Psykopatologia kirjoitti:Vaade "monitoiminta"-hävittäjä sisältää hankalan ristiriidan: koneen tulisi toimia sekä rauhanajan ilmavalvontatehtävissa (paras kone tähän olisi Gripen E) - ja mikä vielä tärkeämpää - että sodan taistelukoneena (paras F-35).
Millä perusteella nuo ovat parhaita? Grippen ei ole mielestäni millään osa-alueella paras kone, mutta se saattaa olla hankintahinnaltaan halvin. F-35 taas on suunniteltu vihollisen alueelle tunkeutumiseen ja sopii siis erinomaisesti mm. johonkin Saddam Husseinin Irakin ilmatilaan tunkeutumiseen, tai nykyään vaikkapa Iranin, tai Pohjois-Korean ilmatilaan tunkeutumiseen. F-35 on NATOn tarpeisiin rakennettu kone, eikä näin ollen välttämättä sovellu Suomen tarpeisiin. Kone on myös hankintahinnaltaan selvästi kallein ja sen käyttökustannukset tulevat olemaan suuret. Koneessa on myös edelleen runsaasti lastentauteja, joiden korjaaminen on jatkuva ja käyttäjämaille kallis projekti.
Oikeasti paras monitoimihävittäjä on Rafale. Se kykenee täyttämään nykyisten Hornettien roolin ja tarjoamaan samaan rooliin tarkoitetun next level hävittäjän. Rafale omaa F-35:n jälkeen vaihtoehdoista parhaat häiveominaisuudet, eli konetta on vaikea havaita tutkalla. Lisäksi Rafale on klassisessa koiratappelussa täysin murhaava kone, joka pyörii ilmassa lähes paikallaan. Esimerkiksi Venäjän tämän hetken kalustoa vastaan Rafale on suorastaan joukkotuhoase. Simuloinnit ja Intian ilmavoimien testit ovat osoittaneet Rafalen merkittävästi Suhoita paremmaksi koneeksi. Hornettia vastaan Rafale voittaa 100 kertaa sadasta. Rafale on koneista toiseksi uusin ja sen elinkaari tulee olemaan F-35:n jälkeen pisin ja viime aikoina useat maat ovat hankkineet konetta. Rafale ei kärsi lastentaudeista ja se tulee olemaan käytössä varsin toimiva paketti. Hankintahinnaltaan Rafale on viidestä vaihtoehdosta keskimmäinen ja käyttökustannuksiltaan se on top3 edullisimpien joukossa.
Super Hornetin osalta Boeing tarjoaa 50 kappaletta Hornet E/F koneita ja 14 elektronisen sodankäynnin Growler-Hornettia. Rafale kykenee kuitenkin tekemään samat jutut yksinään, mihin Hornetit tarvitsevat kaksi eri konetyyppiä. Hornetin osalta Suomessa on kokemusta ja perusfasiliteetit jo valmiina, mutta viimeiset USA:n ilmavoimille menevät Hornetit rakennetaan vuonna 2022 ja sen jälkeen rakennettavien koneiden hinta saattaa nousta. Näillä näkymin Super Hornet on hankintahinnaltaan Grippenin jälkeen halvin.
Super Hornetin suurin ongelma on, että koneen päivittäminen loppuu arviolta vuoden 2035 paikkeilla, jonka jälkeen kone alkaa vanhenemaan nopeasti ja Suomi tulee käyttämään uutta hävittäjää noin 2050-2055 asti. Super Hornetin elinkaari saattaa olla alamittainen Suomen tarpeisiin.
Grippen kärsii myös kyseenalaisesta elinkaaresta. Suomeen ehdolla oleva Grippenin E-versio on vasta nyt etenemässä sarjatuotantoon, mutta Grippenin perusfreimi on sieltä 80-luvun lopulta ja koneen päivittäminen tulee loppumaan myös reilusti ennen, kuin Suomi eläköittäisi koneet. Grippenillä on samoja piirteitä, kuin Super Hornetilla, eli se tarvitsee lisäherkkuja Rafalen ominaisuuksien saavuttamiseen.
Grippenin käyttökustannukset ovat näihin päiviin saakka olleet huikeat ja suurin osa koneista on ollut telakalla. Uuden E-version osalta ei nyt vielä tiedetä, miten homma tulee menemään, mutta oletettavasti se olisi aiempaa toimivampi paketti.
EF Typhoon on vaihtoehdoista paras koiratappelukone. Se on alunperin suunniteltu vihollisen hävittäjien tuhoamiseen. Häiveominaisuuksia siinä ei kuitenkaan ole niin, kuin Rafalessa ja F-35:ssa, sekä Super Hornetissa(jonka häiveominaisuudet ovat tosin aika vaisut). EF:n ongelmana on se, että se ei ole monitoimihävittäjä, vaan tarjolla on eri tarkoituksiin tarkoitettuja versioita. Yksi versio kykenee ilmataistelutoimintaan, toinen maakohteita vastaan iskemiseen jne. Eli monitoimiominaisuuksien saavuttaminen EF:lla vaatisi useiden eri versioiden hankkimista. Esim. Saksalla näin on, että siellä on käytössä kolmea eri versiota EF:sta.
EF:n toinen ongelma on ollut korkeat käyttökustannukset, sekä lukuisat lastentaudit ja huono käytettävyys. Kaikenkaikkiaan näkisin, että EF ei tulemaan Suomen hankinta, joten valinta tullaan tekemään Rafalen, Grippenin, F-35:n ja Super Hornetin välillä.
Vaihtoehdoista Rafale on ollut nyt voimakkaassa noususuhdanteessa ja nostaisin sen listan ykköseksi. Kakkoseksi nostaisin svedujen Grippen E:n halvan hankintahintansa vuoksi, sekä Suomen tarkoituksiin soveltuvuutensa vuoksi. Kolmoseksi laittaisin Super Hornetin, joka on aika varma paketti, edullinen hankkia ja edullinen käytössä ainakin ensimmäiset 20 vuotta, mutta joka tulee nopeasti vanhenemaan 2040-luvulla. Nelonen on mielestäni F-35. F-35 on maailman modernein sarjavalmisteinen hävittäjäkone, jota on käytännössä mahdotonta havaita tutkalla ja, joka pystyy tuhoamaan vihollishävittäjät kaukaa. Ilmavalvontaan kone ei kuitenkaan sovellu niin hyvin ja mitä koiratappeluun tulee, kone on lentävä porsas. Myös F-35:n käyttökustannukset tulevat olemaan korkeat.
Ennen kone-ehdokkaiden määritystä ilmavoimat antoi oman raporttinsa ja sen raportin mukaan EF ja Super Hornet eivät sovellu Suomen tarpeisiin. Ehdokkaiden ulkopuolelta määriteltiin sopiviksi koneiksi myös Sukhoi PAK FA, eli Su-57 ja MiG-35, mutta Su-57 on nyt vasta etenemässä sarjatuotantoon ja sen hinta ja käyttökustannukset olisivat Suomelle liian suuret, verrattavissa F-22:n ja MiG-35 on myös vasta käyttöön etenemässä oleva, mutta nopeasti vanhenemassa oleva, joskin äärimmäisen ketterä hävittäjä. Sukhoi Su-35 ja sen lentotukialusversio Su-33 ovat sitä Venäjän palveluskäytössä olevien koneiden kärkeä. Nämäkin ovat kuitenkin elinkaareltaan verrattavissa Super Hornettiin, eli kyseessä on verrattain nopeasti vanheneva konetyyppi.
Kiina on myös tässä HX hankkeen aikana tuonut sarjatuotantoon ja palveluskäyttöön häivehävittäjän, Chengdu J-20:n. Kyseessä on jonkinlainen Kiinan vastine ehkä parhaiten Rafalelle.
Mielestäni tuo Sannikan heitto, että koneiden pitäisi vastata Venäjän 1500 hävittäjää, on älytön. Ensinnäkin Venäjän kalusto on enimmäkseen hauska tuulahdus Neuvostoliitosta, eli todella vanhaa settiä ja toisekseen niitä kaikkia ei käytettäisi invaasiossa. Kolmanneksi Suomi ei tällä hankinnalla valmistaudu sotaan Venäjää vastaan, vaan kyse on lähinnä ilmavoimien hengissä pitämisestä ja tietotaidon ja osaamisen ylläpitämisestä, sekä tiedon hankinnasta. Sodan uhatessa ilmavoimien koko kasvaisi luokkaan 300 hävittäjää. Näillä 64 koneella suojellaan ilmatilaa, sekä pidetään valmiutta yllä ja luodaan samalla tietty pelote ilmatilaan tunkeutumisen osalta. Koneilla on tietysti myös näitä maavoimien tukitehtäviä ja esim. Ukrainan operaation kaltaisessa tilanteessa näillä vehkeillä pystyttäisiin saamaan paljon aikaan.
Väitteet siitä, että olisi tulossa jokin uusi aikakausi, jolloin vain it-ohjukset ja dronet pelaavat, on huuhaata. Sellaisia droneja ei ole olemassa, joilla korvattaisiin hävittäjiä. Dronella, eli tällaisella radio-ohjattavalla lennokilla, joka kantaa pari pst-ohjusta, pystytään salamurhaamaan joku Taliban-johtaja, mutta ei niillä mitään hävittäjiä, tai taisteluhelikoptereita tuhota. Myöskin esim. panssarivaunujen tuhoaminen olisi vaikeaa, kun vaunuja alkaa tulemaan vastaan sata ja lennokilla on kaksi ohjusta. Luultavasti joskus 2060-luvulla voi olla jotain toisenlaisia aseita olemassa.
It-ohjukset ovat osa Suomen ilmapuolustusta, eikä niilläkään hoideta valvonta/poliisitehtäviä, eikä niillä tueta maavoimia, tai pyyhkäistä vihollisen invaasiojoukkoja pihalle.
Kummasti myös globaalilla tasolla kaikki maat kovasti panostavat hävittäjiin, niiden hankintoihin ja uusien hävittäjien kehittämiseen.
Lähetetty: 22.09.2021 00:39
