Psykopatologia.munfoorumi.com

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/ ... i-08122010

UUTTA MASENNUKSESTA Erpo Pakkala, 9:02

Vakavastakin masennuksesta toipuu oireettomaksi

Vakavan masennustilan pitkäaikaisennuste ei ole aivan niin synkkä kuin aikaisempien tutkimusten perusteella näyttää, osoittaa HLL Mikael Holman väitöstutkimus.

Vallalla oleva käsitys vakavan masennustilan pitkäaikaisennusteesta perustuu paljolti ulkomaisten yliopistoklinikoiden sairaalapotilaista koostuviin tutkimusaineistoihin ja nykyisiä masennuslääkkeitä ja ylläpitohoitosuosituksia edeltävään
aikaan.
(- -)
Holma väittelee 10.12.2010 Helsingin yliopistossa. [perjantaina 12 - 16 Meilahdessa]

Verkossa:
http://helda.helsinki.fi/handle/10138/22653

Kyllästynyt, minä olen ymmärtänyt toisin.

On jäänyt sellainen kuva, että PL on painottanut, että tautiluokituksessa ei ole diagnoosia vakava masennus, mutta että tautiluokituksen keskivaikea (vaikeammassa muodossa) ja vaikea masennus ovat vakavia masennustiloja. Eli, ettei pitäisi sanoa esim. minulla on diagnoosina vakava masennus, koska sellaista diagnoosia ei ole; sen sijaan hyvin voisi muuten puhua vakavasta masennuksesta. Juuri kuten tuossa artikkelissakin tehdään.

Vallalla oleva käsitys vakavan masennustilan pitkäaikaisennusteesta perustuu paljolti ulkomaisten yliopistoklinikoiden sairaalapotilaista koostuviin tutkimusaineistoihin ja nykyisiä masennuslääkkeitä ja ylläpitohoitosuosituksia edeltävään aikaan.

Artikkelissa annetaan ymmärtää oireettomaksi toipumisen liittyvän nykyisiin masennuslääkkeisiin, sekä siihen, että nykyisin ollaan vakavan toistuvan masennuksen kanssa lääkkeellisen ylläpitohoidon kannalla. Ei mainita mitään, että voisiko esim. psykoterapialla lääkkeellisen ylläpitohoidon lisäksi olla osuutensa siihen, että potilas toipuukin oireettomaksi. Harmi.

Tutkimus ei ilmeisesti kerro, että millaisen hoidon tuloksena potilaista tuli oireettomia. Toipuivatko oireettomiksi riippumatta siitä saivatko psykoterapiaa lääkityksen rinnalla...

Mahtaako tuo olla se sama Vantaan aineisto, mistä Melartin teki väitöskirjansa? (On verkossa.)

Usein samasta maateriaalista saa montakin väitöstä. (Kai ainakin Melartinin lisäksi yksi on tehty.)

"Vakava" masennus:
viewtopic.php?f=8&t=2673&p=30338#p30338

Kyllästynyt kirjoitti:Etkös sinä ole aina sanonut, ettei pitäisi puhua vakavasta vaan vaikeasta masennuksesta?

Kyllä, jos tarkoitetaan vaikea-a(steista); ei muuten.

Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, minä olen ymmärtänyt toisin.

On jäänyt sellainen kuva, että PL on painottanut, että tautiluokituksessa ei ole diagnoosia vakava masennus, mutta että tautiluokituksen keskivaikea (vaikeammassa muodossa) ja vaikea masennus ovat vakavia masennustiloja. Eli, ettei pitäisi sanoa esim. minulla on diagnoosina vakava masennus, koska sellaista diagnoosia ei ole; sen sijaan hyvin voisi muuten puhua vakavasta masennuksesta. Juuri kuten tuossa artikkelissakin tehdään.

Näin olen ajatellut (ja suositellut), mutta psykiatriassa ei tuota käytäntöä ei ole vahvistettu.

Näin ollen kun teksteissä puhutaan vakavasta masennuksesta, oikea tulkinta on, että viitataan masennustilaan tai
toistuvaan masennukseen, jossa on myös lievä(asteinen), jota ei kuitenkaan (juuri) koskaan käytetä, vaan merkitään
(automaattisesti vähintään) keskivaikea. - Tämä kuuluu psykiatrian depressio-huijaukseen.

Noinkohan on, että tuo olisi oikea tulkinta.

Tässä on yhden psykiatrin näkemys vakavasta masennuksesta:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk00538

On "lievä masennustila", joka on aivan sama kuin "lievä vakava masennustila".

Yllä Huttunen ei mitenkään määrittele asiaa suhteessa tautiluokitukseen. Vuoden 1987 Tautiluokituksessa
(ICD-9, kuitenkin DSM:n termein) on vakava masennus, joka on suomennos termistä major depression.

Herää kysymys: miksi halutaan käyttää yhä aiemman tautiluokituksen termiä?

Historiallisesta katsauksesta (ks. ketju "Vakava masennus") ilmenee, että diagnostisessa käytännössä
1991/1992 tapahtui suuri muutos siten, että lievempiä masennuksia (neuroottisia) alettiin nimittää
vaikeampaa häiriötä ilmentävillä termeillä (DSM-III:sa 1980 major depression, ICD-10 1992 depression,
Suomessa 1996 masennus, josta kuitenkin alettiin käyttää nimitystä vakava masennus). Myös toisin päin:
entisistä psykoottisista masennuksista tuli osin vaikeita masennuksia ym.

The incidence rate of suicide attempts varied robustly depending on the level of depression, being 21-fold during major depressive episodes (MDEs), and 4-fold during partial remission compared to periods of full remission.

Itsemurhat kasaantuvat masennusjaksoihin

Itsemurhien ehkäisyn kannalta tärkeä tieto oli se, että itsemurhayritykset kasaantuivat odotettua vahvemmin juuri masennusjaksoihin, ja muiden altistavien tekijöiden merkitys oli odotettua heikompi, Holma kertoo.

Vakavan masennustilan aikana potilaat tekivät 21 kertaa enemmän itsemurhayrityksiä kuin oireettomana aikana. Osittaisen toipumisen aikana itsemurhariski oli nelinkertainen oireettomaan jaksoon verrattuna. Itsemurhayritysten riskiä lisäsivät aikaisemmat yritykset sekä vähäinen sosiaalinen tuki; keskeisin riskitekijä oli kuitenkin masentuneena vietetyn ajan pituus.
_____________

Puhutaan sekaisin itsemurhista ja itsemurhariskistä. Ei tuoda esiin, montako teki.

Lainattu väitöskirjan tiivistelmästä: Mielialahäiriöiden sukuhistoriaan liittyi naisten keskuudessa vallitsevaa neurotisismiä ja miesten keskuudessa suvun alkoholismi lisäsi tutkimuspotilaiden alkoholiriippuvuuden riskiä.

Mitä tarkoittaa sana neurotisismi?

neuroottisuutta?

Onpa kömpelöä kieltä, "keskuudessa", ja pilkku puuttuu.

Mielialahäiriöiden sukuhistoriaan liittyi naisten keskuudessa vallitsevaa neurotisismiä ja miesten keskuudessa suvun alkoholismi lisäsi tutkimuspotilaiden alkoholiriippuvuuden riskiä.

Sukuhistoriassa naisilla mielialahäiriöihin liittyi painottunutta neuroottisuutta, ja miehillä alkoholismi oli yhteydessä
kohonneeseen alkoholiriippuvuuden riskiin.

Huttunen: Masennus
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... 89&p_haku=

Erilaisia masennustiloja

Oirekuvan vakavuuden mukaan voidaan erotella lievät, keskitasoiset, vakava-asteiset (ks. «Vakava masennustila»1) ja psykoottiset masennustilat. Lievässä depressiossa oireet haittaavat vain hieman ammatillista tai sosiaalista toimintaa tai ihmissuhteita, vaikeassa muodossa oireita on runsaasti ja ne haittaavat merkittävästi toimintakykyä tai ihmissuhteita. Psykoottisissa masennustiloissa henkilöllä ilmenee harhaluuloja tai syyttäviä kuuloharhoja, joiden sisältö koostuu depressiivisistä aiheista. (- -)
______________________

"lievät, keskitasoiset, vakava-asteiset (ks. «Vakava masennustila»1) ja psykoottiset masennustilat"

Täten Huttunen tarkoittaa vakava-asteisilla vaikeita. Tällöin siihen eivät kuulisi keskivaikeat ollenkaan!

Huttunen: Dystymia
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk00409
(- -)
Vuosittain noin 3 % ja elämänsä aikana noin 6 % aikuisväestöstä kärsii pitkäaikaisesta masentuneisuudesta. Naisilla se on kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Kahdella kolmasosalla pitkäaikaisesta masentuneisuudesta kärsivistä tila muuttuu vakavaoireisemmaksi depressioksi. (- -)
_________________________

Huttunen:
Vakava masennustila on taustaltaan monisyinen mielialahäiriö (ks. «Mielialahäiriö»1),
johon elämänsä varrella sairastuu 10 – 15 % ihmisistä.
_________________________

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=khp00044
Masennus (depressio)

Käyvän hoidon potilasversiot 1.10.2009
Tellervo Aho, Erkki Isometsä, Mikko Mattila, Pekka Jousilahti ja Tiina Tala
(- -)
Vuosittain viisi suomalaista sadasta kärsii masennuksesta. (- -)
_________________________

Ylläolevasta ei ihan käy ilmi, mutta muista lähteistä kylläkin, että psykiatrian mukaan lievä masennus on
harvinaisempaa kuin vaikeampiasteinen.

Täten masennus on täysin poikkeava kaikista muista sairauksista, joissa lievät muodot ovat yleisempiä.

Lievät masennukset jäävät diagnosoimatta, koska lievästi masentunut tuskin hakeutuu masennuksen vuoksi lääkäriin; eikä hän ainakaan psykiatrille kulkeudu masennusoireiden vuoksi. Niinpä siinä vaiheessa, kun potilas hakeutuu depressio-oireineen lääkäriin apua saamaan ja diagnosoitavaksi, hänen masennuksensa epäilemättä on jo edennyt lievää vaikeammaksi. Käsittääkseni tuo on ihan tunnettu tosiasia; potilas on usein jo vakavasti masentunut siinä vaiheessa, kun ymmärtää olevansa hoidon tarpeessa - ei enää ollenkaan lievästi masentunut. Lievän masennuksensa kanssa hän on sinnitellyt ilman lääkärin apua.

Toisaalta lievä masennus haittaa elämää sen verran vähän, ettei ihan ensimmäiseksi tule ajatelleeksi mennä lääkäriin psyykkisten vaivojen kanssa. Toiseksi ainakin ensimmäistä kertaa depressioon sairastuvalla ihmisellä kestää aikansa ennen kuin hän tajuaa olevansa masentunut. Siinä vaiheessa masennus haittaa työssä, opiskelussa ja ihmissuhteissa selviytymistä jo niin paljon, ettei se enää ole lievää masennusta, vaan se on pahentunut.

Tässä voisi olla selitys sille, että etenkään psykiatrit eivät kohtaa lievästi masentuneita potilaita kuin korkeintaan siinä vaiheessa, kun vakava depressio on lieventynyt, ja psykiatri pääsee toteamaan niin käyneen. Lievästi masentuneet hoidetaan perusterveydenhuollossa - jos sattuvat kulkeutumaan oireidensa vuoksi lääkäriin, ja jos lääkäri tunnistaa depression siinä vaiheessa, kun se oireilee vasta lievänä.

Nähdä, kuulla ja ymmärtää
Perusterveydenhoidossa toimivien hoitajien käsityksiä depressiosta ja sen hoidosta
Marjo Kokko, Oy, Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos

Depression epidemiologiasta ym.
http://herkules.oulu.fi/isbn9514251725/html/x160.html

Perjantaina 21.1.2005 klo 12 Lapinlahdessa.

LL Tarja Melartin: Vakavasti masentuneen potilaan monihäiriöisyys,
ennuste ja saatu hoito psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa

Väitöskirja printattuna 97 sivua
http://ethesis.helsinki.fi/

Tutkittiin tyypillisiä vakavasta masennustilasta kärsiviä
erikoissairaanhoidossa olleita (Vantaa) potilaita (N 269). Tyypillisesti
potilailla oli myös persoonallisuushäiriö; vain viidennes oli "puhtaasti"
depressiivisiä. Potilaat reagoivat suhteellisen nopeasti hotoon (4 - 8
viikossa), mutta ongelmaksi muodostui pitkä osittaisen toipumisen kausi.
Puolentoista vuoden seurannan aikana 40 % potilaista joutui
"kertausharjoituksiin". Uudet masennusjaksot olivat kuitenkin lyhyempiä ja
lievempiä. Pitkää toipumisaikaa ennakoivat masennuksen vaikea-asteisuus ja
monihäiriöisyys. Vakava-asteisuus ennusti myös uusiutumista.

Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa lääkehoitoa sai 88 % ja
psykososiaalista tulea 98% potilaista. Noin puolella lääkehoito keskeytyi
liian aikaisin, usein potilaan omasta päätöksestä. Varsinaista terapiaa sai
vain 16 %. Seurannan lopussa oli KOKONAAN VAILLA HOITOKONTAKTIA NOIN
KOLMANNES niistä, jotka eivät saavuttaneet täydellistä toipumista.
Väittelijä katsookin, että suurimpia haasteita psykiatrisessa
erikoissairaanhoidossa on hoidon jatkuvuuden turvaaminen.

Itse väitöstilaisuus oli yleisilmeeltään miellyttävä ja varsinkin hauska,
mikä johtui paljolti vastaankinaajan Kuopion professorin Heimo Viinamäen
otteesta. Hän nauratti kansaa ovelilla jutuillaan. Toisaalta hän hieman
otti pääroolia väittelijältä, tummalta kaunottarelta, joka ei kenties ollut
aivan terävimmillään. Vastaväittäjä kiitti väitöskirjaa. Auki on vain,
onko se "hyvä" vai "erittäin hyvä". Se on kuin osin "kuin oppikirja, sitä
lukiessa oppii"; vastaväittäjä tosin sanoi saaneensa siitä (myös) tuntuvan
korvauksen. Hän suosittaa sen hyväksymistä kiitosmaininnoin. Erityisenä
ansiona hän piti, että se muuttaa hoitokäytäntöä, mikä on "harvinaista"
väitöskirjojen kohdalla. - Kustoksen, prof. Erkki Isometsän, silmien ilme
oli rauhallinen, mutta tutkiva ja älykäs.

Kirjan julkaisina on Kansanterveyslaitos (KTL), ja ilmeisesti prof. Jouko
"Jopi" Lönnqvist, Suomen psykiatrian ykkönen, on ollut tutkimuksessa
takapiruna.

Pertti Luukkonen

Psykopatologia kirjoitti:Mahtaako tuo olla se sama Vantaan aineisto, mistä Melartin teki väitöskirjansa? (On verkossa.)

Usein samasta maateriaalista saa montakin väitöstä. (Kai ainakin Melartinin lisäksi yksi on tehty.)

Näköjään N on sama kuin Melartinilla, joten on kyse samasta perusaineistosta, jota nyt on seurattu.

Mirri kirjoitti:Noinkohan on, että tuo olisi oikea tulkinta.
(- -)

Monessakin kohdassa - suomenkielisessä tekstissä - törmäsin tänään käytäntöön:
vakava(asteinen masennus) = vaikea(asteinen) masennus.

Kuitenkin tässä ja Melartinin väitöskirjassa englanninkielinen termi on major depression. Ainakin näissä termillä
tarkoitetaan laajempaa merkitystä; Huttusella taas ei.