelu. Sittemmin ministeri myös erosi.
Olen huolissani tulevasta. Tämä seuraa meitä loppuelämämme.
Olen huolissani näistä nuorista. Joka vuosi on heinäkuun 22. päivä, ja joka vuosi on Breivikin kuuleminen. Hänellä on oikeus kyseenalaistaa pakkohoitonsa joka vuosi.
Minä olen myös äiti. Ja minulla on nyt viisi alle 15-vuotiasta asiakasta. Sanon heille, että heidän ei pitäisi tulla paikan päälle oikeuteen eikä lukea asiapapereita.
Jos he haluavat käydä paperit läpi itse, pyydän heitä soittamaan minulle ne luettuaan.
Saman neuvon annan vanhemmille. En myöskään haluaisi, että mielisairaalassa apua tarvinneet uhrit tulisivat oikeuteen.
Näiden tapettujen ja vahingoittuneiden nuorten vanhemmat ovat monet sosiaalidemokraattisessa puolueessa. He ovat koulutettuja, valveutuneita ja usein hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, kuten poliitikkoja.
Vaikka he ajattelevat, että he pystyvät hoitamaan kaiken, eivät he pysty. Pyydän, että he antavat minun tehdä tämän, sillä he tarvitsevat apua.
Haluaisin suojella ihan joka ikistä tältä. Mutta se ei ole mahdollista."
Artikkelilinkki: Mette Yvonne Larsen
Tulosta juttu Tallenna lehtihyllyyn
HS - Ulkomaat - 18.12.2011 - 7489 merkkiä - 1. painos
Uhrien ääni
Oikeudessa Norjan joukkosurmaaja saa vastaansa asianajaja Mette Yvonne Larsenin.
Larsen kertoi tarinansa HS:n kirjeenvaihtajalle Anna-Liina Kauhaselle Oslossa.
ANNA-LIINA KAUHANEN HS
"Puhelin alkoi soida heti samana iltana. Ensin ajattelin, että otan viisi asiakasta. Mutta en voinut kieltäytyä: sain soittoja vanhemmilta päivää ennen lapsen hautajaisia.
Edustan itse 20:tä Oslon pommi-iskun ja Utøyan joukkosurman uhria tai uhrien omaista. Toimistollamme heitä on asiakkaina 66.
Heitä on neljää ryhmää: Niitä, jotka pääsivät Utøyalta pakoon ilman suurempia fyysisiä vammoja, mutta joiden henki oli vaarassa.
Niitä, jotka saivat pahoja vammoja. Niitä, joiden omainen - lapsi, puoliso, sisarus tai vanhempi - kuoli. Neljäntenä ovat Oslon hallituskorttelin pommiräjähdyksestä selvinneet ja uhrien omaiset.
Ensimmäinen soitto tuli samana iltana, 22. heinäkuuta. Nuori raskaana ollut nainen, jonka nuori aviomies työskenteli juristina yhdessä ministeriöistä. Mieheen ei saatu yhteyttä.
Myöhemmin hänestä löydettiin käsi. Vihkisormus oli sormessa.
Olin valmistautunut siihen, että Anders Behring Breivik voitaisiin todeta syyntakeettomaksi. Hänen asianajajansa sanoi minulle niin hyvin varhain, jo elokuussa.
Osalle asiakkaista oli helpotus, kun soitin ja kerroin heille diagnoosista. Yksi tyttö, joka pääsi pakoon mutta jonka sisko kuoli Utøyalla, sanoi, että ehkä on helpompaa elää hullun tappajan kanssa.
Ainakin, jos vaihtoehtona on kylmäverinen psykopaatti, joka tappaa ideologisista syistä.
Diagnoosiin liittyy myös paljon kysymyksiä. Olen edustanut monia psykoottisia ihmisiä. On varsin outoa ja epätodennäköistä, että skitsofreenikko voisi toteuttaa tällaisen iskun.
Siksi haluaisin hänestä myös toisen asiantuntijalausunnon, Tanskasta tai Ruotsista. Norjan asiantuntijat on jo käytetty.
Asianajajana minun täytyy vakuuttaa uhreille, että järjestelmä toimii. Ok, hän on siis sairas. Hän ei koskaan tule pääsemään vapaalle jalalle. Hän ei koskaan tule kadulla vastaan.
Hän tulee kuitenkin vastaan oikeussalissa.
Olen yksi niistä kolmesta asianajajasta, jotka ovat äänessä oikeudessa. Käytännössä olen istunnoissa joka päivä kymmenen viikkoa.
Todistajista on tärkeää pitää huolta. Osa heistä on hyvin nuoria. Osa ei pysty kohtaamaan Breivikiä. Breivik on tällöin toisessa tilassa ja seuraa todistusta videokuvan välityksellä.
Moni uhri voi pettyä: Oliko tämä minun osuuteni vain tässä? Miksei missään mainita lapseni nimeä?
Syyttäjät ovat päättäneet ottaa käsittelyyn vain kuolleet ja pahiten vammautuneet. Ei muita. Jos siis olit saarella, piilottelit ja pakenit, ei tapausta ehkä edes sivuta.
Ymmärrän ja en ymmärrä syyttäjän näkökantaa. Kaikkien kuuleminen veisi vuoden. Oma ehdotukseni olisi, että kaikkien nimet edes mainittaisiin, kun käydään läpi, mitä tapahtui Oslon keskustassa ja mitä Utøyalla.
Murhaoikeudenkäynnit ovat tavallisestikin järkyttävää seurattavaa. Ja nyt meillä on Norjan oma Hannibal Lecter.
Kaikki 77 kuolemantapausta käydään läpi.
Ruumis löydettiin näin, luoti meni pään läpi näin, sitä ennen tapahtui näin. Se on lain periaate.
Vaikka olin valmistautunut siihen, mitä tulen kohtaamaan, järkytyn välillä.
Järkytyin lukiessani ensimmäistä kertaa kuulustelupöytäkirjoja. Breivik kuvaili äärimmäisen tarkasti tapahtumia. Itkin ja ajattelin, ettei kukaan voi olla niin julma.
Hän houkutteli lapsia pois piiloistaan sanomalla rauhallisella äänellä, että on poliisi, joka on tullut auttamaan.
Sitten hän ampui lähelle tulleet suoraan päähän. Hän kuvaa yksityiskohtaisesti tyttöjä, joita piti kauniina - mutta että oli väistämätöntä ampua sekin vaaleahiuksinen. Hän arvioi uhriensa ikiä.
Pieni poika yritti päästä päärakennuksen vessaan piiloon. Sisällä olleet kuusi nuorta eivät uskaltaneet avata hänelle ovea. Hän ampui pojan oven ulkopuolelle.
Oli kiinnostavaa nähdä Breivik ensimmäistä kertaa. Se oli 25. heinäkuuta oikeudessa.
Odotin pitkää karismaattista kaveria, jolla on paljon sanottavaa ja vakuuttava ääni. Mutta hän on lyhyt ja huonoihoinen. Ääni ei ole aikuisen miehen.
Tuomari antoi hänelle neljä minuuttia aikaa puhua. Hän alkoi lukea englanniksi selostusta paperista. Tuomari keskeytti ja sanoi, että Norjassa norjaa puhuvat käyttävät oikeussalissa norjaa.
Kävi ilmi, ettei hän tiennyt ilman paperia, mitä sanoa. Hän sanoi jotain typerää sosiaalidemokraateista.
En usko, että Norjan yhteiskunta on pohjimmiltaan ymmärtänyt, millä tavoin äärioikeistolainen liikehdintä ja ulkomaalaisvihamielinen edistyspuolue ovat vaikuttaneet yhteiskuntaan ja asenteisiin.
Breivikin ajatukset jakaa moni muu, vaikka emme niin haluaisi.
Lastensuojelu tunsi hänet. Perheenjäsenet olivat huolissaan. Kuinka tämä silti oli mahdollista?
Olen alusta alkaen arvostellut paljon poliisia. Siinä olen ollut uhrien ääni.
Monelle on vaikea ymmärtää, miksi poliisilla kesti niin kauan tulla paikalle. Asiakkainani on useita vanhempia, joiden lapsi ammuttiin hyvin myöhään, kello 18.15:n jälkeen.
Poliisi sanoi ensin, että Breivik otettiin kiinni 18.27, mutta täsmensi ajan myöhemmin 18.38:aan.
Yksi myöhäisistä uhreista oli työväenpuolueen nuorisojärjestön AUF:n Oslon johtaja, 21-vuotias Håvard Vederhus. Hän soitti lukuisia avunpyyntöjä poliisille: lähettäkää helikopteri, lähettäkää apua. Poliisi seisoi vastarannalla.
Ja me kaikki Norjassa olemme nähneet sen pienen veneen, jolla poliisi lopulta tuli.
Minusta tuli kritiikin kasvot. Otin tämän henkilökohtaisesti - minulle siitä ei ollut mitään etua asianajajana, olin hankala.
Mutta kuka muu kysymykset olisi kysynyt? Minä edustin niitä ihmisiä, joilla ei ollut energiaa kuin selviytymiseen.
Norjan oikeusministeri Knut Storberget soitti ja pyysi lopettamaan poliisin arvostelun. Siitä tuli jälkikäteen Norjan puhutuin puhelu. Sittemmin ministeri myös erosi.
Olen huolissani tulevasta. Tämä seuraa meitä loppuelämämme.
Olen huolissani näistä nuorista. Joka vuosi on heinäkuun 22. päivä, ja joka vuosi on Breivikin kuuleminen. Hänellä on oikeus kyseenalaistaa pakkohoitonsa joka vuosi.
Minä olen myös äiti. Ja minulla on nyt viisi alle 15-vuotiasta asiakasta. Sanon heille, että heidän ei pitäisi tulla paikan päälle oikeuteen eikä lukea asiapapereita.
Jos he haluavat käydä paperit läpi itse, pyydän heitä soittamaan minulle ne luettuaan.
Saman neuvon annan vanhemmille. En myöskään haluaisi, että mielisairaalassa apua tarvinneet uhrit tulisivat oikeuteen.
Näiden tapettujen ja vahingoittuneiden nuorten vanhemmat ovat monet sosiaalidemokraattisessa puolueessa. He ovat koulutettuja, valveutuneita ja usein hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, kuten poliitikkoja.
Vaikka he ajattelevat, että he pystyvät hoitamaan kaiken, eivät he pysty. Pyydän, että he antavat minun tehdä tämän, sillä he tarvitsevat apua.
Haluaisin suojella ihan joka ikistä tältä. Mutta se ei ole mahdollista."
Artikkelilinkki: Mette Yvonne Larsen
Tulosta juttu Tallenna lehtihyllyyn