Ilari Tapio
Vanhuksen talous voi romahtaa vielä 90-vuotiaana – Muutto hoivakotiin saattaa ajaa kotiin jäävän puolison köyhyyden partaalle
Kun parempituloinen puoliso (yleensä mies) joutuu kalliiseen hoitokotiin, kotiin jäävän pienituloisen puolison (yleensä vaimon) talous saattaa sortua. Se on henkilökohtainen tragedia ja yhteiskunnallinen ongelma. Puolison asema on unohdettu. Arvokas vanhuus jää sanahelinäksi.
Sosiaalinen ja epäsosiaalinen media tuntuu kääntäneen kaikki kivet Kristiinankaupungista tammikuun lopussa alkaneessa vanhuspalveluvyörytyksessä. Yksi näkökulma on kuitenkin jäänyt varjoon. Kotiin jäävän puolison asemasta ei ole puhuttu eikä pukahdettu.
Kuvitellaanpa 70 vuotta naimissa ollut keskiluokkainen vanha pari. Mies on 95-vuotias sotaveteraani ja eläkkeellä oleva virkamies. Hänen kuukausieläkkeensä on nettona 2 400 euroa.
Vaimo hoiti nuorempana lapsia ja kotia. Hän on nyt 90-vuotias ja saa eläkettä 450 euroa kuukaudessa. Surkea summa johtuu siitä, että hän erehtyi nostamaan varhennettua vanhuuseläkettä jo 60-vuotiaana. Se leikkaa hänen eläkettään noin 150 euroa kuussa.
Pariskunta asui omistusasunnossa siihen asti, kun dementoitunut veteraani joutui pari vuotta sitten yksityiseen tehostetun palveluasumisen hoitokotiin. Sen maksut vievät hänen eläkkeestään lähes 2 000 euroa.
Vaimo jäi yksin kotiin. Hänelle jää kuukaudessa käyttöön noin 800 euroa. Sillä huonokuntoisen isomummun pitäisi hoitaa omat ruokaostoksensa ja muut juoksevat menonsa sekä asunnon yhtiövastikkeet, vakuutusmaksut, sähkölaskut, puhelinlaskut, lääkeostokset, lääkärikäynnit, taksimatkat ja siivoukset.
Ei ihan onnistu. Kun miehen eläke katosi, puolisosta tuli yhtäkkiä köyhä.
Tällaisia vanhuksia on Suomessa paljon, ja heitä tulee väestön ikääntyessä kaiken aikaa lisää. Kela määrittelee heidän olevan asumuserossa. Tulkinta tuntuu pahalta. Olettaako kafkamainen byrokratiakoneisto, että vanhan parin rakkaus on rakoillut ja vaari on muuttanut omilleen?
Mitä asiantuntijat tuumaavat asetelmasta? Sitä pitää kysyä. Tuossa 1920-luvulla ja vielä 1930-luvullakin syntyneessä ikäpolvessa pariskunnilla on yleensä yhteinen rahatalous, ja vaimo tapaa olla se pienituloisempi.
Tilanne on kohtuuton. Tätä mieltä on tutkijatohtori Lina Van Aerschot Jyväskylän yliopiston Hoivan ja ikääntymisen tutkimuksen projektista.
Hänen mukaansa valuvika piilee siinä, että tehostettu palveluasuminen on lain mukaan nimenomaan asumispalvelua, jota asiakasmaksulaki ei koske. Vanhanaikaista laitoshoitoa eli vanhainkodissa asumista se koskee. Siinä puolisoiden tulot ynnätään yhteen ja hoidossa olevalta suurituloisemmalta peritään yhteissummasta enintään 42,5 prosentin suuruinen maksu.
Nyt kunnat ovat purkaneet tämän järjestelmän lähes kokonaan. Tilalle on tullut palveluasumista. Sitä voi verrata täyshoidolliseen hotelliasumiseen.
Markkina on vapaa ja villi kuin viidakko: erittäin sekava ja vaikeaselkoinen. Palveluntarjoajia on joka lähtöön, ja hinnoittelu vaihtelee suuresti paikasta ja paikkakunnasta riippuen. Lina Van Aerschotin mukaan kotiin jäävän puolison asema on jäänyt lähes tyystin vaille huomiota. Vanhushoivaa on tehty kulurakenteiden ehdoilla.
Kelassa ei väitetä vastaan. Pääjohtaja Elli Aaltonen myöntää, että avohoidon muotona asumispalvelut voivat tulla kaikkine oheispalveluineen asiakkaalle todella kalliiksi.
Aaltosen mukaan vanhus saattaa menettää kaikki tulonsa ja säästönsä ja jäädä menojensa vangiksi. Siinä mielessä laitoshoito oli turvallisempi vaihtoehto.
Kelan tutkimustiimin päällikkö Karoliina Koskenvuo toteaa, että kyse on perustavaa laatua olevasta hyvinvointivaltion kysymyksestä. Hänen mielestään ei ole kohtuullista, jos 90-vuotias mummu joutuu tällaisessa ahdingossa rahan vuoksi harkitsemaan esimerkiksi muuttoa pois omasta kodistaan.
Jotakin valoa tulevaisuudessa sentään siintää, jos hallituksen joulukuussa esittämä uusi sote-kytkyinen asiakasmaksulaki saadaan joskus voimaan. Sen myötä palveluasumiselle on määrä säätää maksukatto.
Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.) kertoo, että ehdotetussa laissa puolison ja perheen asema turvataan. Toteutuessaan laki velvoittaa maakuntaa ottamaan huomioon muun muassa ”asiakkaan perhesuhteista johtuvat ja hänen maksukykyynsä vaikuttavat seikat”.
Surkuhupaisaa ellei peräti hirtehistä on, että kotiin jääneellä pienempituloisella vanhuksella olisi hyvä syy toivoa hoitokotiin joutuneen rakkaansa pikaista kuolemaa. Hän alkaisi saada mojovaa leskeneläkettä.
***
Mitä laki sanoo
-Jos avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevalla henkilöllä ei ole yhteistä taloutta puolisonsa kanssa, hänen eläkkeensä lasketaan yksinäisen henkilön perheluokan mukaan.
-Osapuolilla katsotaan olevan eri talous silloin, kun puolisot asuvat erillään sen vuoksi, että toinen puoliso on laitoshoidon tai avohoidon toimintayksikössä.
-Hoidon tulee olla jatkuvaa. Jatkuvaksi hoito katsotaan, jos se kestää yhtäjaksoisesti vähintään kolme kuukautta.
-Täyden kansaneläkkeen määrä on vuonna 2019 yksinäisellä henkilöllä 628,85 €/kk ja parisuhteessa olevalla 557,79 €/kk. Lisäksi henkilö voi tietyin edellytyksin saada takuueläkettä.
-Toisen puolison joutuessa jatkuvaan laitoshoitoon tai avohoidon toimintayksikköön, kansaneläke tarkistetaan yksin asuvan perheluokan mukaiseksi.
-Kotiin jäävälle eläkkeensaajalle lasketaan asumistuki yksin asuvan eläkeläisen tapaan. Palveluyksikköön muuttaneen puolison tulot eivät vaikuta kotiin jääneen eläkeläisen asumistukeen.
-Kotiin jääneen puolison taloudellinen asema paranee, jos uusi asiakasmaksulaki tulee voimaan hallituksen esittämässä muodossa.
https://www.hameensanomat.fi/uutiset/va ... le-598271/
