Psykopatologia.munfoorumi.com

Timo R. Stewartin kolumni: Suomi osti ”Daavidin lingon” ja työnsi päänsä luukkuun, josta on vaikea päästä irti

Asekaupat ovat politiikkaa. Tämä on erityisen totta sellaisten asejärjestelmien kohdalla, joissa kauppa on vuosia tai jopa vuosikymmeniä kestävä elinkaaripalvelu. Mitä tapahtuu, jos ostajan ja myyjän intressit eriytyvät?
Firmoille raha on vain rahaa, mutta sodan ja rauhan kysymyksissä valtioiden vaakakupeissa painavat muutkin seikat. Siksi päättäjiltä vaaditaan erityistä kaukokatseisuutta.
Esimerkiksi asekauppa Venäjän kanssa ei suinkaan loppunut 2014 Krimin valtaukseen ja sitä seuranneisiin pakotteisiin. Kauppoja kyllä peruttiin, mutta monet Euroopan maat jatkoivat kaikesta huolimatta vielä 2020-luvun alkuun asetoimituksia Venäjälle. Kuten sanotaan, rahalla ei ole isänmaata.

Suomen marraskuussa 2023 allekirjoittama sopimus Daavidin lingon hankkimisesta israelilaiselta Rafael-konsernilta on tyypillinen elinkaaripalvelu.
Rafael ei ollut ainoa, joka tarjosi Suomen tarvitsemaa korkealle ulottuvaa ilmatorjuntajärjestelmää, mutta Daavidin linko voitti tarjouskilpailun. Voinee otaksua, että sen tekniset ominaisuudet ovat olleet hintaan nähden kohdallaan. Mutta asekaupan poliittinen puoli ja sen arviointi on jäänyt kovin epäselväksi.
Jo ennen Gazan sodan alkamista tiedettiin, että Israel edustaa Suomen kanssa täysin vastakkaista lähestymistapaa kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään. Suomelle on keskeistä, ettei rajoja pyritä siirtämään sodalla. Israel ja Venäjä ovat niitä harvoja, jotka yhä tekevät niin.

Kävi Gazan tulitauon kanssa miten hyvänsä, Palestiinan miehitys on edelleen ratkaisematta. Eikä se tule ratkeamaan ilman ulkopuolista painetta Israelia kohtaan. Tässä asetelmassa Suomen ja Israelin tavoitteet ovat ja tulevat olemaan ristiriidassa.
Suomi kannattaa kahden valtion mallia, koska sääntöpohjainen maailmanjärjestys, ihmisoikeudet ja kansojen itsemääräämisoikeus ovat pienelle valtiolle tärkeitä. Israel vastustaa kahden valtion mallia, koska sen nykyinen ja oletettavasti myös tulevat hallitukset eivät halua luopua 1967 sodassa valtaamistaan alueista.

Gazan sota on osoittanut, että Palestiinan kysymys on ratkaistava. Tähän on pitkästä aikaa aitoa liikettä ja laaja kansainvälinen konsensus. Kysymyksen ratkaisu tulee vaatimaan Israelin painostamista, ja siihenkin on kasvavaa valmiutta. Euroopan komissio esitti syyskuussa pakotteita. Slovenia kielsi kaiken asekaupan Israelin kanssa elokuussa. Espanja teki samoin syyskuussa.
On mahdollista, että tulitauko Gazassa vähentää hetkeksi painetta Israelia kohtaan. Tulitauko on kuitenkin prosessin alku, ei loppu. Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) laittomaksi katsoman Israelin sotilasmiehityksen päättyminen, ei vain Gazassa vaan myös Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa, on vielä toteuttamatta. Odotettavissa on, että kansainvälinen paine Israelia kohtaan lisääntyy edelleen.

Tilanne tulee heijastumaan Suomeen, ja siihen olisi välttämätöntä varautua jo ennakolta. Miten Suomi toimii, mikäli Kansainvälinen tuomioistuin katsoo Israelin syyllistyneen kansanmurhaan Gazassa? Miten Suomi toimii, jos Israel jatkossakin vastustaa laittoman miehityksen lopettamista ja Palestiinan valtion itsenäistymistä? Miten Suomi toimii, mikäli yhä useammat EU maat asettavat Israelille pakotteita?
Ja – voiko syntyä tilanne, jossa Israel kiristää tai sen pelätään kiristävän asetoimitusten jatkolla meitä käyttäytymään haluamallaan tavalla.

Sekin on hyvä todeta, ettei Israel ole suostunut lähettämään aseita Ukrainaan. Ei edes Yhdysvalloilta saatuja. Syyrian tilanteen koordinoiminen yhdessä Venäjän kanssa on Israelille liian tärkeää.
Nykyisessä maailmantilanteessa Suomi tarvitsee korkean ilmatorjunnan kykyä. Sitä saa kuitenkin muualtakin. Kysymys on hinnasta ja aikataulusta.

Sotatieteilijä Ilmari Käihkö nosti esiin perusteellisen keskustelun puutteen taannoisessa henkilömiinapäätöksessä. Samanlainen ongelma vaivaa yhteistyötä Israelin kanssa.
Vähintään tarvitaan varmuus siitä, että Daavidin lingolle on olemassa myös suunnitelma B. Mieluiten tietysti niin, että sillä oltaisiin varauduttu jo useita vuosia sitten. Jos ei, kannattaa varautua tänään, mieluummin kuin huomata olevansa liemessä huomenna.

Timo R. Stewart
Kirjoittaja on historiantutkija, joka on huomannut, että huonoja valintoja tehdään myös isoissa kaupoissa.

Israelista tullut Suomen armeijan hovihankkija

Puolustusvoimat on 2000-luvulla ostanut lukuisia, Suomen puolustuskyvyn kannalta keskeisiä asejärjestelmiä Israelista.

Väitöskirjatutkija Kari Paasonen Tampereen yliopistosta kertoo, että Suomi on 2000-luvulla hankkinut aseita ja puolustustarvikkeita Israelista yli miljardin euron arvosta. Suurimmat kaupat on tehty viime vuosina: yli 200 miljoonan euron edestä Spike-ohjusjärjestelmiä, reilulla 162 miljoonalla eurolla pintatorjuntaohjusjärjestelmä ja satojen miljoonien eurojen Daavidin linko.

Paasonen on pitkään tutkinut Suomen ja Israelin välistä asekauppaa.
– Jos mietitään asehankintoja Israelista ja sotaa Gazassa, ei mielestäni voi sivuuttaa sitä, että Suomen asehankinnat tukevat Israelin aseteollisuutta, joka hyötyy Israelin sotatoimista Gazassa. Tämä voi kuulostaa provosoivalta, mutta tuskin kukaan voi tätä kiistääkään, hän sanoo.

Puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja, hetken Sanna Marinin (sd.) hallituksessa puolustusministerinäkin toiminut Mikko Savola pitää keskeisenä sitä, että puolustusvoimat hankkii sopivimmat ja parhaat välineet.
– Hankinnat kilpailutetaan, ne tehdään kustannustehokkaasti ja Suomen turvallisuusedut sekä huoltovarmuus huomioiden, hän sanoo.
Israelin merkitystä Suomen asekumppanina kuvastaa hyvin se, että vuoden 2022 helmikuussa alkaneen Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen tehdyistä puolustusvoimien lisähankinnoista jopa yli 40 prosenttia kohdistui Israeliin ja sen aseteollisuuteen.

Kremlin pussiin pelataan, kun pidetään ”virheenä”, että Suomea puolustetaan parhaalla mahdollisella ilmapuolustusjärjestelmällä, johon tulee vielä julkisuudessa olleiden tietojen mukaan merkittävästi suomalaista teknologiaa, Essayah kirjoittaa X:ssä.

DAAVIDIN LINKO, englanniksi David’s Sling, on Rafael Advanced Defense Systems -yhtiön ja yhdysvaltalaisen Raytheonin kehittämä keskipitkän matkan ilmapuolustusjärjestelmä.

Sen käyttämät Stunner-ohjukset kykenevät torjumaan kaikenlaisia ilmamaaleja: lentokoneita, droneja, risteilyohjuksia ja myös ballistisia ohjuksia niiden lentoradan loppuvaiheessa. Viimeksi mainittu kyky on Suomelle uusi.

Palle kirjoitti:Stewart on ryssän kätyri. Haluaisi heikentää Suomen ilmapuolustusta, että ryssän olisi helpompi pommittaa siviili-infrastruktuuria, asuinrakennuksia ja sairaaloita.

Kremlin pussiin pelataan, kun pidetään ”virheenä”, että Suomea puolustetaan parhaalla mahdollisella ilmapuolustusjärjestelmällä, johon tulee vielä julkisuudessa olleiden tietojen mukaan merkittävästi suomalaista teknologiaa, Essayah kirjoittaa X:ssä.