Psykopatologia.munfoorumi.com

Arvoisat koululaisten huoltajat,

Osallistuessanne koulun kevätjuhlaan saatatte tai lapsenne saattaa kuulla seuraavat sanat: kiitos, onnea, loma, onneksi olkoon, stipendi, luoja, herra, suvi, aurinko, uiminen, mummola, lepo, jäätelö, lukuvuosi, syksy, koulu, opettaja, lintu, ahertaminen, opiskelu, elämänvaihe, esimerkki, ylpeä, haikeus, puhe, vanhemmat, ruusu ja tulevaisuus. Näiden lisäksi muidenkin sanojen kuuleminen on mahdollista.
Jotkut lapset ja aikuiset saattavat ahdistua kuullessaan jonkun näistä sanoista tai nähdessään niihin viittaavia asioita juhlassa. Pyydämmekin ilmoittamaan koululle pikaisesti, mikäli tällainen mahdollinen ahdistuminen saattaa koskea juuri teidän perheenjäsentä. Jaamme ilmoittautuneille juhlasalin ovella silmälappuja ja korvatulppia sekä erityisen vakavissa tapauksissa kuulosuojaimia ja hitsaajan suojalaseja taataksemme kaikille turvallisen tilan ja mukavan juhlan.
Mikäli suojavarusteista huolimatta koette juhlan edelleen epämiellyttävänä, loukkaavana, turvattomana tai syrjivänä, voitte hakea koululta laminoidun lupalapun, joka oikeuttaa koko perheen osallistumisen vaihtoehtoiseen ohjelmattomaan ja hiljaiseen yhteiskokoontumiseen koulun juhlasalissa välittömästi kevätjuhlan jälkeen. Vaihtoehtotilaisuudessa voi nauttia ohjelmattomuudesta, puheettomuudesta ja stipendien jakamattomuudesta oman valinnan mukaan joko lattialla tai tuolilla istuen tai seisten. Mikäli valitsette vaihtoehdon tuolilla seisten, huomioittehan, ettei koulu korvaa tuolilta putoamisen mahdollisesti aiheuttamia vahinkoja. Valitettavasti emme pysty järjestämään kaikille keikkuvia tuoleja, mutta voitte toki tuoda sellaisen mukananne kotoa.

Kevätjuhlassa laulettavat yhteislaulut voi halutessaan vain hyräillä tai erityistapauksissa viheltää. Tämä edellyttää kuitenkin luvan saamista opettajalta Wilma-viestillä. Huomioittehan, että kovaääninen viheltäminen, varsinkin epävireinen viheltäminen saattaa aiheuttaa edessä istuville kuulovaurioriskin. Koulu ei korvaa viheltämisen aiheuttamia vaurioita siinä tilanteessa, että edessä istuva on kieltäytynyt käyttämästä tuolien alle etukäteen jaettuja korviin asennettavia vanupalloja.
Juhlan jälkeen jaetaan kaikille oppilaille jäätelöt. Täyttämällä Wilmassa etukäteen Juhlan jäätelön vaihtoehto -kaavakkeen, voi oppilas saada jäätelön vaihtoehtona Domino-keksejä (enintään 4/oppilas), lettuja mansikkahillolla (enintään 7/oppilas) tai 2,5 euron arvoisen ostokupongin S- tai K-ketjun kauppoihin, Lidliin, Suomalaiseen kirjakauppaan, Motonettiin, Puuiloon tai R-kioskeihin. Kuponkia ei voi vaihtaa rahaksi.
Päivä päättyy todistusten jakoon. Huoltaja voi ennakkoilmoituksella pyytää todistuksen sijaan tyhjän todistuspohjan koulun leimalla varustettuna, ja sen voi sitten täyttää yhdessä oppilaan kanssa haluamallaan tavalla. Haluamme tällä tavalla taata kaikille tasapuolisen ja objektiivisen arvioinnin sekä mahdollistaa kaikille itseä kiinnostavat jatko-opintomahdollisuudet.

Lopuksi toivotamme kaikille hyvää kesää tai muuta vaihtoehtoista vuodenaikaa! Jos haluatte toivotuksen koskevan vuodenajan sijaan jotain tiettyä kuukautta, viikkoa tai viikonpäivää, pyydämme teitä olemaan hyvissä ajoissa yhteydessä koulusihteeriin.
Ystävällisin tai halutessanne ystävättömin terveisin tai ilman terveisiä,
Koulun väki.

Kuinka kristillinen Suvivirsi on? Kirkko­historian yliopiston­lehtori selittää laulun rivi riviltä
HS pyysi kirkkohistorian yliopistonlehtori Esko Lainetta selittämään ja analysoimaan Suvivirren uskonnollista sisältöä.
Yleisimmin laulettujen kolmen säkeistön kristinuskoon viittaava sisältö on verrattain vähäistä.
Myöhemmissä säkeistöissä viitataan suoraan kristillisiin käsitteisiin, joista jotkut ovat vähemmän tunnettuja.

Suvivirrestä kiistellään taas, mutta mistä laulu oikeasti kertoo?
Asia on jälleen ajankohtainen, koska yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi Espoon kaupungin syrjineen koulujensa oppilasta ja tämän vanhempaa, sillä Suvivirren esittämisestä ei ilmoitettu etukäteen eikä lapselle tarjottu mahdollisuutta poistua juhlasta.
Jotkut koulut tulkitsevat, että vanhemmille on syytä tiedottaa etukäteen Suvivirren laulamisesta kevätjuhlissa.

Tässä jutussa käsitellään yksinomaan Suvivirren sanoitusta ja tarkastellaan, millaisia viittauksia uskontoon siinä esiintyy.
Pyysimme kirkkohistorian yliopistonlehtoria ja pastoria Esko Lainetta selittämään Suvivirren sanoitukset sana sanalta.

Suvivirren ensimmäisessä kolmessa säkeistössä on vain muutama viittaus kristinuskoon.
Aloitetaan ensimmäisistä, kaikkien tuntemista säkeistä:
Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.
Sanat ovat puhdasta luonnon kauneuden kuvailua, Laine toteaa. Vasta näiden jälkeen tulee minkäänlainen viittaus kristinuskoon:
Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.
Tällöinkään siunaus-sanaa ei käytetä yksiselitteisesti kristillisessä merkityksessä, Laine huomauttaa. Ei esimerkiksi sanota Jumalan siunaus.
”Siunauksen voisi ajatella olevan myös runollinen ja kirjallinen ilmaus. Tällöin kuvaillaan auringon ja lämmön tuomaa siunausta: kun aurinko tulee esille, se herättää luonnon.”

Toinen säkeistö jatkaa luonnon kuvailua ilman uskonnollista sisältöä.
Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa.

Sitten tulee virren ensimmäiset yksiselitteiset viittaukset kristinuskoon.
Se meille muistuttaapi hyvyyttäs Jumala. Ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta.
”Alkuperäisessä tekstissä on tietenkin ajateltu, että luonto on Jumalan antama armonlahja. Tässä myös siirrytään kristillisempään sanastoon, on ihmeitä ja julistusta”, Laine toteaa.

Kolmas säkeistö palaa hetkeksi luonnon pariin.
Taas linnut laulujansa visertää kauniisti.
Sitä seuraa voimakkain kristillinen sisältö tyypillisesti laulettavassa kolmessa säkeistössä:
Myös eikö Herran kansa luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.
”Voisi ajatella, että uskonnottomaksi asennoituva henkilö ei ajattele kuuluvansa Herran kansaan”, Laine pohtii.

Kriitikot korostavat Laineen mukaan usein Suvivirren neljättä säkeistöä, jota ei useimmiten kevätjuhlissa lauleta.
Oi Jeesus Kristus, jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme.
”Siinä puhutaan jo Kristuksesta ja törmätään ajatukseen, onko ’Kristuksen kirkas paiste’ järjen valo tai järjen lähde. Tämä on ehkä virren jännitteisimpiä kohtia”, Laine arvioi.

Viidennessä säkeistössä tulee mukaan käsitteitä, joiden merkitystä monet eivät ehkä käsitä.
Ei vertaistasi sulle, sä lilja Saaronin. Suo armos lahjat mulle ja kaste Siionin.
Saaron on Israelissa sijaitseva alue, jota Raamatussa kuvataan poikkeuksellisen hedelmälliseksi. Saaronin lilja on taas yksi ihanimmaksi kuvatuista kasveista, Laine selittää.

Sanojen tulkinnassa palataan aikaan, jolloin Suvivirsi syntyi eli 1600-luvun loppupuolelle. Alkuperäisestä ruotsista virsi käännettiin suomeksi tiettävästi vuonna 1700.
Tuolloin muistettiin hyvin vuosien 1696–1697 nälänhätä. Sen jälkeen unelmoitiin aivan poikkeuksellisesta luonnonrunsaudesta, joka turvaisi jatkossa elämän.
”Saaronin lilja oli kaunein, jota tuohon aikaan saatettiin tietää, parasta mitä kuvitella saattaa”, Laine sanoo.
Siion on raamatullinen sana, jolla voidaan viitata vuoreen Jerusalemin lähellä, Israeliin tai kristikuntaan laajemmin. Siionin kaste viittaa kristityille annettuun kasteeseen.

Kun Henkes virvoituksen vain sielu saanut on, keväisen kaunistuksen se saa kuin Libanon.
Säe on viittaus libanoninsetri-puuhun, jota pidettiin 1600-luvulla erityisen jalona ja hienona, Laine kertoo.

Kuudes ja viimeinen säkeistö liittyy yhtä lailla 1600-luvun lopun ja 1700-luvun kärsimyksiin.
Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas, tarpeemme meille antaa sun siunauksestas.
”Tässä toivotaan puutteen ja kurjuuden vaihtuvan yltäkylläisyydeksi”, Laine sanoo.

Viimeisissä säkeissä ihannoidaan aineellisen runsauden lisäksi myös henkistä runsautta.
Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas, ain armos sille paistaa, niin on se autuas.
”Samoin kuin aineellista ravintoa, ihminen tarvitsee myös yllin kyllin hengellistä ravintoa.”

Tiivistetysti voisi siis sanoa, että Suvivirren tavanomaisimmin lauletuissa kahdessa säkeistössä ei ole varsinaisesti kovin paljon kristinuskoon liittyvää sisältöä.
Ensimmäisessä säkeistössä mainitaan siunaus, toisessa Jumalan hyvyys ja kolmannessa Herran kansa. Myöhemmissä säkeistöissä on taas enemmän kristillisiä viestejä ja käsitteitä.

Koulut varoittavat nyt vanhempia Suvivirren laulamisesta

Useat koulut varoittavat nyt vanhempia Suvivirren laulamisesta kevätjuhlissa.
Taustalla on tasa-arvolautakunnan päätös, jossa Espoon katsottiin syrjineen oppilasta.
Opetusministeri Anders Adlercreutz linjaa, että Suvivirttä tulee saada laulaa jatkossakin.

Ulla Appelsin
Kommentti: Kuka uskaltaisi lopettaa tämän hulluuden?
Suvivirsitaistoa on käyty vuosikausia, nyt hampaisiin joutui jo Topeliuskin. Mitä seuraavaksi? kysyy Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

Hän oli eturivin kirjailija, professori, toimittaja ja mielipidevaikuttaja.
Hän oli keskeisesti luomassa identiteettiä tälle pienelle kansalle.
Hän oli suomen kielen suuri ystävä, vaikka ruotsi oli hänen äidinkielensä.
Hän rakasti pikkulintuja ja opetti lapsiakin arvostamaan niitä.
Hänen kerrotaan julkaisseen ensimmäisenä linnunpöntön rakennusohjeet.
Vuonna 1870 hän perusti Suomen ensimmäisen eläinsuojelu­yhdistyksen Maj Föreningenin.
Hän ajoi jo varhain naisasiaa ja naisten oikeutta koulutukseen.
Hän tuki Marie Linderiä, jota on kutsuttu Suomen ensimmäiseksi feministiksi.
Hänen tarinoissaan esiintyi usein nokkelia tyttöjä ja/tai naisia, aikana, jolloin naisilla ei ollut edes äänioikeutta.
Hän kirjoitti erityisen paljon lapsille, vaikka se ei kaikissa piireissä ollut arvostettua.

Hän koki elämässään suuria tragedioita, joista syntyi yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan: Sparven om julmorgonen vuonna 1859.
Kyseisessä runossa pieni tyttö ruokkii varpusta, joka on saamastaan ruoasta kiitollinen. Linnun todellinen identiteetti paljastuu runon lopussa: varpunen onkin tytön oma, kuollut veli, joka enkelinä tuli tyttöä tervehtimään.
Hän kirjoitti runon sen jälkeen, kun hänen vuoden ikäinen Raphael-poikansa oli kuollut.
Hän on Zachris ”Sakari” Topelius, yksi Suomen suurmiehistä. Varpunen jouluaamuna on hänen sanoituksistaan rakkaimpia. Se on enemmän kuin vain yksi laulu. Se kantaa mukanaan vahvasti Suomen historiaa ja tuon ajan symboliikkaa.

Lapsikuolleisuus oli 1800-luvulla vielä korkea. Moni perhe joutui Topeliusten lailla hautaamaan pienokaisiaan. Laulu kertoo tuosta järkyttävästä todellisuudesta, ja kenties tarina on historian saatossa tuonut monelle perheelle lohtua surun keskellä.
Varpunen puolestaan oli jo tuolloin monelle vähäosaisuuden symboli: kun pikkutyttö ruokkii lintua, hän auttaa tarvitsevaa.
Mutta nyt laulu on joutunut ennakkosensuurin hampaisiin. Espoossa oli koulun juhlissa laulettu Suvivirttä ja Topeliuksen joululaulua. Koska näiden laulujen laulamisesta ei varoitettu huoltajia ja oppilaita etukäteen, Espoon kaupunki sai 10 000 euron uhkasakon, plus kaupunki määrättiin maksamaan korvauksia asiasta valittaneelle isälle ja lapselle.
Ihan vain vertailun vuoksi: hiljattain tuomittiin kaksi miestä, jotka olivat raiskanneet nuoren, ravintolasta palaamassa olleen naisen. Heille määrättiin maksettavaksi korvauksia reilut 5 000 euroa/mies.

Uhkasakkopäätöksen teki valtioneuvoston alainen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo­lautakunta, jonka mukaan Espoon kaupunki on kohdistanut vakaumukseen perustuvaa syrjintää esittäessään uskonnollisia lauluja ilmoittamatta asiasta etukäteen oppilaille ja huoltajille. Tätä on hyvin vaikea ymmärtää. Miten suomalaisen kulttuurin ikonisten laulujen laulaminen voi olla syrjintää?
Suvivirsitaisteluitahan on käyty jo vuosia, väsymiseen asti. Nyt on näköjään siirrytty jo Topeliukseenkin, ja totta, Topeliuksen 167 vuotta vanhoissa sanoissa satutaan mainitsemaan Jumala ja enkeli.
Väkisinkin tulee mieleen, mitä on edessä seuraavaksi. Onhan Suomessa valtavasti lauluja, joissa esiintyy uskonnollista symboliikkaa. Miten kivinen onkaan tie, jos kaikkien niiden laulamisesta rangaistaan uhkasakoilla, mikäli etukäteis­ilmoitusta ei kouluissa anneta.

Onko yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo­lautakunnalta jäänyt esimerkiksi huomaamatta, että Maamme-laulun 9. säkeistössä vihjaillaan elämästä loisteliaassa taivaassa:
”Jos loistoon meitä saatettais
vaikk' kultapilvihin
mis itkien ei huoattais
vaan tärkein riemun sielu sais”
Tai Finlandia, hyvänen aika, hymnissähän lauletaan taivaan soivasta kannesta. Pitäisikö nekin julistaa pannaan eli siis luokitella mahdollisesti ongelmallisiksi?

Vaikka monta mieltä voidaan olla vanhemmasta, joka näistä lauluista kantelee, on yksittäisen ihmisen syyttäminen turhaa. Sekin on osa demokratiaa, jos joku suomalainen haluaa lähteä missioretkelle omaa kulttuuri­perintöämme vastaan. Tämä on vapaa maa, jossa kaikenlaisten mielipiteiden pitää olla sallittuja. Ratkaisevaa on sen sijaan se, miten yhteiskunta erilaisiin vaatimuksiin suhtautuu. Mikä on kohtuullista, mikä on kohtuutonta?
Niinpä esitettäköön oleellinen kysymys yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo­lautakunnalle, jonka kulttuuri­perinnön tuntemus tuntuu olevan hukassa. Millainen on se maa, joka väheksyy omaa historiaansa niin paljon, että sen esittämisestä pitäisi etukäteen varoittaa kansalaisia?

Jäsen Kimmo Rilasmaan äänestyslausunto

Erimielisyyteni koskee sitä, onko hakijan kohdalla syntynyt syrjintäolettama sen vuoksi,
että vastaajakaupunki olisi laiminlyönyt velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta sekä
sille määrättävään 10 000 euron uhkasakkoon ja 2 500 euron hyvitykseen hakijalle. Olen
näistä johtopäätöksistä eri mieltä ja hylkään siksi hakemuksen näiltä osin. Selvyyden
vuoksi totean, että olen lautakunnan enemmistön kanssa yhtä mieltä siitä, miltä osin
hakemus on jätettävä tutkimatta.

Perustelen äänestyslausuntoani seuraavasti. Perustuslakivaliokunta on mietinnössään
vuonna 2014 (PeVM 2/2014 vp) käsitellyt uskonnon ja omantunnon vapauden huomioon
ottamista koulujen tilaisuuksissa perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten
näkökulmasta. Mietinnössä perustuslakivaliokunta ei katsonut olevan aihetta muuttaa
aiempaa kantaansa koulujen perinteisten juhlien osalta, minkä mukaan yksittäisen virren
laulaminen ei tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamista. Mietinnön mukaan perustuslaista
tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei seuraa vaatimusta poistaa koulun
toiminnasta kaikkea uskontoon viittaavaa sisältöä, eikä sellaisen aineksen välttäminen
edistä uskonnollista suvaitsevaisuutta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto on 18.3.2011 antamassaan ratkaisussa
(CASE OF LAUTSI AND OTHERS v. ITALY 18.3.2011) katsonut, ettei krusifiksien pito
italialaisissa valtion koulujen luokkahuoneissa rajoita lasten uskonnonvapautta. Ratkaisun
perustelujen mukaan tapauksessa ei ollut esitetty näyttöä siitä, että uskonnollisten
symbolien näytteillä pitäminen olisi saattanut vaikuttaa oppilaisiin heidän muodostaessaan
käsityksiä uskonnosta. Krusifiksi arvioitiin vain passiiviseksi symboliksi.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on lokakuussa 2024 antamassaan ratkaisussa
(YVTLTK XX/2023) katsonut, että lähetystyöntekijänä ja hengellisen musiikin esittäjänä
tunnetun esiintyjän konsertti koulussa koulupäivän aikana keväällä 2023 oli riidattomasti
kristinuskon harjoittamiseksi katsottava tilaisuus. Lautakunta katsoi syrjintäolettaman
syntyneen, eikä vastaaja ollut kumonnut sitä esittämillään perusteilla. Lisäksi lautakunta oli
katsonut koulun laiminlyöneen velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuutta siltä osin kuin se
oli jättänyt tiedotteessa mainitsematta, että kyse oli ollut seurakunnan kuorosta ja, että
tilaisuutta oli mainostettu seurakunnan toimintana. Johtopäätöksenään lautakunta oli
todennut, että hakijaan oli kohdistunut vastaajan ylläpitämän oppilaitoksen menettelyn
johdosta välitöntä syrjintää uskonnon ja vakaumuksen perusteella ja kieltänyt vastaajaa
uusimasta syrjintää sekä suosittanut vastaajaa maksamaan hakijalle 1 500 euron
hyvityksen.

Edellä mainittu huomioon ottaen olen sitä mieltä, ettei käsiteltävässä tapauksessa
alakoulun kevätjuhlaan 2024 sisällytetty Suvivirsi tai yläkoulun joulujuhlaan 2024
sisällytetty Varpunen jouluaamuna -kappale kummatkaan muodosta syrjintäolettamaa
hakijaa kohtaan. Suvivirsi kuuluu olennaisena osana suomalaiseen kulttuuriperintöön, eikä
sen tai Varpunen jouluaamuna-kappaleen esittämisestä ole erikseen tarvinnut tiedottaa
hakijalle. Käsiteltävä tapaus eroaa edellä mainitusta lautakunnan aiemmasta ratkaisusta
erityisesti siltä osin, ettei viimeksi mainittu koskenut yksittäistä suomalaiseen
kulttuuriperintöön vakiintuneesti kuuluvaa virttä tai musiikkikappaletta, vaan kyseessä oli
ollut kokonainen konsertti, jossa oli esitetty myös gospel-musiikkia sekä esitelty
seurakunnan toimintaa.

Vastaajan velvoittaminen maksamaan hyvitysmaksu hakijalle sekä määrättävä uhkasakko
lähettäisi myös väärän viestin siltä osin, että oppilaille on perusteltua tarjota mahdollisuus
tutustua oman maansa kulttuuriperintöön. Vallitsevassa kuntien heikentyneessä
taloudellisessa tilanteessa kouluihin kohdistuu myös säästöpaineita. Lisätehtävien
antaminen kouluille etukäteisten tiedostusvastuiden ja erilaisten syrjintäväitteiden
poissulkemiseksi veisi tarpeettomasti resursseja koulujen kasvatukselliselta ja
sivistykselliseltä ydintehtävältä.

Kyllästynyt kirjoitti:Entisenä teologian opiskelijana sinun voisi olettaa tietävän, että kirkon oman ilmoituksen mukaan jokainen virsi on Jumalalle esitetty rukous.
Millä perusteella mikä tahansa tilaisuus jossa rukoillaan Jumalaa/jumalia, ei muka olisikaan uskonnon harjoittamista?

HS: Koulu perui lasten barokkikonsertin sen uskonnollisten teemojen vuoksi
Ilmainen konsertti oli Helsingin Sanomien mukaan tarkoitus järjestää Uudellamaalla sijaitsevalla koululla, mutta rehtori perui tapahtuman.

Lumi on jo peittänyt
kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt
talvipakkasessa.

Varpunen pienoinen,
syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt
talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla
oli tyttö kulta:
tule, varpu, riemulla,
ota siemen multa!

Joulu on, koditon
varpuseni onneton,
tule tänne riemulla
ota siemen multa.

Tytön luo nyt riemuiten
lensi varpukulta:
kiitollisna siemenen
otan kyllä sulta.

Palkita Jumala
tahtoo kerran sinua,
kiitollisna siemenen
otan kyllä sulta.

En mä ole, lapseni,
lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi,
tulin taivahasta.

Siemenen pienoisen,
jonka annoit köyhällen
pieni sai sun veljesi
enkeleitten maasta.