Psykopatologia.munfoorumi.com

Katsoin eilen sivusilmällä dokumenttia israelilaissotilaista. Moni sanoi, että kuolemaakin pahempi olisi vammautuminen. Saman kommentin olen kuullut useammalta miespuoliselta ystävältä. "Jos joutuisin pyörätuoliin, tekisin itsemurhan."

Minä en ymmärrä.

Jos nuo sotilaat olivat vielä niin nuoria, että ulkonäkö, fyysinen suorituskyky jne. olivat tärkeämpiä asioita kuin vähän vanhemmilla, joilla arvot ovat erilaisessa järjestyksessä jo?

minätäällä kirjoitti:Jos nuo sotilaat olivat vielä niin nuoria, että ulkonäkö, fyysinen suorituskyky jne. olivat tärkeämpiä asioita kuin vähän vanhemmilla, joilla arvot ovat erilaisessa järjestyksessä jo?

Minä kuvittelin, että olisi jotenkin sukupuolisidonnaista ("pärjääminen" tärkeämpää miehille?). Heikkouden halveksuntaa?

Jos pelkästään joutuisin pyörätuoliin, siis vaikka niin, että jalat ei toimi, mutta muuten ok, niin luulen, että voisin olla melkein yhtä onnellinen kuin jalallisenakin. Mutta jos neliraajahalvaantuisin, ja varsinkin, jos en pystyisi puhumaan, erittäin todennäköisesti haluaisin kuolla. Silloin se itsemurha vaan ei olisi enää mahdollista .
Olen siis nainen.

Jos ebulat ja kaikki menisivät, olisi kova kompensoiminen. Olen siis ollut mies.

Psykopatologia kirjoitti:Jos ebulat ja kaikki menisivät, olisi kova kompensoiminen. Olen siis ollut mies.

Etkö enää ole?

Olen vieläkin!