""Mikä on mädäntynyttä, se sortukoon", J. V. Snellman vastasi arvostelijoilleen, jotka kauhistelivat 1860-luvun jälkipuolen syvän kriisin aiheuttamaa taloudellista sekasortoa ja hätää."
"Snellmanin aika on tässä suhteessa itse asiassa yllättävän kiinnostava: 1860-luvun Suomeen vaikuttivat yhtä aikaa kansainvälinen finanssikriisi, vahva valuutta ja epäsuotuisa ilmasto aivan poikkeuksellisen tuhoisalla tavalla.
Dramaattisinta ja järkyttävintä olivat suuret nälkävuodet 1866--1868. Katastrofin taustalla oli kurja ilmasto, joka muistutti paljon sitä, mihin oli ehditty tottua 1600-luvulla, vuosisatoja jatkuneen kylmän ilmastovaiheen eli pikku jääkauden pahimmassa vaiheessa. Onnettomin oli vuosi 1867, jolloin sato jäi lähes puoleen normaalista. Se merkitsi nälkää, velkaa ja maatilojen pakkohuutokauppoja.
Heikot sadot lähialueilla, Venäjällä ja Ruotsissa, vaikeuttivat tilannetta ja johtivat viljan hinnan jyrkkään kohoamiseen. Oma roolinsa oli myös valtion tiukalla budjettipolitiikalla ja vallitsevalla sosiaalipoliittisella näkemyksellä, joka korosti alamaisten omaa vastuuta ja parempiosaisten hyväntekeväisyyttä julkisten toimien sijasta. "
http://www.kaleva.fi/uutiset/juttu/824179