Sivu 1/1

kiitos pertti

ViestiLähetetty: 10.03.2010 22:37
Kirjoittaja xxccz
´
Tänään tietoisuus ihmisten paskamaisuudesta ja sairaudesta sekä kyvyttömyydestä nähdä itseään ts umpisokeus totuuden suhteen sai minut varmemmaksi, että havainnoin aivan oikein. En vaipunut epätoivoon, en repinyt suurinpiirtein kaksin käsin tukkaani ihmetellen, miksi ihmeessä tuo ja tuo vääntää niin skeidaa, että ihan upottaa. Nyt vaan totesin sen sairaudeksi ja valheeksi. Huomioni oli jonkun aikaa ollut epävarma ja kaaoksessa, mutta nyt taas osasin suhteuttaa näkemällä kukoistavan sairauden.
Nyt on aika voittajafiilis, kiitos sinulle, Perrti!

Re: kiitos pertti

ViestiLähetetty: 10.03.2010 22:42
Kirjoittaja Pertti Luukkonen
Kiitos (ansiottomasta?) tunnustuksesta. Kyllä m i n ä olen syyllinen (kuin Monty Clift).

Re: kiitos pertti

ViestiLähetetty: 10.03.2010 23:16
Kirjoittaja xxccz
Pertti Luukkonen kirjoitti:Kiitos (ansiottomasta?) tunnustuksesta. Kyllä m i n ä olen syyllinen (kuin Monty Clift).


Ei ollenkaan. Ota, kun kerrankin saat. Kyllä sinä olet niin monta seikkaa avannut tuotoksillasi (huipputason tietokirjoila) :D
Voi tätä oppimisen nöyryyttä, miten se voi olla joskus palkitsevaa. Olen illan naureskellut itsekseni, vaikka isolla ryhmällä oli tarkoitus nujertaa minut kokonaan..
...... sellaista se elämä on ...
Kuulin vielä jälkipuinteja, jossa minua halveksiten haukuttiin Liian Hyväksi.!! Voi hitto noita naisia!!! Minulla on kivaa...

Re: kiitos pertti

ViestiLähetetty: 10.03.2010 23:46
Kirjoittaja Pertti Luukkonen
Naiset ovat parhaimmillaan tuommoisia - kivan tuojia!

Re: kiitos pertti

ViestiLähetetty: 10.03.2010 23:55
Kirjoittaja xxccz
Pertti Luukkonen kirjoitti:Naiset ovat parhaimmillaan tuommoisia - kivan tuojia!


Saattaa se kiva vielä muuttuakin. Olen aina luullut, että valehtelija uskoo omat skeidansa, mutta luinpa paskalla ollessani likan witch-lehteä. Siinäpä viisaus: kannattaa aina puhua totta, etenkin jos muistia on kaivettava myöh. koska vain totuuden muistaa. Ilmankos se kieroin valhettelija unohtelee... loukkaukset muistaa, vaikka minkäännäköistä aihetta ei ole ollut loukkaantua.