Psykopatologia.munfoorumi.com

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/ ... 5268387892

Hannu V a l l a s

Suomen puolustuksessa on panostettava moderniin johtamisjärjestelmään

"Venäjän asevoimien alennustila loi Eurooppaan käsityksen, että kylmän sodan jälkeen ei vanhaan ole enää palaamista.
Mutta oliko se eri tahoilla liian hätäistä poliittista ajattelua?"

Risto Volanen, Matti Vanhasen molempien hallitusten valtiosihteeri, pyrki herättämään keskustelua puolustusvoimiemme
uudistuksesta (HS Vieraskynä 22. 7.). Hän avasi osin kuvaa parhaillaan käynnissä olevasta maailman muutoksesta, jolla
tulee olemaan selviä ja kauaskantoisia vaikutuksia Euroopan sotilaspoliittiseen ja erityisesti Pohjoismaiden strategiseen
asemaan tulevaisuudessa. Suomellekin ydinkysymyksenä on, miten puolustuksemme uudistus turvaisi osaltaan Pohjois-
Euroopassa kylmän sodan jälkeen saavutetun historiallisen vakauden jatkumisen.

Vanhasen molemmat keskustajohtoiset hallitukset supistivat itse laatimistaan selonteoista selvästi poiketen puolustuksemme
määrärahoja. Se johti kahden selonteon päätösten jarrutuksiin ja muun muassa kertausharjoitusten sekä koulutuksen supistuksiin.

Volanen moittii nyt ministeriötä ja puolustuksemme johtoa siitä, ettei Suomi kyennyt ylläpitämään maavoimilla kahdeksaa prikaatia,
ja edelleen, että määrä supistui viiteen ja että ministeriön tavoite oli sen jälkeen enää vain kolmen operatiivisen prikaatin ylläpito.
Volanen tulkitsee kehityksen johtuneen puolustuksemme johdon vääristä valinnoista. Usein on sanottu, että kenraalit käyvät uudelleen
edellistä sotaa. Pätisikö tämä ajatus nyt Volaseen?

Volanen peräänkuuluttaa, ihan oikein, että Suomen tulisi muodostaa kuva muuttumassa olevasta suurpoliittisesta tilanteesta.
On arvioitava Pohjoismaidenkin strateginen asema ja määritettävä, miten Suomi varautuu muutokseen puolustuksemme
uudistamisen yhteydessä. Venäjän asevoimien alennustila loi Eurooppaan käsityksen, että kylmän sodan jälkeen ei vanhaan
ole enää palaamista. Mutta oliko se eri tahoilla liian hätäistä poliittista ajattelua?

Muutoksen kuva on nyt jo selkeytynyt. Venäjä panostaa voimakkaasti Itämeren piiriin ja erityisesti pohjoisille alueille,
missä myös Koillisväylän avautuminen on osa globaalia muutosta. Venäjällä on voimakas tahtotila muutokseen, ja siihen
liittyen maa varustautuu sotilaallisesti ja offensiivisesti. Toisella puolellamme Ruotsi ajoi kotimaansa puolustuksen alas
lyhytjänteisellä ja idealistisella politiikalla. Kaikkialla Euroopassa maat ovat vähintäänkin supistamassa puolustuksiaan.

Norja ja Kanada ovat jo reagoineet pohjoisten alueiden strategiseen muutokseen ja Venäjän varustautumiseen.
Norja on siirtämässä sotilaallista panostustaan sen pohjoisille alueille.

Tällaisen strategisen muutoksen avautuessa näköpiiriimme meidän suomalaisten on perusteltua kysyä: millainen on
sotilaallinen voimatasapaino Pohjois-Euroopassa vuonna 2020? Miten ja millä keinoin Suomi seisoo sotilaallisesti
uudelleen voimistuneen Venäjän ja toisaalta sotilaallisesti heikon Pohjolan ja heikentyvän Länsi-Euroopan välissä?
Mikä on silloin EU:n ja Naton rooli Euroopassa? Johtaako Yhdysvaltain kehitys samaan aikaan suuntaan, jossa sen
kyky ja halu osallistua Euroopan puolustukseen on olennaisesti heikentynyt nykyisestä?

Nykyisellä vaivoin synnytetyllä hallituksellamme on edessään suuremman luokan strategiset valinnat kuin mihin se
hallitusneuvotteluissaan oli varautunut, jos se haluaa ottaa turvallisuuspoliittiset kehitysnäkymät vakavasti. Tällöin
maavoimiemme prikaatien määrät eivät suinkaan ole ratkaisevia tekijöitä maamme puolustuksessa. Tarvitaan
modernia johtamisjärjestelmää ja sen osaavaa käyttöä.

Tiedustelu, tilannekuvan hallinta ja verkottunut, keskitetysti johdettu puolustus – siihen on keskitettävä
puolustuksemme panostus ja integraatio. Meillä ei ole varaa epäonnistua mahdollisen strategisen iskun torjunnassa.
Jos Länsi-Euroopan poliittinen ja sotilaallinen kehitys jatkuu nykyiseen suuntaan, mistä saisimme kriisitilanteessa
realistisesti pikaista apua?

Hannu Vallas
ilmailutoimittaja
Pirkkala

Tulosta juttu Tallenna lehtihyllyyn
Arkistohaku tästä aiheesta:
Kustaa III perusti Savon prikaatin 22.10.2006
Puolustusvoimien uudistus vaatii harkintaa 22.07.2011
Tuhansia aseita romuksi 04.04.2011

© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston käyttö toisen palvelun osana kielletty
Käyttöehdot | Apua | Yhteystiedot | Mediatiedot
_______________________________________________________
PP: Tilaa nyt halvalla digilehti arkistoineen paperin kaveriksi!
_______________________________________________________

http://www.hs.fi/verkkolehti/paakirjoit ... 5267956649

VIERASKYNÄ 22.7.2011

Risto V o l a n e n

Puolustusvoimien uudistus vaatii harkintaa

Maailmanpolitiikan muutokset edellyttävät, että Suomen puolustuksen kehittämisen suuntaa harkitaan tarkoin.

Uusi hallitusohjelma lupaa Puolustusvoimien laajan uudistuksen. Sen keskeinen kysymys on, saatetaanko loppuun viime vuosikymmenen
alussa alkanut kehityssuunta, joka on perustunut tuolloisen sotilasjohdon kuvaan tulevaisuudesta ja valittuun johtamisjärjestelmään –
ei niinkään turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin.

Globaalien muutosten vaikutukset Suomen lähialueilla vaativat tarkkaa harkintaa. Ydinkysymys on, miten uudistus auttaa turvaamaan
kylmän sodan jälkeen Pohjois-Euroopassa saavutettua historiallista vakautta.

Kylmän sodan jälkeen lännessä esitettiin toiveita, että Suomi joko yhdessä Ruotsin kanssa tai Natoon liittyneenä ottaisi vastuuta
Baltian maiden turvallisuudesta. Suomi jatkoi kuitenkin linjaansa, joka etsi tukea mutta ei antautunut sen varaan. Lähialueisiin
suhtauduttiin yhtä pidättyvästi kuin Ruotsi vuodesta 1812 alkaen.

Lopulta Yhdysvallat otti Naton kautta vastuun Baltiasta. Presidentti Bill Clinton hankki sille myös Venäjän vastahakoisen hyväksynnän
Helsingin huippukokouksessa talvella 1997. Sen jälkeen lähialueidemme vakautta ovat edistäneet hyvien naapurisuhteiden lisäksi
Suomen EU-jäsenyys, riittävän vahva puolustus sekä mahdollisuus Nato-jäsenyyteen. Baltian maiden asemaa ovat puolestaan
vahvistaneet EU- ja Nato-jäsenyydet.

Kylmän sodan jälkeen Venäjä oli aluksi suurissa vaikeuksissa mutta kokosi sitten itsensä. Siinä auttoi osaltaan öljyn hinnannousu.

Helmikuussa 2007 presidentti Vladimir Putin viesti Münchenin turvallisuuskonferenssissa maan uutta itseluottamusta, ja tämän
asenteen mukaan Venäjä myös toimi – Virossa jo samana keväänä sekä varsinkin Georgiassa elokuussa 2008. Naton uusilta
jäseniltä ei jäänyt huomaamatta, että Viron osalta Saksa sekä Georgian osalta Ranska ja Yhdysvallat sovittelivat Venäjää
ymmärtävät ratkaisut. Pronssisoturikiistan jälkeen Viron Moskovan-lähettiläs sai lähteä lomalle ja Georgian sodan jälkeen
Venäjän asema Etelä-Ossetiassa vahvistui. Konfliktien jälkeen Venäjällä on ollut mahdollisuus ja taito toimia joustavasti
kunkin tilanteen mukaan.

Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush lisäsi Naton uusien jäsenten luottamusta luvatessaan uuden ohjuspuolustusjärjestelmän
osia Puolaan ja Tšekin tasavaltaan. Merkityksellistä eivät olleet niinkään ohjukset vaan se, että Yhdysvallat sitoi oman turvallisuutensa
näiden maiden turvallisuuteen.

Presidentti Barack Obama sai aikaan Venäjän-suhteissa eräänlaisen uuden alun. Se tuotti tuloksia, kuten uuden Start-sopimuksen.
Silti viimeistään ohjuspuolustushankkeen äkillinen muuttaminen sai Naton uudet jäsenet huolestumaan, minkä jälkeen Yhdysvallat
pyrki jälleen rauhoittamaan tilannetta.

Baltian maissa sotaharjoitukset ja uudet sopimukset näyttävät tuottaneen tulosta. Sen sijaan Puolan ja sen eteläisten naapureiden
huoli Yhdysvaltojen ja EU:n suurten jäsenmaiden lämpenevistä Venäjän-suhteista on jatkuvasti kasvanut.

Irakin ja Afganistanin sodat, Kiinan nousu sekä finanssikriisi ovat heikentäneet Yhdysvaltoja ja kääntäneet sen mielenkiintoa pois
Euroopasta. Samaan aikaan EU-maiden sotilasbudjetit ovat pienentyneet. Venäjä on Ranskalle ja Saksalle yhä parempi kumppani
ja myös hyvä asiakas kummankin maan puolustusteollisuudelle.

Muutos konkretisoitui Libyan kriisissä. Saksa oli pidättyväinen, eikä EU:lla ollut päätöskykyä. Yhdysvallat jätti Naton operaation
harvoille eurooppalaisille, joilta loppuivat nopeasti ensin ammukset ja sitten osin myös mielenkiinto.

Tilanteen totesi kesäkuussa Yhdysvaltojen puolustusministeri Robert Gates. Brysselissä pitämässään läksiäispuheessaan hän varoitti
Naton käyvän merkityksettömäksi ja amerikkalaisten veronmaksajien kärsivällisyyden olevan lopussa. Vähän aikaisemmin hän oli
vakuuttanut maansa säilyttävän rahapulassakin vahvan roolin Tyynellämerellä.

Suomen on syytä jatkaa työtään EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä Nato-kumppanuuden eteen. Baltian turvallisuus on
pitkälläkin aikavälillä riippuvainen Yhdysvalloista, eikä siksi ole järkevää rohkaista Yhdysvaltoja vähentämään mielenkiintoaan alueelle.

Vuoden 2004 puolustus- ja turvallisuuspoliittinen selonteko asetti vuoden 2008 tavoitteeksi kahdeksan maavoimien operatiivista eli
hyvin varustettua prikaatia sekä mittavat alueelliset joukot. Määrärahoja suunnattiin kuitenkin huipputeknisiin johtamis- ja asejärjestelmiin.
Samalla alettiin hävittää käyttökelpoista mutta Naton kanssa yhteensopimatonta maavoimien aseistusta.

Vuoden 2009 selonteon yhteydessä puolustusministeriö ilmoitti, että maavoimien operatiivisista prikaateista on jäljellä enää viisi ja
tavoitteena on kolme. Joukkotavoitetta pudotettiin puolustushallinnon sisäisin päätöksin.

Viime keväänä vähin äänin julkaistu puolustusministeriön strateginen suunnitelma on jo varsin etäällä vuoden 2009 selonteosta.

Vanhat atlanttiset maat jatkavat puolustusmenojensa vähentämistä Euroopassa. Venäjä sen sijaan kohentaa monista eri syistä omaa
varustelutasoaan. Näin sen pohjoiset rajanaapurit eli pohjoismaat ovat joutumassa muusta Länsi-Euroopasta poikkeavaan tilanteeseen,
jossa niiden on yhä enemmän kannettava huolta oman alueensa vakaudesta.

Vakautta ylläpitävälle puolustuskyvylle ovat myös tulevaisuudessa tärkeitä sekä amerikkalaiset että eurooppalaiset huipputekniset
järjestelmät. Nykyisellään ei ole kuitenkaan järkevää jatkaa kehitystyötä siten, että ajetaan alas maavoimat ja alueellinen puolustus.
Ne ovat yhä Suomen tärkeä voimavara.

Hallitusohjelman lupaamassa Puolustusvoimien uudistuksessa on ensin tarpeen muodostaa kuva Puolustusvoimien todellisesta tilanteesta
ja hankintasitoumuksista. Sen rinnalla on arvioitava julkisesti Pohjois-Euroopan strateginen asema. Näiden perusteella on mahdollista
määrittää nykyaikainen, kaikki puolustushaarat käsittävä linja, joka edistää Suomen turvallisuutta ja osaltaan myös lähialueiden vakautta.

Kirjoittaja on dosentti ja entinen valtiosihteeri.

Tulosta juttu Tallenna lehtihyllyyn
Arkistohaku tästä aiheesta:
Suomen puolustuksessa on panostettava moderniin johtamisjärjestelmään 09.08.2011
USA:n ohjuspuolustus ja Naton laajeneminen hiertävät suurvaltojen suhteita 07.07.2009
Nato-selvityksen pääkohtia 22.12.2007

http://fi.wikipedia.org/wiki/Prikaati_2005

Mielestäni kolme huippvarustettua valmius-prikaatia kyllä riittäisi,
jos niille taattaisiin huippuliikkuvuus ja -aseistus.

Tällöin rahaa saattaisi riittää enemmän tärkeimpään:
kertausharjoituksiin (varsinkin jos turhat ja kalliit
ilmavoimat ajettaisiin alas).

Mitähän nuo tarkoittavat modernilla, huipputeknisellä johtamisjärjestelmällä? Ei kai vain jotain kännykkä- tms. -verkkoa, jonka vihollinen hiljentää ensimmäiseksi?

luulen, että viitataan kirjekyyhkysiin.

Ei mitään uutta auringon alla.

Saksalaiset käyttivät kyyhkysiä myös tiedusteluun.