Psykopatologia.munfoorumi.com

Helsingin Sanomien tilaajille tarjouksena digilehti (näköislehti) ja ARKISTO VUODEN 1990 ALKUUN!!!
(Oliko se nyt 4 € kuussa lisää.)

Arkisto palvelee myös Psykopatologia-foorumia mm. siten, että monista kiintoista kirjoituksista, mm.
yleisönsosastossa, saa kirjoitusten kopiot (tahi osan tahi osia niistä) tänne!
______________________________________________________________________________________________________________________________________

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/VIIS ... /910811019

HS - Sunnuntai - 11.8.1991 - 7062 merkkiä - 1. painos

VIISI VUOTTA SANKARIMYYTIN VARTIJANA

Arimo Raeste toimi presidentin linnanvoutina 1981, kun Tamminiemi piti muuttaa yksityiseksi sairaalaksi virastaan luopuneelle
presidentti Urho Kekkoselle. Aihe tuntui olevan valtionhallinnossa kuuma peruna. Raeste päätti toimia omin päin hoitohenkilöstöä
hankkiessaan ja kustannuksia arvioidessaan. Hän kertoo elokuun lopussa ilmestyvissä muistelmissaan "Paroni von Raesteen ihmeelliset
seikkailut", että Kekkosen viisi vuotta jatkuneen hoidon järjestäminen oli hänen elämänsä raskaimpia kivirekiä. Kanslianeuvos Raeste
kirjoittaa, ettei hän saanut työstään kiitosta Kekkosen perheeltä. Häneltäkään ei heru kiitosta vastakkaiseen suuntaan. Julkaisemme
Raesteen kirjasta luvun Tamminiemi.
(- -)

(- -)
Arimo Raeste

Kekkosen erottua lokakuussa 1981 valtioneuvosto päätti luovuttaa Tamminiemen Kekkosen käyttöön niin pitkäksi ajaksi
kuin hän sitä tarvitsee. Koska Tamminiemi henkilöstö- ja kiinteistöhallinnollisesti kuului vastuualueeseeni, jouduin täysin
odottamattomaan ja uuteen tilanteeseen. Samaan aikaan linnan kolmas kerros oli kuumeisessa remontissa, museomainen
huonerivistö piti suunnitella kokonaan uudelleen tulevan presidentin asunnoksi sopivaksi. Aikaa suunnitteluineen ja
toteuttamisineen tähän operaatioon oli vähän yli 2 kuukautta. Siinä ei ollut aikaa miettiä, mitkä ovat valtionhallinnon
säännöt peruskorjauksissa ja kalustohankinnoissa, riittävätkö budjettivarat, piti panna vain rähinäksi. Ylitin sumeilematta
määrärahat ja muut rajoittavat säännökset ja toimin kuin liikemies. Yötä päivää urakoiden remontti oli tehty ja kalustus
paikoillaan määräaikaan mennessä, niin että eduskunnasta saapuva vastavalittu presidentti saattoi tulla suoraan
maalinhajuiseen mutta valmiiseen virka-asuntoonsa.

Tamminiemen emännät olivat siirtyneet linnaan ja tervetuliaiskahvit oli katettu niin ikään Tamminiemestä siirtyneen
hovimestarin tarjoiltaviksi.

Tamminiemeen jäi vain valtionhallinnon ainoa sisäkkö Ester Markkola eläkeikäinen lujatahtoinen mutta omituinen
vanhapiika, joka oli ollut Kekkosen palvelijana jo Kampinkadulla Kekkosen yksityistaloudessa hänen pääministeriaikanaan.
Lisäksi sinne jäi vanha siivooja ja talonmies.

Tehtäväkseni tuli nyt kuvitella, miten rahoitetaan ja ennen kaikkea mitä tulee maksamaan yksityisen sanatorion perustaminen.
(- -)

Koko aihe tuntui olevan kuin kuuma peruna valtionhallinnossa, kukaan ei halunnut ottaa kantaa Tamminiemen tulevaisuuden
järjestelyihin, ja kyllästyneenä vältteleviin vastauksiin neuvonpyynnöissäni päätin jälleen toimia omin päin ja kantaa vastuun
mahdollisista seurauksista.

Kuvittelin mielessäni, millaista henkilökuntaa ja kuinka paljon dementiapotilaan ylläpitämiseen tarvitaan; 2 ruuanlaittajaa,
siivooja, talonmies, vartiomies, joka tarvittaessa tekee mitä tilanne vaatii. Ilmeni vain, että koska en voinut tietää, onko
työpaikassa kysymys yhdestä tilinvälistä vai kymmenestä vuodesta, henkilökunnan saanti näytti alkuun mahdottomalta.
HYKS oli asettanut käytettäväksi varsinaisen ympärivuotisen hoitohenkilökunnan, joka kiitettävällä tavalla toimi alusta
loppuun saakka koko viisivuotisen kauden. Onnistuin kuitenkin suurella rahalla houkuttelemaan eläkkeelle juuri jääneen
kapteeni Hirvosen, joka oli toiminut Kekkosen turvallisuusvartioston päällikkönä, toimimaan "henkilökohtaisena avustajana".
Keittiöön sain niin ikään suurella palkalla emännät, jotka koulutettuina ihmisinä pian kyllästyivät laittamaan potilaalle
lusikalla syötettävää mössöä, heidät kun oli koulutettu suunnittelemaan ja valmistamaan hienoja aterioita.

Tein vuoden 1982 ensimmäiseen lisäbudjettiin esityksen tasavallan presidentin kanslian budjettiin uudeksi momentiksi
"Tamminiemen hoitomenot". Minut kutsuttiin eduskunnan valtiovarainvaliokunnan asianomaisen jaoston kuultavaksi
lisäbudjettikäsittelyn yhteydessä. Pelkäsin mennessäni, että minulta tingataan perusteita, millä momentin loppusummaan
on päädytty. Olin päätynyt siihen ennestään hyväksi kokemallani hira-metodilla, joka tarkoittaa hihasta ravistamista.
Kuvittelin budjettia laatiessani, mitä koko revohka parhaimmillaan voi tulla maksamaan, ja lisäsin siihen puolet.
Myöhemmin aika oli näyttävä, että käyttämäni metodi oli ainoa oikea ja budjetti riitti.

Valiokuntakäsittely muodostui kuitenkin edustaja Veikko Vennamon ja minun kaksinpuheluksi, jonka siteeraan niin
sanatarkasti kuin muistan:

Ed. Vennamo: "Katsooko asiantuntija, että valtioneuvosto on menetellyt laillisesti sitoessaan eduskunnan kädet
tällaiseen käsittämättömään sitoumukseen?"

Minä: "Valtioneuvoston istunnoissa valtioneuvoston päätösten laillisuutta valvoo oikeuskansleri.
En katso olevani kompetentti vastaamaan tähän kysymykseen."

Ed. Vennamo: "Kuinka kauan asiantuntija arvioi, että valtion varoja tullaan käyttämään tällaiseen tarkoitukseen?"

Minä: "Käsitykseni mukaan kukaan ihminen ei voi vastata tähän kysymykseen."

Ei tullut muita kysymyksiä. Kokosin paperini, kumarsin puheenjohtajalle ja lähdin. Ovea sulkiessani kuulin Vennamon sanovan:
"Olipahan taas oikein umpikiero asiantuntija."

Raportoidessani eduskunnassa käyntiäni päällikköni totesi, että Vennamo vihaa Kekkosta niin, että kaataa vielä hautakivenkin.

Tamminiemestä muodostui aikaa myöten yksi elämäni raskaimpia kivirekiä. Vedin rekeä viisi vuotta. Henkilökunta vaihtui
alinomaa, emännät lähtivät. Hirvonen turhautui vartiotuvassa torkkumiseen ja lähti, siivooja lähti eläkkeelle. Lopulta en saanut
ruuanlaittajaksi kuin linnan keittiön entisen siivoojan ja henkilökohtaiseksi avustajaksi piti korottaa talonmies oman toimensa
ohella mutta kapteenin palkalla.

Helpotukseni oli uskomaton, kun talonmies Koivisto eräänä yönä syksyllä 1986 soitti ja kertoi vanhan isännän päässeen vaivoistaan.

Kuvaavaa Kekkosen perheen mentaliteetille on se, että Matti Kekkonen, jonka olin tuntenut parikymmentä vuotta, ei kertaakaan
koko kuuden vuoden aikana edes soittanut minulle, vaikka tiesi hyvin vaikeuteni ja omalta osaltaan oli vanginnut isänsä
Tamminiemeen niin, ettei päästänyt edes Kekkosen lähimpiä monikymmenvuotisia tuttavia käymään talossa. Niin tarkkaan
varjeltiin myyttiä sankari-Kekkosesta, ettei minkäänlaista mahdollisuutta hänen todellisesta tilastaan saanut vuotaa julkisuuteen.

Oma arvioni kansalaisena on se, että oli kansakunnan edun mukaista, että Kekkos-myytti, myytti sankaripresidentistä,
joka on maalle korvaamaton, suli ja mureni vähitellen kuin lumiukko kevätauringossa.

Tulosta juttu Tallenna lehtihyllyyn

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Kans ... /951126086

HS - Nimiä tänään - 26.11.1995 - 3240 merkkiä - 1. painos

Kanslianeuvos Arimo Raeste [1913 - 1995]

Logo: Kuolleita

Entinen linnanvouti, ekonomi Arimo Raeste kuoli viime kesänä. Piilevän sydänlihasrappeuman aiheuttama elämänväsymys sai
hänet kieltämään kaikki poismenoonsa liittyvät ulkoiset seremoniat; hänet haudattiin lähimpien saattamana. Hän oli 65-vuotias.

Arimo Raeste syntyi 12. helmikuuta 1930 Mäntsälässä, jossa hän aloitti koulunsa; ylioppilaaksi hän kirjoitti Helsingin SYK:sta.
Isän varhainen kuolema itsenäisti Raesteen ennakkoluulottomaksi yrittäjäksi ja liike-elämän menestyjäksi, joka ei tarvinnut
opintolainoja vuosinaan Helsingin kauppakorkeakoulussa. Opintojensa aikana ja niiden jälkeen hän sukkuloi päällikkö- ja
johtajatehtävissä mm. mainos-, kosmetiikka-, valmisvaate- ja vakuutusaloilla. Nuorta Arimo Raestetta luonnehti tilannehallinnan
taito, verbaalinen lahjakkuus, Euroopan retkillä koeteltu kielitaito ja katutaistelijan fysiikka, joihin tarvittaessa liittyi
kapakkapianistin pätevyys.

Ulkoministeriöön Arimo Raeste palkattiin 27-vuotiaana. Hän toimi mm. Pariisin suurlähetystössä avustajana ja varakonsulina,
sittemmin kymmenkunta vuotta ulkoministeriön hankintapäällikkönä.

Suomen lähetystöjä eri puolilla maailmaa varustellessa, diplomaattien maailmaa ja rahankäyttöä seuratessa Raesteelle kehittyi
kyyninen, hieman anarkistinenkin elämänasenne, joka joskus purkautui pelottomina ja häikäilemättöminä kannanottoina.
Sanotaan, että presidentti Kekkonen paljolti juuri näiden ominaisuuksien vuoksi hyväksyi Raesteen linnanvoudikseen.

Arimo Raeste palveli linnanvoutina kahta presidenttiä 1973 - 90. Pohjimmiltaan vakavana, tunnollisena ja kunnianhimoisena
työntekijänä hän osaltaan johti presidentinlinnan toimia arjessa ja juhlassa "isäntärenkinä, isännöitsijänä ja intendenttinä",
kuten hän virkaansa kuvasi.

Valtiovierailujen, kongressien, Salt I:n, Etykin, kansallisten ja kansainvälisten tapahtumien järjestelyistä ja muista ansioista
saatujen kunniamerkkien rivistö Raesteen rintapielessä koetteli lopulta frakin kantokykyä; johonkin ranskalaiseen kunniamerkkiin
liittyi muistaakseni jopa hautaus valtion kustannuksella. Raesteen voutikauden loppujaksoon kuului keskeisesti osallistuminen
Mäntynimen ideointiin, suunnitteluun ja toteutukseen.

Eläkkeelle siirryttyään Arimo Raeste kirjoitti kaksi muistelmakirjaa, joista ensimmäisestä (Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut)
tuli jymymenestys. Raesteen ystäviä tuoreen kamarineuvoksen kurittomat tarinat eivät järkyttäneet, sillä useimmat olivat kuulleet ne jo ylittämättöminä versioina; serkkuni Arimo oli eittämättä yksi maan mahtavimmista jutunkertojista. Mutta järkyttyneitäkin riitti,
eikä Raeste itsekään lopulta ollut varma kaikkien juttujensa julkaisemisen mielekkyydestä: kranaatinsirpaleita osui ampujaankin.

Eläkepäiville Nizzaan Arimo Raeste oli lähtenyt Kazantzakista siteeraillen: "En pelkää mitään, en toivo mitään, olen vapaa."
Ei se niin helppoa ollut. Mies palasi takaisin sairaana ja väsyneenä.

Sellaista elämä on.

HANNU TARMIO Kirjoittaja on Viestintä Tarmio Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja WSOY:n entinen pääjohtaja.
___________________

Mika Väinö Arimo R a e s t e, vuoteen 1951 Rauhala (1930 - 1995)