Puolustuksessa panostettava moderniin johtamisjärjestelmään
http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/ ... 5268387892
9.8.2011 - MIELIPIDE (C 6)
Suomen puolustuksessa on panostettava moderniin johtamisjärjestelmään
"Venäjän asevoimien alennustila loi Eurooppaan käsityksen, että kylmän sodan jälkeen ei vanhaan ole enää palaamista.
Mutta oliko se eri tahoilla liian hätäistä poliittista ajattelua?"
Hannu Vallas
Risto Volanen, Matti Vanhasen molempien hallitusten valtiosihteeri, pyrki herättämään keskustelua puolustusvoimiemme
uudistuksesta (HS Vieraskynä 22. 7.). Hän avasi osin kuvaa parhaillaan käynnissä olevasta maailman muutoksesta, jolla tulee
olemaan selviä ja kauaskantoisia vaikutuksia Euroopan sotilaspoliittiseen ja erityisesti Pohjoismaiden strategiseen asemaan
tulevaisuudessa. Suomellekin ydinkysymyksenä on, miten puolustuksemme uudistus turvaisi osaltaan Pohjois-Euroopassa kylmän
sodan jälkeen saavutetun historiallisen vakauden jatkumisen.
Vanhasen molemmat keskustajohtoiset hallitukset supistivat itse laatimistaan selonteoista selvästi poiketen puolustuksemme
määrärahoja. Se johti kahden selonteon päätösten jarrutuksiin ja muun muassa kertausharjoitusten sekä koulutuksen supistuksiin.
Volanen moittii nyt ministeriötä ja puolustuksemme johtoa siitä, ettei Suomi kyennyt ylläpitämään maavoimilla kahdeksaa
prikaatia, ja edelleen, että määrä supistui viiteen ja että ministeriön tavoite oli sen jälkeen enää vain kolmen operatiivisen
prikaatin ylläpito. Volanen tulkitsee kehityksen johtuneen puolustuksemme johdon vääristä valinnoista. Usein on sanottu,
että kenraalit käyvät uudelleen edellistä sotaa. Pätisikö tämä ajatus nyt Volaseen?
Volanen peräänkuuluttaa, ihan oikein, että Suomen tulisi muodostaa kuva muuttumassa olevasta suurpoliittisesta tilanteesta.
On arvioitava Pohjoismaidenkin strateginen asema ja määritettävä, miten Suomi varautuu muutokseen puolustuksemme
uudistamisen yhteydessä. Venäjän asevoimien alennustila loi Eurooppaan käsityksen, että kylmän sodan jälkeen ei vanhaan
ole enää palaamista. Mutta oliko se eri tahoilla liian hätäistä poliittista ajattelua?
Muutoksen kuva on nyt jo selkeytynyt. Venäjä panostaa voimakkaasti Itämeren piiriin ja erityisesti pohjoisille alueille,
missä myös Koillisväylän avautuminen on osa globaalia muutosta. Venäjällä on voimakas tahtotila muutokseen, ja siihen
liittyen maa varustautuu sotilaallisesti ja offensiivisesti. Toisella puolellamme Ruotsi ajoi kotimaansa puolustuksen alas
lyhytjänteisellä ja idealistisella politiikalla. Kaikkialla Euroopassa maat ovat vähintäänkin supistamassa puolustuksiaan.
Norja ja Kanada ovat jo reagoineet pohjoisten alueiden strategiseen muutokseen ja Venäjän varustautumiseen. Norja on
siirtämässä sotilaallista panostustaan sen pohjoisille alueille.
Tällaisen strategisen muutoksen avautuessa näköpiiriimme meidän suomalaisten on perusteltua kysyä: millainen on
sotilaallinen voimatasapaino PohjoisEuroopassa vuonna 2020? Miten ja millä keinoin Suomi seisoo sotilaallisesti uudelleen
voimistuneen Venäjän ja toisaalta sotilaallisesti heikon Pohjolan ja heikentyvän Länsi-Euroopan välissä? Mikä on silloin
EU:n ja Naton rooli Euroopassa? Johtaako Yhdysvaltain kehitys samaan aikaan suuntaan, jossa sen kyky ja halu osallistua
Euroopan puolustukseen on olennaisesti heikentynyt nykyisestä?
Nykyisellä vaivoin synnytetyllä hallituksellamme on edessään suuremman luokan strategiset valinnat kuin mihin se
hallitusneuvotteluissaan oli varautunut, jos se haluaa ottaa turvallisuuspoliittiset kehitysnäkymät vakavasti. Tällöin
maavoimiemme prikaatien määrät eivät suinkaan ole ratkaisevia tekijöitä maamme puolustuksessa. Tarvitaan modernia
johtamisjärjestelmää ja sen osaavaa käyttöä.
Tiedustelu, tilannekuvan hallinta ja verkottunut, keskitetysti johdettu puolustus – siihen on keskitettävä puolustuksemme
panostus ja integraatio. Meillä ei ole varaa epäonnistua mahdollisen strategisen iskun torjunnassa. Jos Länsi-Euroopan
poliittinen ja sotilaallinen kehitys jatkuu nykyiseen suuntaan, mistä saisimme kriisitilanteessa realistisesti pikaista apua?
Hannu Vallas
ilmailutoimittaja
Pirkkala
Arkistohaku tästä aiheesta:
Kustaa III perusti Savon prikaatin 22.10.2006
Puolustusvoimien uudistus vaatii harkintaa 22.07.2011
Tuhansia aseita romuksi 04.04.2011
___________________________________________________
PP: Tilaa nyt pilkkahinnalla digilehti paperisen kaveriksi!
___________________________________________________
9.8.2011 - MIELIPIDE (C 6)
Suomen puolustuksessa on panostettava moderniin johtamisjärjestelmään
"Venäjän asevoimien alennustila loi Eurooppaan käsityksen, että kylmän sodan jälkeen ei vanhaan ole enää palaamista.
Mutta oliko se eri tahoilla liian hätäistä poliittista ajattelua?"
Hannu Vallas
Risto Volanen, Matti Vanhasen molempien hallitusten valtiosihteeri, pyrki herättämään keskustelua puolustusvoimiemme
uudistuksesta (HS Vieraskynä 22. 7.). Hän avasi osin kuvaa parhaillaan käynnissä olevasta maailman muutoksesta, jolla tulee
olemaan selviä ja kauaskantoisia vaikutuksia Euroopan sotilaspoliittiseen ja erityisesti Pohjoismaiden strategiseen asemaan
tulevaisuudessa. Suomellekin ydinkysymyksenä on, miten puolustuksemme uudistus turvaisi osaltaan Pohjois-Euroopassa kylmän
sodan jälkeen saavutetun historiallisen vakauden jatkumisen.
Vanhasen molemmat keskustajohtoiset hallitukset supistivat itse laatimistaan selonteoista selvästi poiketen puolustuksemme
määrärahoja. Se johti kahden selonteon päätösten jarrutuksiin ja muun muassa kertausharjoitusten sekä koulutuksen supistuksiin.
Volanen moittii nyt ministeriötä ja puolustuksemme johtoa siitä, ettei Suomi kyennyt ylläpitämään maavoimilla kahdeksaa
prikaatia, ja edelleen, että määrä supistui viiteen ja että ministeriön tavoite oli sen jälkeen enää vain kolmen operatiivisen
prikaatin ylläpito. Volanen tulkitsee kehityksen johtuneen puolustuksemme johdon vääristä valinnoista. Usein on sanottu,
että kenraalit käyvät uudelleen edellistä sotaa. Pätisikö tämä ajatus nyt Volaseen?
Volanen peräänkuuluttaa, ihan oikein, että Suomen tulisi muodostaa kuva muuttumassa olevasta suurpoliittisesta tilanteesta.
On arvioitava Pohjoismaidenkin strateginen asema ja määritettävä, miten Suomi varautuu muutokseen puolustuksemme
uudistamisen yhteydessä. Venäjän asevoimien alennustila loi Eurooppaan käsityksen, että kylmän sodan jälkeen ei vanhaan
ole enää palaamista. Mutta oliko se eri tahoilla liian hätäistä poliittista ajattelua?
Muutoksen kuva on nyt jo selkeytynyt. Venäjä panostaa voimakkaasti Itämeren piiriin ja erityisesti pohjoisille alueille,
missä myös Koillisväylän avautuminen on osa globaalia muutosta. Venäjällä on voimakas tahtotila muutokseen, ja siihen
liittyen maa varustautuu sotilaallisesti ja offensiivisesti. Toisella puolellamme Ruotsi ajoi kotimaansa puolustuksen alas
lyhytjänteisellä ja idealistisella politiikalla. Kaikkialla Euroopassa maat ovat vähintäänkin supistamassa puolustuksiaan.
Norja ja Kanada ovat jo reagoineet pohjoisten alueiden strategiseen muutokseen ja Venäjän varustautumiseen. Norja on
siirtämässä sotilaallista panostustaan sen pohjoisille alueille.
Tällaisen strategisen muutoksen avautuessa näköpiiriimme meidän suomalaisten on perusteltua kysyä: millainen on
sotilaallinen voimatasapaino PohjoisEuroopassa vuonna 2020? Miten ja millä keinoin Suomi seisoo sotilaallisesti uudelleen
voimistuneen Venäjän ja toisaalta sotilaallisesti heikon Pohjolan ja heikentyvän Länsi-Euroopan välissä? Mikä on silloin
EU:n ja Naton rooli Euroopassa? Johtaako Yhdysvaltain kehitys samaan aikaan suuntaan, jossa sen kyky ja halu osallistua
Euroopan puolustukseen on olennaisesti heikentynyt nykyisestä?
Nykyisellä vaivoin synnytetyllä hallituksellamme on edessään suuremman luokan strategiset valinnat kuin mihin se
hallitusneuvotteluissaan oli varautunut, jos se haluaa ottaa turvallisuuspoliittiset kehitysnäkymät vakavasti. Tällöin
maavoimiemme prikaatien määrät eivät suinkaan ole ratkaisevia tekijöitä maamme puolustuksessa. Tarvitaan modernia
johtamisjärjestelmää ja sen osaavaa käyttöä.
Tiedustelu, tilannekuvan hallinta ja verkottunut, keskitetysti johdettu puolustus – siihen on keskitettävä puolustuksemme
panostus ja integraatio. Meillä ei ole varaa epäonnistua mahdollisen strategisen iskun torjunnassa. Jos Länsi-Euroopan
poliittinen ja sotilaallinen kehitys jatkuu nykyiseen suuntaan, mistä saisimme kriisitilanteessa realistisesti pikaista apua?
Hannu Vallas
ilmailutoimittaja
Pirkkala
Arkistohaku tästä aiheesta:
Kustaa III perusti Savon prikaatin 22.10.2006
Puolustusvoimien uudistus vaatii harkintaa 22.07.2011
Tuhansia aseita romuksi 04.04.2011
___________________________________________________
PP: Tilaa nyt pilkkahinnalla digilehti paperisen kaveriksi!
___________________________________________________