Psykopatologia.munfoorumi.com

Taidat olla kiinnostava tapaus noin opetusmielessä.

Vakavammin ajatellen tämä on sitä tsaarinajalta periytyvää kulttuuria miten rahvasta kohdellaan. Sinä olet rahvas usko jo. Ei suurten tohtoreiden tarvitse sinun mielipiteitäsi kysellä.

Mielenkiintoinen pointti oli, että hoidon taso laskisi, jos et salli kandien katsella. Hmmm..

Toisaalta kyseessä oli tulevat lääkärit ja jotenkin heidän täytyy saada tutustua tulevaan työhönsä. Hienotunteisuus tietysti olisi hyvien tapojen mukaista vaikka kyse onkin vain potilaista.

Pitäisikö lääkäreille järjestää hyvän käytöksen kursseja?

Olen niin vähän asioinut julkisella potilaana, että ei ole kokemusta. Sen sijaan YTHS:n muutamaa
lääkäriä pelkäsin ja yhden vaihdoinkin töykeän ja kovakouraisen käsittelyn takia. Ehkä niistä
kerroista on jäänyt arkuutta olemukseen ja sen vuoksi aina uudelle lääkärille mennessäni olen
aluksi varuillani ja usein unohdan sanoa tärkeitä asioita juuri pelon vuoksi.

Pahimpia kokemuksiani ovat olleet hammaslääkärit ja naistentautien lääkärit. Seuloutuuko niille aloille
enemmän sadisteja kuin muille?

Jostakin lääkäriksi opiskelevien on opetussairaaloissa saatava oppinsa. Siksi kai niissä käytetään potilaita opetus- ja harjoitusmateriaalina. On myös eri asia kandien olla sivusta seuraajina läsnä kuin tehdä potilaalla harjoitustutkimuksia (vaikkapa gynekologin vastaanotolla sisätutkimus), joihin ilmeisesti on kysyttävä ensin potilaan suostumus.

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on ratkaissut asian näin:

Opetussairaala

Koska sairaalamme toimii opetussairaalana, saattaa tutkimuksiinne ja hoitoonne osallistua opiskelijoita. Mikäli ette halua opiskelijoiden osallistuvan tutkimuksiinne ja hoitoonne, olkaa hyvä ja ilmoittakaa siitä mahdollisimman pian. Yhteystiedot löydätte saamastanne kutsukirjeestä.

http://www.pshp.fi/default.aspx?contentid=1138

Se kertoo olevansa opetussairaala, ja pyytää potilaita ilmoittamaan etukäteen, jos eivät halua olla opetusmateriaalina.

Se on konstikas juttu opetussairaaloissa tuo potilaan 'oikeus' kieltäytyä opiskelijoiden läsnäolosta. Millä tavoin asia toteutettaisiin vuodeosastoilla opiskelijoiden tullessa potilashuoneeseen?

Googlaamalla selviää, että yksi ja toinen opetussairaala ilmoittaa olevansa sellainen, ja kertoo harjoittelijoiden voivan olla mukana potilaiden hoidossa. Muttei löydy tietoa, jonka mukaan opetussairaaloissa pitäisi erikseen saada potilailta suostumus opiskelijoiden läsnä olemiseen.

Minustakin tuollainen olisi todella ahdistavaa, tuntuisi alistamiselta. En ymmärrä, miksi gynekologit eivät ymmärrä, että jotkut naiset pelkäävät kuollakseen gynekologilla käymistä ylipäätään, niin kuin toiset hammaslääkäriä, jotkut jopa niin paljon, etteivät edes käy lääkärissä, jollei aivan pakko ole jonkun sairauden takia.

Eri sairaaloilla ja klinikoilla voi olla erilaisia omaksuttuja rutiinikäytäntöjä,
jotka eivät välttämättä oikein kestä päivänvaloa.

Vielä 1970-luvulla psykiatrisia potilaita pyydettiin näytille luentosaliin.

No niin, mutta eivätkö ne ole jostain menneiltä vuosisadoilta ja eikö niistä pitäisi pyrkiä eroon?

Ystävältäni kysyttiin 15 vuotta sitten, että halusiko kandien olevan paikalla tutkimuksissa ja hän, raskaana oleva, tuolloin vastasi, että sopii muutoin paitsi ei sisätutkimusten. Se oli näemmä sopinut hoitohenkilökunnalle, koska vain kirjasivat ylös ja olivat noudattaneet.

Esimerkiksi presidentiltä ei kysytä moisia kymysyksiä ollenkaan.
Miksiköhän ei?

Pitäisikö kysyä? Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, kyseisellä instituutiolla on mahdollisuus omaan henkilääkäriin, vai miksi nyt nimitetäänkään, ja ovat lääkärit alansa ehdotonta eliittiä yleensä kaiketi professoreita, jotka lausunnon presidentin terveydentilasta antavat.

Miten muuten noin yleensä, yksityinen sektori ei ilmeisesti milloinkaan opetuskäytössä?

Presidentin hengenlääkärit ovat olleet professoreita tai muuten ansioituneita
tai mukavia.

Mutta jos presidentti tai presidenttitär olisi sairaalassa, hän olisi oiva
opetuspotilas, jonka opetukset oppilaat muistaisivat kiikkutuoliin
asti. - Näin myös tasa-arvo toteutuisi.

Tämä potilaan 'oikeus' on asia, joka ei mene minun järkeeni: potilaalla on oikeus saada huipputasoisesti varustellussa opetussairaalassa hoitoa yhteiskunnan rahoittamana, ja samalla hänellä pitäisi olla oikeus kieltäytyä osallistumasta sairaalassa tapahtuvaan opetukseen.

Eikö tuossa ole jokin ristiriita? Etenkin, kun otetaan huomoon, että sairaalat, joissa lääkäreitä koulutetaan, ovat monin tavoin huippuja verrattuna muihin sairaaloihin; niissä käytetään viimeistä tietoa ja viimeistä varustelua siinä kuin muualla pihistellään niin asiantuntijoissa kuin laitteissakin paljon lääketieteellisten tiedekuntien käytössä olevia sairaaloita enemmän.

Eikö kävisi terveyskeskus yliopistotasoisen opetussairaalan vaihtoehtona; niissäkin usein työskentelee erikoislääkäreitä - kuten gynekologeja ja psykiatreja, eivätkä kandit ole työntymässä vastaanotoille oppia saamaan? Minun ymmärrykseni mukaan yliopistosairaaloiden potilaat hyötyvät siitä, että saavat olla potilaana yliopistotasoisessa opetussairaalassa verrattuna esim. potilaisiin, joilla on käytössään vain terveyskeskus sairaaloineen ja muine palveluineen.

Kaikkien yhteiskunnassamme toimivien suomalaisella koulutusjärjestelmällä tuotettujen lääkäreiden koulutus (ennen erikoistumista) on yhteiskuntamme rahoittamaa. Lisäksi meillä on terveydenhuoltoon luotu kaksoisrahoitusjärjestelmä. Maksetaanhan yksityislääkärikäynneistä Kelan korvaukset.

Edellä mainitsemieni seikkojen vuoksi mielestäni opetusmahdollisuuden käyttö pitäisi olla mahdollista myös yksityisellä sektorilla. Käytännössä voi olla mahdotonta toteuttaa, koska opetusjärjestelmä on luotu tiettyihin opetussairaaloihin, jotka yliopistollisia sairaaloita. Sen sijaan jos valtion yliopistosairaalat ottavat yksityispotilaita, myös heiltä pitäisi kysyä mahdollisuus kandien läsnäoloon. Mutta kaiken opetustoiminnan pitää mielestäni olla potilaalle vapaaehtoista. Ja ymmärrän täysin, että potilaalla pitää olla oikeus omaan koskemattomuuteensa. Eikä hoidon saaminen voi olla riippuvaista siitä, että suostuuko potilas olemaan koekaniinina vai ei.

Maria kirjoitti: Eikä hoidon saaminen voi olla riippuvaista siitä, että suostuuko potilas olemaan koekaniinina vai ei.

Käytännössä julkisella sektorilla hoidon taso on riippuvaista nimenomaan siitä; yliopistosairaaloiden hoidon taso on erinomaisen korkeaa verrattuna hoitopaikkoihin, joissa potilaat eivät joudu/pääse opetusmateriaaliksi. Hoidon saaminen toki ei ole siitä riippuvaista, mutta taso kyllä on. Korkeatasoisin julkinen (yhteiskunnan rahoittama) sairaanhoito on nimenomaan opetussairaaloissa; paikoissa, joihin läheskään kaikki potilaat eivät pääse. Eivät vaikka miten haluaisivat; heidän kohtalonaan on tyytyä huonompaan hoitoon.

Voisiko potilas, joka ei halua olla opetussairaalan opetusmateriaalina, kieltäytyä yhteiskunnan rahoittamasta hoitopaikasta ja luovuttaa sen jollekin, joka mielellään ottaisi vastaan hoitopaikan opetussairaalassa? Yliopistotasoisiin opetussairaaloihin joka tapauksessa kaikki halukkaat/tarvitsevat potilaat eivät pääse, ja jonot ovat hirmuiset.

Hoidon tai hoitopaikan määräytyminen ei kaiketi pitäisi perustua siihen, mitä potilas sattuu haluamaan, vaan lääketieteellisiin perusteisiin.

Hoidon tai hoitopaikan määräytyminen ei kaiketi pitäisi perustua siihen, mitä potilas sattuu haluamaan, vaan lääketieteellisiin perusteisiin.

Pääseminen yliopistotasoiseen opetussairaalaan yhteiskunnan rahoittamaksi potilaaksi on mahdollisuus, joka ei osu kaikkien kohdalle; ei edes silloin, kun olisi lääketieteelliset perusteet - priorisointi takaa sen asian.

Näyttää siltä, että "joka alan erikoisasiantuntija" Mirri on jälleen mestaroimassa alueella josta hän ei tiedä juuri mitään - eikä ymmärrä sitäkään vähää.

Kyllästynyt, ilmaisin veronmaksajana mielipiteeni asiasta; se lienee sallittua. Aiheeseen olen tutustunut vuosikymmenten varrella niin opetusmateriaalina kuin opetusmateriaalin äitinä. Senkin tiedän, että yliopistosairaaloihin on sen verran tunkua, että priorisointi on tiukkaa. Niinpä veronmaksajana olen sitä mieltä, että pysykööt sieltä poissa ne, jotka eivät ymmärrä, että siellä ihan oikeasti kaipaillaan ja käytetään potilaita opetustarkoituksiin(kin) - sen lisäksi, että yliopistotasoisessa opetussairaalassa heille tarjotaan viimeisen tietotaidon ja osaamisen mukainen lääketieteellinen hoito. Käyttäminen opetustarkoituksiin ei minun ymmärrykseni mukaan ole epäeettistä - ja mitä harvinaisempi tapaus sitä varmemmin on kysyntää opetusmateriaaliksi, ei mahda mitään. Johan sen sanoo järkikin, että opetussairaaloissa asia on niin. Samoin kuin kaikkialla muuallakin missä on kandeja ja/tai muita hoitoalan ihmisiä harjoittelemassa.

Joten en tajua (veronmaksajanakaan) sitä, että potilas tuntee tulleensa loukatuksi, jos hänelle ei opetussairaalassa lääkäri ole tullut kertoneeksi, että siellä opetetaan... Tämä siis on mielipide, joten suhtaudu siihen sellaisena. Olen jopa sitä mieltä, että nykyinen laki suo tässä asiassa yhteiskunnan varoin huippuyksiköissä hoidettaville potilaille liian laajat oikeudet; moiset oikeudet eivät mahdu minun oikeudentajuuni. Minusta pitäisi olla niin, että opetussairaaloissa olisi itsestään selvää, että siellä potilaita käytetään opetustarkoituksiin, ja kieltäytymismahdollisuus olisi poikkeuksellista; ei niin, että opetussairaalassa pitäisi jokaiselta potilaalta erikseen kysyä lupa alan tulevien ammattilaisten opettamiseen.

Kyllästyneen mainitsema kirja Lääkärin etiikka on luettavissa netissä; tässä linkki:
http://www.laakariliitto.fi/files/Etiikka05.pdf

Ei voi olla länsimaisen oikeus- ja sivistysvaltion periaatteiden mukaista, että tasokasta hoitoa saadakseen potilas pakotettaisiin korvaukseksi osallistumaan opetustilanteeseen. Veronmaksajan kansalaismielipide tuokin.

Pakottaminen on täysin eri asia kuin, että opetusyksiköksi tiedetyssä sairaalassa vaaditaan kysymään joka ikiseltä potilaalta erikseen lupaa opetustilanteisiin suostumiseen. Olisi järkevää, ettei sellaista vaadittaisi, vaan pääsääntöisesti potilaiden pitäisi itse aktiivisesti ilmaista kieltäytymisensä, jos eivät halua olla osallisina opetustilanteissa. Ei niin, että opetussairaalan henkilöstön pitäisi aina erikseen aktiivisesti kysyä jokaisen potilaan suostumus. Pakottamista olisi se, ettei kieltäytymisiä noteerattaisi.

Minusta sairaala, joka tiedottaa olevansa opetussairaala, ja kehottaa sinne tulevia potilaita erikseen ilmoittamaan, jos haluavat kieltäytyä opetustilanteista, on ottanut järkevän linjan, jossa huomioidaan niin potilaiden kuin opetuksen tarpeet. Länsimaisen oikeus- ja sivistysvaltion sairaanhoidon opetustarpeet ovat aikamoisen vaativat, eikä niitä pystytä tyydyttämään ilman eläviä potilaita - sille asialle ei mahdeta mitään.

Kyllästynyt, kuten sanoin; suhtaudu ajatuksiini mielipiteenä.