Ei nyt ehkä ketään kiinnosta eikä kai tällä ole merkitystä, mutta 20-vuotiaana ennen sairastumistani kuuntelinkin Kajagoogoota, jonka solisti Limahl oli. Tuota Never Ending Storyä kuuntelin sitten vasta kun pääsin sairaalasta 21-vuotiaana. Sairaalassa olin viisi kuukautta. Siellä ikäiseni potilastoveri viereisessä sängyssä soitti jatkuvasti Vera Teleniuksen Miljoonaa ruusua. Se oli sitä aikaa se. Minulla oli ikävä kotiin. Musiikkiterapiassa valitsin tämän:
Paula Koivuniemi - Minun kotini kaukana on (kesto 3:01)
https://youtu.be/4bndCdVI_zg