Psykopatologia.munfoorumi.com

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/ ... ta/a708094

ABORTTILAKI Mari Heikkilä, 21.10.2011, 12:08

Gynekologit vastustavat aborttilain muuttamista

Gynekologit eivät innostu hallitusohjelman kirjauksesta, jonka mukaan raskaudenkeskeytysten
myöhäisimpään viikkorajaan saatetaan puuttua.

Asiaa ajanut sisäasiainministeri Päivi Räsänen (kd.) toivoo, että eduskunta kumoaisi aborttilain pykälän,
jonka nojalla raskaus voidaan keskeyttää sikiön vammaisuuden perusteella 24. raskausviikon loppuun asti. Raja laskisi 20 viikkoon.

Husin Kätilöopiston sairaalan ylilääkärin Oskari Heikinheimon mukaan päätös vaikeuttaisi sikiöseulontojen toteuttamista.

– Viikoilla 18 – 20 tehtävää kakkosseulaa täytyisi varhaistaa, jolloin siinä nähdään vähemmän, Heikinheimo sanoo.

Myöskään ylilääkäri Marja-Liisa Mäntymaa Kymenlaakson keskussairaalasta ei pidä muutosta ongelmattomana.
Esimerkiksi vaikeat sydämen rakenneviat havaitaan tyypillisesti vasta melko myöhäisessä vaiheessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen perusteella vuonna 2010 tehtiin 99 aborttia 20. raskausviikon jälkeen.
Aborttien kokonaismäärä oli 10?181.

Pahimmillaan tulisi aborttimatkailua

Oysin apulaisylilääkärin Eila Suvannon mielestä kukaan ei keskeytä pitkällä olevaa raskautta kevyin perustein.
Sikiön sairauden vuoksi tehtäviin abortteihin tarvitaan Valviran päätös.

– Me, jotka kohtaamme näitä potilaita, tiedämme, että jokainen harkitsee asian hyvin tarkkaan.

Suvannon mukaan on huomattava, että perheillä on erilaiset resurssit ottaa vastaan vaikeasti vammaisen lapsen tuoma kuormitus.
Toisaalta usein on kyse siitä, että lapsi kuolisi joka tapauksessa hyvin pian syntymän jälkeen. Suvannon mukaan olisi tällöin
kohtuutonta vaatia äitiä jatkamaan raskaus loppuun saakka.

– On hirveän helppo arvostella ulkopuolelta. Taannoin hoitamassani synnytyksessä perheeseen syntyi toista kertaa lapsi,
jonka perinnöllinen sairaus johti vääjäämättä kuolemaan pian syntymän jälkeen. Siellä synnytyssalissa itkivät niin lääkärit,
hoitajat kuin perhekin.

Aborttilain tiukentaminen voisi Suvannon mukaan pahimmillaan johtaa aborttimatkailuun.

Vaikea eettinen ongelma

Taysin ylilääkäri Johanna Mäenpää myöntää, että kyseessä on vaikea eettinen ongelma. On eettisesti raskasta tehdä
hyvin myöhäinen raskaudenkeskeytys, kun ääritapauksessa 23-viikkoinen keskonen saattaa jäädä henkiin.

Ennenaikaisessa synnytyksessä lapsi pyritään aktiivisin toimin pitämään elossa, kun taas keskeytyksessä ei tehdä mitään.

– Tämä vähän puolustaisi rajan laskua, ettei oltaisi tällaisessa tilanteessa.

Mäenpää pitää kuitenkin perusteltuna, että viikkoraja on jatkossakin korkeampi sikiön vammaisuuden vuoksi kuin
sosiaalisin perustein tehdyissä keskeytyksissä.

Suomessa tiukat säädökset

Valviran lupaosaston johtajan Jussi Holmalahden mukaan Suomessa raskaudenkeskeytysten viikkoraja vastaa
eurooppalaista käytäntöä.

Aborttilainsäädäntö on jopa tiukimmasta päästä.

– Jos asiaa ruvetaan selvittämään, on oleellista, että se pöyhitään juurta jaksain, Holmalahti sanoo.

Hänen mukaansa lääketieteen kehitys on tuonut uusia ongelmia. Pitäisi esimerkiksi miettiä, miten suhtaudutaan toisinaan myöhäisessä vaiheessa saataviin geenitestausten tuloksiin.


Ei erioikeuksia

Gynekologit eivät halua lakiin mahdollisuutta kieltäytyä eettisin perustein abortin tekemisestä.
Hallitusohjelmassa tätäkin vaihtoehtoa tutkitaan.

– Se on ammatinvalintakysymys. Jos gynekologiksi haluaa Suomessa, pitää hoitaa kaikkia potilaita
parhaan kykynsä mukaan, moralisoimatta, toteaa Oskari Heikinheimo.

Johanna Mäenpään mukaan olisi myös epäreilua, jos aborttien teko lankeaisi vain osalle ammattikunnasta.

– Se on väärin toisia kohtaan.

Muualla Talentumin verkostossa
Ei helppoa vastausta (Mediuutiset) 21.10.2011
Ennenaikainen synnytyskin voi olla geeneissä (Mediuutiset) 03.02.2011
Kuolema ja elämä (Mediuutiset) 05.11.2010
Myöhäiset abortit lisääntyivät (Mediuutiset) 05.11.2010
Aborttien määrä lähes ennallaan (Mediuutiset) 30.03.2010

Vähän vaikea uskoa, että lasku aiheuttaisi aborttimatkailua, mutta tiedä häntä. Pitäisi olla joku vertailumaa...

Kristinuskon vaikutusta uusissa muotoiluissa.

Kyllästynyt kirjoitti:

Crocodile Gena kirjoitti:Vähän vaikea uskoa, että lasku aiheuttaisi aborttimatkailua, mutta tiedä häntä. Pitäisi olla joku vertailumaa...

Mutta mitä hyvää aborttilain muutoksella sinun mielestäsi saavutettaisiin?

En tiedä, tuon uutisen perusteella. Lisätietoa kaipaisin.

^ Varmasti. Mielestäni on hyvä, että keskustelua abortin aikarajoista kuitenkin yhteiskunnassa käydään.

Kiinnostaisi tietää, millä perusteilla rajan laskua nyt ajetaan.

Tässä taitaa olla esimerkki siitä, miten politiikalla (taustalla hallituksen muodostumispeli ja eriskummallisen vaalituloksen aikaansaamat kummittelut) on vaikutusta eettisten asioiden lainsäädäntöön. Sisäministerin kannattaisi nyt keskittyä vain Sisäasianministeriön asioihin. Vaikka lupasihan hän hallituspaikan saatuaan olla kiinnostunut myös vireillepanemistaan aiheista, jotka hänen sydäntään lähellä. Ja mikä lienee Perussuomalaisten puheenjohtajan mielipiteiden varjon vaikutus taustalla. Äänestyksen lopputulemasta ei voi koskaan olla varma, mikäli muutosesitys äänestyksiin asti etenee, sillä eettisissä asioissa tuskin pääpuolueet edustajiaan mitenkään sitovat.

Abortista ei voi kukaan ulkopuolinen sanoa, onko se oikein vai väärin, koska abortti on aina väärin. Tai siis ajattelen, että abortin tekijällä on aina huono omatunto, paha mieli, suru, vaikka abortin hyvät puolet kerrottaisiin ja perusteltaisiin kuinka hyvin tahansa. Toki jollekin abortti on vain abortti, jolloin se ei ole hänelle eettisessä mielessä oikein mitään.

Ja vammaisuudesta: edes kaikkia vaikeita kehitysvammoja ei voida ennalta tietää...

Minulle on aina ollut jotenkin iso kysymys tuo kehitysvamman perusteella tehtävä abortti...

Ruusu keskittyy äitiin, Kyllästynyt lapseen.

Voiko INCLn muka tietää ennalta?

No, mitenkäs on JNCLn kanssa?

Siinähän lapsella / aikuisella on pitempi elämä... monta vuotta lapsi pystyy elämään tavallisesti ja vielä monta vuotta taudin etenemisen jälkeenkin elää oikein mukavaa elämää. En tiedä, missä vaiheessa tauti saavuttaa sellaisen pisteen, että se muuttuu ihmiselle itselleen pelkäksi kärsimykseksi, kun se pitäisi taas kysyä ihmiseltä itseltään. En mitenkään pysty sanomaan, että ainakaan noin pitkäksi tiedetty tai ennustettu elämä olisi perusteltua keskeyttää.

Ompa näitä nyt hyvä alkaa tässä vertailemaan, toivottavasti palstalle ei eksy ketään INCL/JNCL-ihmisen omaista.

Mutta aiemmassa tarkoitin vaan sitä, Kyllästynyt, että jos minä tekisin abortin, niin aika vaikea kenenkään olisi vakuuttaa, että olen tehnyt oikein. Korkeintaan voisin ajatella ajattelevani, että teinpä tässä nyt 70 prosenttisesti oikein, mutta joku 30% jäi vielä sinne väärän puolelle.

Mutten siltikään osaa sanoa, onko joku toinen tehnyt oikein vai väärin.

Jos tekee jotakin täysin oikein, niin sitä ei enää jälkeen päin tarvitse pähkäillä.

Siis onko jossakin olemassa tuollainen lista sairauksista tms., joiden perusteella raskauden saa keskeyttää?

Lisäystä: JNCL-potilaat kyllä ymmärtävät sairauden laadun, jos siitä joku heille tulee kertoneeksi. Veikkaan kuitenkin, että ainakin vanhemmat koettavat suojella lapsiaan / lastaan... eivätkä mielellään halua, että edes lääkäri asiasta kovaan sävyyn lapselle tai jo aikuisen ikään ehtineellekään JNCL-ihmiselle kailottaa.

Lisäilin vähän tuohon edelliseen. JNCL on vanhemmille paljon raskaampaa kuin lapselle. On ylipäätään aika paljon vanhemmista (elämäntilanne ym.) kiinni, milloin tekee abortin vammaisuuden perusteella ja minkä tasoisen vammaisuuden perusteella ja milloin ei. Jos vaikkapa nainen on saanut kolme kertaa keskenmenon, mutta neljännellä yrittämällä raskaus onnistuu, ja vaikka lapsen elinaikaennuste olisi vain 5-10 vuotta apuvälineineen kaikkineen, niin voi olla hyvinkin mahdollista, että vanhemmat haluavat lapsen siitä huolimatta pitää. Ihan vain pohdiskeluina aiheen vierestä, koska aiheen viereisyys kiinnostaa. Ja nyt töihin, mars.

Jokaisen pitää tehdä ratkaisut itse. Itsehän he päätöksen kanssa joutuvat elämäänkin.

Totta kuin rotta.

Suomessa ei ole tapana pimittää potilaalta taudin nimeä tai diagnoosia - ei teini-ikäisiltä eikä lapsiltakaan.

Ja milläs sinä teini-ikäiseltä pystyt salaamaan hänen sairastamansa taudin nimen ja ennusteen?


Tai sitten on. Jos JNCL-ihmiseltä kysyy, mitä hän sairastaa, niin veikkaan ettei hän osaa vastata, koska a) hän voi olla teini-ikäisenä jo sen verran taantunut*, ettei oikein itsekään ymmärrä mikä tauti hänellä on tai b) hänelle ei ihan oikeasti ole asiasta liiemmin puhuttu. Sen, ettei asiasta kerrota / puhuta, voi perustella sillä, että tieto voi olla jotenkin vahingollinen ihmiselle. Muistelen joskus jostakin lukeneeni, en tiedä liekö faktaa vai fiktiota, että mielenterveyspotilaallekaan ei välttämättä kerrota hänen taudistaan, jos katsotaan sen huonontavan tilannetta tms. (?!) Teini-ikäinen tahtonee tietoa monestakin asiasta, mutta JNCLn tapauksessa tiedonsaantia vaikeuttaa jo se, että teini-ikään mennessä on ehtinyt sokeutua, jolloin tiedonsaantikin on vaikeampaa.

*en tiedä missä vaiheessa JNCL-henkilön henkinen tai älyllinen taantuminen alkaa ja kuinka (nopeasti) se etenee... Mutta 18-vuotiaina (ns. teini-aikuisina) lienevät jo siinä kunnossa, ettei mitään järkevää vastausta heru. Lisäksi en edes uskaltaisi kysyäkään, edes testimielessä, että mitä ihminen sairastaa ja mikä on ennuste. Huh.

Onko Päivi Räsäsen mielestä sitten parempi, että vaikeasti vammainen lapsi syntyy kaiken lisäksi ei-toivottuna?
Vanhemmat saattaisivat aborttikiellon myötä hylätä vastasyntyneen jo synnytyslaitokselle, koska lähtökohtaisesti eivät halua, tai heillä ei ole voimavaroja vaikeasti vammaisen lapsen hoitoon. Kuka silloin ottaa tämän vaikeavammaisen hoitaakseen? Sijoituspaikoista on jo nyt pulaa, samoin kuin laitospaikoista.

Vaarana on myös se, että äiti joka ei kertakaikkiaan henkisesti kestä sitä, että hänet pakotetaan jatkamaan raskautta ja synnyttämään kuollut tai pian kuoleva vauva, voisi tehdä itsemurhan. Äidin oma terveys tai henki saattaa olla myös vaarassa tuollaisissa raskauksissa. Myöhäisissä aborteissa lienee kyse vain pyrkimyksestä vähentää kaikkien osapuolten kärsimystä.

Sisäasiainmisterittären mieletsä uskonnolliset perustelut ovat tärkeimpiä.

Kuutar kirjoitti:Onko Päivi Räsäsen mielestä sitten parempi, että vaikeasti vammainen lapsi syntyy kaiken lisäksi ei-toivottuna?
Vanhemmat saattaisivat aborttikiellon myötä hylätä vastasyntyneen jo synnytyslaitokselle, koska lähtökohtaisesti eivät halua, tai heillä ei ole voimavaroja vaikeasti vammaisen lapsen hoitoon. Kuka silloin ottaa tämän vaikeavammaisen hoitaakseen? Sijoituspaikoista on jo nyt pulaa, samoin kuin laitospaikoista.

Vaarana on myös se, että äiti joka ei kertakaikkiaan henkisesti kestä sitä, että hänet pakotetaan jatkamaan raskautta ja synnyttämään kuollut tai pian kuoleva vauva, voisi tehdä itsemurhan. Äidin oma terveys tai henki saattaa olla myös vaarassa tuollaisissa raskauksissa. Myöhäisissä aborteissa lienee kyse vain pyrkimyksestä vähentää kaikkien osapuolten kärsimystä.

Myös ihan terveitä lapsia syntyy ei toivottuina, ainakin jos iseiltä kysytään.

Kehitysvamman yhteydessä hylkääminen voi tapahtua myös vasta myöhemmällä iällä, kun jompi kumpi vanhemmista ei enää jaksa.

Roso kirjoitti:

Kuutar kirjoitti:Onko Päivi Räsäsen mielestä sitten parempi, että vaikeasti vammainen lapsi syntyy kaiken lisäksi ei-toivottuna?
Vanhemmat saattaisivat aborttikiellon myötä hylätä vastasyntyneen jo synnytyslaitokselle, koska lähtökohtaisesti eivät halua, tai heillä ei ole voimavaroja vaikeasti vammaisen lapsen hoitoon. Kuka silloin ottaa tämän vaikeavammaisen hoitaakseen? Sijoituspaikoista on jo nyt pulaa, samoin kuin laitospaikoista.

Vaarana on myös se, että äiti joka ei kertakaikkiaan henkisesti kestä sitä, että hänet pakotetaan jatkamaan raskautta ja synnyttämään kuollut tai pian kuoleva vauva, voisi tehdä itsemurhan. Äidin oma terveys tai henki saattaa olla myös vaarassa tuollaisissa raskauksissa. Myöhäisissä aborteissa lienee kyse vain pyrkimyksestä vähentää kaikkien osapuolten kärsimystä.

Myös ihan terveitä lapsia syntyy ei toivottuina, ainakin jos iseiltä kysytään.

Kehitysvamman yhteydessä hylkääminen voi tapahtua myös vasta myöhemmällä iällä, kun jompi kumpi vanhemmista ei enää jaksa.

Onko se sitten hyvä asia?

Jos tulevan lapsen vaikea kehitysvamma on jo tiedossa raskausaikana ja hän on lähtökohtaisesti hyvin ei-toivottu, niin silloinhan tilanne tulisi olemaan se, että vanhemmat jättävät hänet syntymän jälkeen yhteiskunnan vastuulle. Jos kerran yhteiskunta pakottaisi naisen synnyttämään. Niinpä kysyn sinulta, mihin nuo kaikki vaikeavammaiset ei-toivotut sijoitettaisiin?

Abortinvastustajien vakiovastaus on ollut, että ei-toivotun voisi antaa lapsettomalle pariskunnalle. Aniharva heistäkään kuitenkaan haluaisi vaikeavammaista lasta, eikä vaikeasti vammaisia aina edes voi hoitaa kotona. He päätyisivät siis elämään yksin valtion laitoksissa, joissa on usein pulaa hoitajista. Aborttien vastustajia ei useinkaan vaikuta yhtään liikuttavan, mitä ei-toivotulle lapselle tapahtuu syntymän jälkeen.

Ovatko kaikki liian varhain syntyneet ja nykyaikaisin keinoin hengissä pidetyt sikiöt toivottuja, kun ovat vammautuneet toinen toistaan vakavammin lääketieteellisen elossa pitämisen seurauksena? Miksei liian varhain maailmaan työntyneen sikiön anneta rauhassa kuolla, koska hyvin tiedetään sen usein vammautuvan ties miten vakavasti, jos jää henkiin - onnistutaan pelastamaan, kuten sanonta kuuluu?

Moniko vanhempi suostuisi aivan liian varhain kohdusta ulos tulleen sikiönsä aggressiiviseen tehohoitoon ja 'pelastamiseen', jos tietäisi miten vakavasti vammainen lapsi voi lopulta olla tuloksena? Ja moniko kieltäisi kaiken tehohoidon sun muun keinotekoisen ja suorastaan väkivaltaisen hengissä pitämisen, jos tietäisi millaisia tuloksia esim. 22-viikkoisen sikiön kohdun ulkopuolinen elossapitely usein synnyttää...?

Mitä jos asetettaisiinkin alaraja liian aikaisin syntyneiden sikiöiden 'pelastamiselle'; annettaisiin sikiön rauhassa kuolla eikä edes yritettäisi pitää elossa, kun hyvin tiedetään sen työntyneen kohdusta ulos aivan liian varhain ja kohtalokkaan vaarallisesti - suorastaan keskenmenon tyylisesti. Tai ennen pidettiin myöhäisenä keskenmenona, koska ei ollut nykyaikaisen lääketieteen kunnianhimoisia keinoja pidellä elossa 'kesken menneitä' sikiöitä...

Olisiko se 24 viikkoa hyvä raja; sitä vanhemmat sikiöt yritettäisiin pelastaa, sitä nuoremmat saisivat kuolla rauhassa, jottei tietoisesti ja ehdoin tahdoin altistettaisi ketään vakavalle vammaisuudelle?

Mirri kirjoitti:Ovatko kaikki liian varhain syntyneet ja nykyaikaisin keinoin hengissä pidetyt sikiöt toivottuja, kun ovat vammautuneet toinen toistaan vakavammin lääketieteellisen elossa pitämisen seurauksena? Miksei liian varhain maailmaan työntyneen sikiön anneta rauhassa kuolla, koska hyvin tiedetään sen usein vammautuvan ties miten vakavasti, jos jää henkiin - onnistutaan pelastamaan, kuten sanonta kuuluu?

Moniko vanhempi suostuisi aivan liian varhain kohdusta ulos tulleen sikiönsä aggressiiviseen tehohoitoon ja 'pelastamiseen', jos tietäisi miten vakavasti vammainen lapsi voi lopulta olla tuloksena? Ja moniko kieltäisi kaiken tehohoidon sun muun keinotekoisen ja suorastaan väkivaltaisen hengissä pitämisen, jos tietäisi millaisia tuloksia esim. 22-viikkoisen sikiön kohdun ulkopuolinen elossapitely usein synnyttää...?

Mitä jos asetettaisiinkin alaraja liian aikaisin syntyneiden sikiöiden 'pelastamiselle'; annettaisiin sikiön rauhassa kuolla eikä edes yritettäisi pitää elossa, kun hyvin tiedetään sen työntyneen kohdusta ulos aivan liian varhain ja kohtalokkaan vaarallisesti - suorastaan keskenmenon tyylisesti. Tai ennen pidettiin myöhäisenä keskenmenona, koska ei ollut nykyaikaisen lääketieteen kunnianhimoisia keinoja pidellä elossa 'kesken menneitä' sikiöitä...

Olisiko se 24 viikkoa hyvä raja; sitä vanhemmat sikiöt yritettäisiin pelastaa, sitä nuoremmat saisivat kuolla rauhassa, jottei tietoisesti ja ehdoin tahdoin altistettaisi ketään vakavalle vammaisuudelle?

Varmaan olennaisempaa on sairauden ja hoitotulosten ennuste. Aiheesta tuli kerran, oliko se tanskalainen vai norjalainen dokumentti, jossa tuota keskosten hoitoasiaa pohdittiin. Lääkäreillä oli ainakin siinä sairaalassa eettinen ohjeistus, milloin hoitoa kannattaa jatkaa ja minkälaista hoitoa missäkin vaiheessa. Kun kysyttiin vanhemmilta, eräs äiti vastasi, että hänestä hoitoa ei kannattaisi jatkaa, jos ennuste olisi kovin huono, silloin kun lapsi on aivan liian varhain syntynyt, jotta olisi elinkelpoinen. Hänen lapsellaan ennuste oli onneksi hyvä, mutta hän olisi omalla kohdallaankin ollut tuota mieltä, jos ennuste olisi ollut huonompi.

Toinen olennainen asia on minusta ennen kaikkea vanhempien tahto. Abortin vastustajat väistävät aina sitä kysymystä, mihin kaikki ei-toivotut lapset laitettaisiin, jos abortti olisi kielletty. Väitän, että vammaisten ei-toivottujen tilanne olisi vielä terveitä huonompi, heille olisi paljon vaikeampi löytää adoptiokoteja. Suomessa tehdään 10 000 aborttia vuosittain, suurin osa sosiaalisista syistä. Mihin ihmeeseen heidät kaikki laitettaisiin, jos synnyttää olisi pakko?